Hei!
Kuten otsikosta näkyy, kotonani on ollut kutsumattomia vieraita. Tämä on ihan uusi ilmiö, ja tällä hetkellä onneksi hallinnassa. Haluaisin kuitenkin kuulla mielipiteitä tästä ilmiöstä.
Aloitan alusta: Kaikki taisi alkaa siitä, kun yksi yö heräsin siihen, että sänkyni vierellä seisoo n. 1920 - 50-lukulaisissa "harmaissa rääsyissä" 4 lasta. 2 vanhempaa ja 2 nuorempaa. Katselivat hiljaa. Vanhemmat lapset seisoivat takana ja pitivät käsiään nuorempien hartioilla. Vähän ehkä lohduton tunnelma. Kuten arvata saattaa, pelästyin totaalisesti. Heitin peitolla kohti ja näky hävisi.
Seuraavana yönä oli joku aikuinen hahmo naaman vieressä. Sitä seuraavana toisella puolella sänkyä taas uusi hahmo. Silloin se taisi olla samaa aikakautta kuin lapset, mutta ehkä 50v mies, varkaan tai muuten rääsyisen näköinen. Hyi h€lvetti... Aina kun nukahdin, joku oli sängyn vieressä ja sitten huidoin peitolla kohti. Ei mennyt montakaan yötä kun aloin pelätä nukahtamista.
Päivällä tuntui, että tupa oli koko ajan täynnä porukkaa, vähän kuin markkinoilla. En nähnyt ketään, mutta energioita oli paljon. Ehkä voisi sanoa, että popula oli tumman harmaa "pilvi" tai usva, joukko hahmoja, mutta ei millään tavoin näkyviä. Se ei lähtenyt millään, vaikka sanoin monta kertaa vihaisesti: "Häipykää!" Koko ajan tuntui, että joku katselee.
Tajusin ottaa apassinkyynelen (kivi) ja ohjelmoin sen suojelemaan untani. Laitoin kiven tyynyn alle ja siihen loppui tuijottajat. Tupa oli kuitenkin edelleen kuin markkina-aukio.
Yksi kerta ystäväni katsoi (ei meillä) tarotteja minulle ja eikös silloinkin lauma henkiä tullut kytikselle. Itse ajattelin vain, että onpas vahvat enksut, mutta ystäväni totesi, että populaa on paljon...
Yhdistin sen populan vasta silloin meillä olevaan liikenteeseen, sillä ei ensin tullut mieleen, että olisivat minua seuranneet.
Nyt on ollut yli kuukauden hiljaista. En enää muista, mitä tein, että tyypit häipyi. Sanoinko, etten ole valmis toimimaan tulkkina, vai pyysinkö yläkerralta suojelua? En yhtään muista. Tein kyllä yhden kerran suojelius loitsun
, eli työnsin tahdonvoimallani minusta lähtien koko tontin reunoille asti voimakentän, jonka periaate on: "Kutsumattomilta pääsy kielletty". En vaan enää muista, että mihin ne vierailijat sitten lopullisesti reagoivat.
Oli aika ahdistava kokemus. En halua olla missään tekemisissä kuolleiden kanssa ja yläkerta tietää tämän harvinaisen hyvin. En näe henkiä, mutta toki voin kuvailla esim. ystävien oppaita, jos olen vastaanottavaisessa olotilassa. Selväkuuloisuus on myös käytössä. Mutta kuolleet... big nounou. Olen liian pelästyväistä sorttia, että haluaisin auttaa heitä.
Onko teillä ollut vastaavia kokemuksia? Eikös minulla ole vapaa tahto ja eikö minun tulisi saada päättää kuka kotiini tulee palloilemaan ja kuka ei tule? Silti tämä kuolleiden kokoontumisajot oli keskellä keittiötä! Eikä häipymiskäskyä kunnioitettu pätkääkään... Ja miksi puhun kuolleista, enkä sieluista? Koska se energia oli harmaan ja maantienvärisen ruskeaa, alakuloa ja ehkä lohduttomuutta. Joka tapauksessa täysin eri fiilis, kuin jos joku sielu ottaa kontaktia yläkerrasta. Silloin on värejä, pastellisävyjä tai kirkkaita "vaatteita", rakkautta, tietoisuutta.