seuraava »

[Downtempo]

Asioiden kohtaaminen - miten ne kohtaat?  Lähinnä uusiin asioihin...
Viekö muiden mielipiteet tai omat kokemukset/näkemykset voiton siitä miten asennoidut asiaa kohden, tai ihmistä kohden?
vai haluatko kohdata asian kuin asian sellaisenaan, haluten tehdä itse omat näkemykset ja arvioinnit?

Kuinka paljon alitajunta tai aikaisemmat kokemukset, muiden mielipiteet vie voiton omasta AIDOSTA arviointikyvystä?
Kuinka sokeasti menet muiden mukaan juttuihin? Missä vaiheessa kyseenalaistat? uskot heti kaiken, vai alusta saakka olet epäileväinen etkä usko kaikkea...ehkä haen tällä sitä positiivista vaikutusta, että milloin on uranuksen omaista rohkeutta nähdä asiat eri päivänvalossa? en tiiä pysyttekö kärryillä...

Esimerkkinä: olet KUULLUT paljon mielipiteitä ja keskustelua jostain asiasta tai ihmisestä, eli sinulla on jo muodostunut jonkinlainen käsitys... sitten kun itse kohtaatkin ko. asian tai ihmisen, miten käyttäydyt tai ajattelet? menet lampaiden seassa, vai entäpäs jos asia olikin ihan päinvastainen mitä olit luullut/kuullut/odottanut? Huomaatko edes sellaista? vai oletko sokea massatyyppi?
Onko kykyä kyseenalaistaa vanhoja totuttuja juttuja? Onko siihen rohkeutta?

spontaaniuus?

muista astro-kulmista näin alottelijana vieläkin,
miettisin, että luoko uranus hyvin aspektoituneena avoimuutta asioille?
myös ehkä jousimies-painotteinen - usko parempaan ajattelu?
kaksosmainen - monia mielipiteitä ajattelu?

muuttuvat merkit?
kiinteistä ei tule kyllä muuta mieleen kuin vesimies, ja sen ideologia, ja varsinkin uranus hallitsija planeettana...

kartalta sitten ehkä uranuksen aspektit kuuhun ja marsiin...uskaltaa kohdata uusia asioita? pistää ajatusmaailmaa uusiks muille?
neptunus?

ehkä haen tällä enemmän uranusta ja sen aspekteja 

[Kuuhilda]

Mää vastaan paremmalla ajalla ja ajatuksella, mutta mähän oon tämmönen kaikki saa olla niin kuin on, ja se on oikein ja sopivaa ja paikallaan, vaikka ite voinkin olla eri mieltä, mutta jokainen tulee sellaisena kuin on ja on sellaisenaan arvokas.
Toisinaan joku voimakas reaktio napsahtaa kehiin puks Pum, mutta kun se laantuu niin sitten ollaan taas kaiken ymmärtävillä ja sallivilla ja hyväksyvillä ja avarakatseisilla vesillä.
OMan polkuni tarvon komeasti. Ja kaiken kyseenalaistaminen ja avarakatseisuus on lopulta hyvin lähellä toisiaan.

Mut niin on tosiaan sitä Urkkia ja Jupiteria, oinasta ja kalaa.

[Lilli]

Olen pitänyt itseäni aina totuudenetsijänä ja vaikka otan huomioon muiden mielipiteet, puheet, median uutiset tai suoranaiset opinkappaleetkin, niin saatan heittää ne romukoppaan samantien, jos omat havainnot ja kokemukset todistavat muuta. En ota useinkaan kantaa asioihin, joista minulla ei ole riittävästi tietoa. Matkustelukin on minulle osa totuudenetsinnän prosessia, maailmalla seikkailu antaa paljon sellaista tietoa, mitä ei ikinä kirjoista tai uutisista kuule, tai joista suorastaan valehdellaan suurelle yleisölle.

Tällainen olen ollut siis lapsesta lähtien. Kyllä minäkin järkytyn silloin tällöin, jos asiat ovat jotenkin muulla tavalla kuin mitä olen ne kuvitellut, mutta järkyttyminen on pieni hinta siitä, että totuus selviää.

Aurinko-Kaksoselle tiedonjano on varmasti luontaista. Totuudenetsinnän liitän kuitenkin enemmän Jousimieheen, missä minulla ei ole mitään, eikä tuo Jupiterkaan erityisen korostunut ole. Uranus on yhdessä Pluton kanssa neliössä Aurinkoon, jonka lisäksi Uranus on MC:n hallitsija. Edellämainitut ominaisuudet veivätkin minut tiedemaailmaan, jossa asioita sai selvittää ihan luvan kanssa ja siitä vielä maksettiinkin.

Mielen olen tottunut pitämään avoimena, mutta kriittisenä.  -aspektilla lienee osuutta asiaan.

