Ehkä sinulla suomityttö oli vain jokin vaihe elämässä jossa toi pimeys näkyi selvästi.
Minusta ihmiset (ja minäkin aikonaan) tekee liian hätäisiä johtopäätöksia ihmisistä. Meillä kaikilla on tämä dualismi itsessämme, sitä emme voi paeta koska olemme ihmisiä. Ja puhdas pahuus on sitten ihan toinen juttu kun pelkkä pimeys.
Tapasin henkimaailmassa mustan voiman joka ympäröi minut hetkeksi kun minulla samaan aikaan nousi valtava tuska ja ahdistus, samaan aikaan minun sydämestäni virtasi rakkaus ja koin kuinka tuska ja ahdistus muuttui samalla kauneudeksi. Tämä sinänsä oli erittäin opettava kokemus koska on niitä ns mustia ihmisiä jotka silti kokevat rakkautta ja kauneutta mutta näkee ne sellaisissa asioissa johon en itse ollut aiemmin kyennyt.
Miettikääpä kaikki tuskaiset biisit, synkät taulut ja runot jne. sieltä kumpuaa heidän tavansa nähdä asioita. Eli he kykenee rakkauteen ja kauneuden tajuun mutta eri tavalla. Minua itse tämä ei sinänsä kiehdo mutta todella hieno opetus. Henkiystäväni oli sitä mieltä että minut nöyryytettiin tuon hetken mutta ei se haittaa kun sain niin arvokkaan kokemuksen ja ymmärrän nyt muita paljon paremmin.
Mutta jatkan tutkimuksia