Näin unen pari vuotta sitten, ainoa uni minkä muistin nähneeni kesällä.
Uni tuntui kummallisen lyhyeltä, herättyäni siitä se tuntui vahvalta ja merkitykselliseltä.
Ja pohdin ja analysoin sitä itseni ja muiden kanssa.
Tuota unta en ole kuitenkaan uudelleen nähnyt mutta se on silloin tällöin tullut uudelleen tajuntaani..
Vähä kuin näyttänyt itseään enemmän. En tiedä voiko näin olla, vai kuinka paljon mieleni vaikuttaa siihen miten se minulle
avautuu uudelleen.
Herättyäni unesta, muistin sen hyvin yksinkertaisena.
Olin hamppupellolla, aurinko oli nousemassa mutta synkkiä pilviä alkoi kerääntymään.
Katkaisin oksan ja oikealla näin hiekkatien metsän keskellä josta tuli kolme tummaa hahmoa.
Piilotin oksan paidan alle koska tunsin että olin tehnyt jotain väärin, ja he tuntuivat tulevan minua kohti.
Lähdin juoksuun, ja hekin lähtivät. Juoksin ränsityneelle talolle ja sisälle, kävin vasemmalla, muistaakseni keittiö/ruokatila.
Menin takaisin eteiseen koska en löytänyt piiloa. Lähdin portaikkoon, pimeään ja ahtaaseen, lahonneeseen.
Ne tuntuivat loputtomilta. En nähnyt hahmoja mutta tunsin heidän tulevan perässäni.
Yläkerta oli täynnä huoneita, ikkunattomia, menin huoneiden läpi aina valiten kahdesta ovesta.
Lopuksi tulin huoneeseen jossa oli ikkuna ja aurinko paistoi sinne hyvinkin kirkkaasti, koivun oksat leikittelivät säteillään huoneessa.
Edessä oli vain pöytä ja tuoli väärinpäin käännettynä pöydälle. Huoneessa oli kolme ovea.
Lopuksi näin miten nousen aurinkoon, säkenöivässä valosumussa ja se tunne tuntui autuaalta.
En muista olinko avannut mitään ovista vai miten pääsin pois tuosta talosta.
Myöhemmin uni on avautunut minulle siten..
Että olen muistanut kolme huonetta, ensimmäisessä oli sänky, sängyllä avain.
Ja huoneessa oli kaappi. Muistuttaa minua yhdestä asunnoistani..
Silloin aloin myös seurustelemaan pojan kanssa, jonka kanssa meillä on hyvinkin intohimoista, tuntuu kuin oltaisiin palat.. mutta epäröin silloin ja tietyllä tavalla koko ajan yhdessä ollessa koska elämäntilanteeni ovat tuoneet masennusta ja ikäviä asioita.
Tuossa asunnossa asuin ystäväni kanssa joka oli masentunut melko psykoottisesti. Sitten oli kaks ovea edessä.
Toinen oli lukossa ja toinen minun oli vain valittava.
Huone oli tyhjä ja harmaa, ahdistava. Koin myöhemmin että tuo voisi kuvata väkivaltaa jonka koin vuosi sitten isäni osalta.
Sielläkin oli kaksi ovea, joista toista mietin hetken mutta päätin valita toisen..
Olin tuona aikana, vuosi sitten lähdössä matkalle ja mietin olisiko minun pitänyt jäädä kotiin, oman tuskani kanssa.
Kolmannessa huoneessa oli kaikkea mukavaa, mutta en kunnolla näe mitä.
Vähä kuin mielikuva joka ei ole siinä todellisuudessa. En kuitenkaan tuntenut oloa tuossa huoneessa hyväksi.
Mietin myös tuota huonetta hyvin usein että oliko sitä edes ollenkaan.
Kuvasti ehkä ulkomaanmatkaani pojan kanssa jonka kanssa olen edelleen,
matka oli mukava, mutta menneet tapahtumat kulkivat kovasti mukana.
Neljäs huone näkyi nyt siten että olin istuutunut tuolille, niin kuin arvelinkin.
Valo oli jopa liian kirkasta ja ilma puhdasta. Minulla oli tuo oksa ja avain taskussa.
Näen kolme ovea edessäni ja kaksi on lukittuja täysin ilman lukkoa kuitenkaan ja yksi johon avain menee.
Kuulen musiikkia pihalta, laulun joka muistuttaa minua tietystä tahdosta tuota poikaa kohtaan.
Ja tunnen miten itku valuu sisälläni etten ole pystynyt antamaan hänelle sitä mitä halusin.
En tiedä kuka siellä oven takana on, mutta se minun on avattava. Ja noustessani aurinkoon..
näen miten talo ja pihapiiri on auringossa ja se näyttää unelmalta.
Siellä on puro ja koivuja. Kuin sadusta.
Siellä on myös tiettyjä elementtejä mistä tuon pojan kanssa haaveilin ja
näinkin pihamaalla jonkun heiluttavan kättään kuin tietäen ja tuntien. Odottaen.
Silloin kun näin tuon unen olin yhdessä toisen pojan kanssa joka sai minulle mahtavan olon. En tiedä mistä tuo olo syntyi. Jälkikäteen olen pohtinut että annoin hänelle ns. hieman liikaa.. Poika jätti minut karusti. Ja kadotin itsestäni paljon kaikkea. Luulin ainakin niin, koska tämän nykyisen kanssa olen ollut todella masentunut oman elämäni takia, ja harmitellut kovasti miksen voisi olla kunnossa hänen takiaan.
Ja olen siitä hänelle puhunut, mutta tuntuu ettei hän pakosti usko minua. Olen epäillyt kovasti hänen tunteitaan ja kaikkea.
Vaikka tiedän ja tunnen.
Silloin myös ihmettelin tuon unen tarkoitusta, koska elämässäni kaikki oli aivan mahtavasti, huoletonta. Ja nyt olen kokenut väkivallan, ystäväni itsemurhan ja tämä poika jonka kanssa nyt olen.. meillä on asiat nyt epämääräisessä mallissa, tuntuu että haluan olla yksin, ja hänkin. Mutta jokin vetää puoleensa. Ei tahdo unohtaa, eikä jättää hyvästejä.
Vähä kuin odotettaisiin oikeaa aikaa.
Nuo kolme hahmoa on jäänyt kutkuttamaan mieltäni.. Jotenkin voisin ajatella että se olisi isäni ja tuo ystäväni mutta se kolmas on hieman mysteerio. Silloin herättyäni unesta oli jotenkin varma olo että se poika jonka kanssa olin oli yksi noista kolmesta.
Nyt minulla on pelkoja hieman nykyisen rakkaani kanssa, ja toivon kovasti että hän on se joka siellä vilkutti.
Muistan myös että eteiseen tullessani, edessä olohuoneen aukossa seisoi tyttö, vaalea säkki väärinpäin päällä ja juuttinarulla sidottuna.
Olen tuntenut sosiaalisesti lähiaikoina ahdistuksia ja en ole oikein jaksanut olla ihmisten kanssa.
Eikös olohuone viittaa johonkin sosiaalisiin kuvioihin?
Myös talo oli vihreä ja pihamaalla oli puusauna, ja aitta. Aitan takana oli tuo hamppupelto.
Osaisiko joku hieman enemmän symboliikkaa, ja kaikenlainen näkemys unestani on tervetullutta.
Suodattelen sitä kyllä. Olen monen kanssa pohtinut tätä. Ja saanut oivalluksia.
Uni on todella vahva, ja kun se tulee mieleeni en voi kuin ajatella sen läpi..
Kiitosta.