[Varjotar]

Pyrin olemaan puolueeton ja muodostamaan mielipiteet omien kokemusteni pohjalta.. mutta joskus on parempi kuunnella viisaampiaan ja omaa intuitiotaan..
Tyypillisesti olen nurkassa viihtyvä haamu, joka seuraa sivusta ja punnitsee pieniä ja suuria asioita itsekseen..

[Corvus Leonis]

Uteliaisuus ja levottomuus on itsellänikin sen verran kovia voimia, ettei mun kyyniset  -kappaleetkaan oikein pysty niitä jarruttelemaan ja näin ollen löydän itseni tekemästä vaikka mitä.

Tosin, mullahan onkin  ,  ja  . Kyllähän tuota "totuuden etsijän" vikaa löytyy, tosin mun käsitykset "totuudesta" muuttuvatkin suunnilleen päivittäin.

[Kuuhilda]

Tossa on piste viiva piste jotain hirveen mielenkiintoista, mutta avaa vielä vähän lisää, mä en iiihan saa kiinni sun ajatuksesta tuossa, en siis tajua.

[Kuuhilda]

Mä luulen, että se valkenee mulle, ko o valmistunu ensin hautomossa

[Ave^^]

Mulla uranus keskitaivaalla ja jouskaria edustettuna, joten tätä teemaa pitäisi olla esillä. Ehkä.

Omalla kodallani koen, että muiden ajatuksilla on sitä vähemmän määräävää vaikutusta, mitä enemmän itseluottamusta kertyy. Tietenkin on fiksua myös kuunnella muita, mutta sitä vähemmän on pakonomaista tarvetta miellyttää muita, johon omalla kohdallani valmiiden käsitysten muodostaminen yleensä liittyy. Omat pinttyneet ajatusmallit, tulkintatavat ja silmälasit ovat sitten toinen asia, sellaiset aina on, niiltä ei voi välttyä. Nyt kun tarve pakonomaisesti kuulua johonkin tai olla jonkinlainen hyväksytty ovat vähentyneet aika paljon siitä mitä ne ovat olleet, on mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia. Oikeastaan vasta nyt huomaa, että ne, jotka näihin "piireihin" kuuluvatkin, ovat yhtä pakonomaisessa kierteessä, eivätkä mitenkään vapaampia. Joskus miettii itse mielessään, että tuossa iässä olin kymmenen kertaa enemmän yksin kuin hän, ja silti hän kokee noita samoja asioita. Mulla vain elämä on pakottanut siihen, että ei voi yrittää jatkuvasti miellyttää muita, koska se ei yksinkertaisesti ole onnistunut. Jokainen yritys on ollut tuhoon tuomittu. Ja siis, kun ei ole tarvettaa miellyttää ja todistella jatkuvasti jotakin, voi muodostaa käsitykset asioista ja ihmisistä ihan itse. Tehdä mitä itse kokee parhaaksi ja kaveerata kenen kanssa kokee haluavansa jne.

.|. :n ajatuksesta nousee mieleen, että luokittelut ja vakaat muodostetut käsitykset asioista tuovat turvallisuutta. Jos asioita pitäisi katsoa uudesta linssistä käsin, tuttu ja turvallinen maailma murtuu.

Toisaalta jonkin ihmisen kohdalla tämä voi liittyä tarpeeseen pitää langat käsissään. Asiat tuntuvat hajoavan käsiin, jos ne eivät olekaan niin kuin on itse esim. älyllään päätellyt. Tällöin joutuu paitsi kyseenalaistamaan oman älynsä, että myös huomaamaan ettei uuteen tilanteeseen välttämättä ole toimintasuunnitelmaa valmiina.

[Kuuhilda]

Kohtaan uudet ihmiset ja asiat sellaisena kuin se onkin, ja hyväksyn sen, ja suhtaudun objektiivisen neutraalisti, vaikka muodostakin oman mielipiteeni, joka saattaa olla ihan mitä tahansa. Tuon sen esille, jos katson sen jotenkin rakentavaksi, mutta pidän itselläni tietoni, ja tutustun siihen, ellen katso olevan mitään hedelmällistä siinä, että sen esille tuon. Muut saavat myös olla ko. Ihmisestä/ asiasta haluamaansa mieltä, heillä on oikeus siihen. Mutta mikäli kyseessä on jokin niin voimakas, että koen henkilökohtaisella tasolla jonku vahvan tunteen, tuon sen kyllä esille PAM. Ja useimmiten toivon, etten olisi tuonut, ainakaan ihan sillä volyymilla

Oma alitajunta vie voiton hyvin usein, aiemmin en edes tajunnut sen tekevän niin, tänä päivänä ymmärrän hieman paremmin, ja ymmärrän, että nyt ei ole kyse ihan tästä minusta tässä, joka tilanteessa reagoi, joten pakitetaas vähän ja sitten uudelleen katsomaan. Kysenalaistan kaiken jo oletuksena, mutta olen avoin kaikelle ja tarkastelen asiaa avoimesti ja monesta näkökulmasta. Kun muodostan oman mielipiteeni, se on sitten tosin vankka. Tai sitten en muodosta sitä ollenkaan; asia ei ole minulle niin merkityksellinen. Mutta muiden mielipiteet eivät paina raskauttavasti, tosin otan en kyllä monesti huomioon lähestyessäni uutta tilannetta/ ihmistä/ asiaa; ainakin jollain tasolla. Ja mietin mielelläni, että mitä kertookaan siitä "muusta" se hänen mielipiteensä tässä asiassa, että millainen hänen kokemus-ja ajatusmaailmansa on, kun hän näkee tämän objektiivisena edessäni olevan asian näin?

Ja mitä spontaanisuuteen tulee, olen sitä joka solulla, joka tasolla

Niin ja siellä on ne;

  2, stellium:    huoneet 2/3
   
 
  1  Stellium.
  ja    mutta   

[Downtempo]

Kyllä minäkin järkytyn silloin tällöin, jos asiat ovat jotenkin muulla tavalla kuin mitä olen ne kuvitellut, mutta järkyttyminen on pieni hinta siitä, että totuus selviää.

Tämä ei nyt liity sinuun, mutta tästä minulle tuli jonkinlainen kuvitelma
tilanteesta, jossa ihminen on tottunut elämään/olemaan tietyssä kuplassa, niin että ympäristö tai kanssa ihmiset on rajannut ns. "muun maailman" pois. Joten käsitys "todellisuudesta" todellakin jää sinne kuplaan. Kunnes eräänä päivänä tämä ihminen astuu ulos kuplasta, joko itse niin haluten - tai vaikkapa kupla puhkeaakin haluamattaan, mistä seuraa sitten tuo järkytys.
Mistä päästään siihen että tarviiko aina tietää kaikkea? vaan jos ihminen on tottunut elämään kuplassaan ja on siihen tyytyväinen. Tieto lisää tuskaa?

Ihmiset voivat "suojella" toisia ihmisiä tiedolla, pihistämällä sitä. "Ei teidän tarvitse tällaista tietää". Sitten nämä "suojellut" ihmiset elävät pumpulissa. Tämän voi ajatella laajasti tai pienesti. Neptunuksen aspektit? vähän elellään sumussa...

Uudet asiat voivat asettua kahdella tavalla suhteessa niihin vanhoihin, jo omaksuttuihin käsityksiin, joko ollen yhteensopivia niiden kanssa tai ollen ristiriidassa niiden kanssa. Ristiriitaisten käsitysten kanssa eläminen - ainakin kaksi mahdollisuutta tarjolla, joko ihminen näkee käsitystensä ristiriidat ja hyväksyy ne, tai hän on välttää ristiriitojen havaitsemisen umpioimalla käsityksensä somiin pieniin purkkeihin.

Luulisin että edelläkuvatusta seuraa ainakin kolmea erilaista astrologista tyyppikuviota.

Oravan pyörä valmis.

Nyt katkes ajatus... 


Joskus olen liian avoin muiden asioille ja mielipiteille (missä on pointtinsa kullakin), että lopulta
olen umpikujassa omien ajatusten ja muiden mielipiteiden kanssa, jolloin on hyvin vaikea tehdä päätelmiä.
Tarvii ihan kiskaista itseni irti - tai heittää hanskat tiskiin "oh f*ck it!"

(asc neitsyt ja venus kaksonen)

  (spontaanius)
  (spontaanius) (motiivi vaihtuu kohdatessaan vielä paremman-muut ei pysy perässä)
  (kriittisyys ja tarkkuus joskus menee överiks)

[Ave^^]

Kyllä minäkin järkytyn silloin tällöin, jos asiat ovat jotenkin muulla tavalla kuin mitä olen ne kuvitellut, mutta järkyttyminen on pieni hinta siitä, että totuus selviää.

Tämä ei nyt liity sinuun, mutta tästä minulle tuli jonkinlainen kuvitelma
tilanteesta, jossa ihminen on tottunut elämään/olemaan tietyssä kuplassa, niin että ympäristö tai kanssa ihmiset on rajannut ns. "muun maailman" pois. Joten käsitys "todellisuudesta" todellakin jää sinne kuplaan. Kunnes eräänä päivänä tämä ihminen astuu ulos kuplasta, joko itse niin haluten - tai vaikkapa kupla puhkeaakin haluamattaan, mistä seuraa sitten tuo järkytys.
Mistä päästään siihen että tarviiko aina tietää kaikkea? vaan jos ihminen on tottunut elämään kuplassaan ja on siihen tyytyväinen. Tieto lisää tuskaa?

Ihmiset voivat "suojella" toisia ihmisiä tiedolla, pihistämällä sitä. "Ei teidän tarvitse tällaista tietää". Sitten nämä "suojellut" ihmiset elävät pumpulissa. Tämän voi ajatella laajasti tai pienesti. Neptunuksen aspektit? vähän elellään sumussa...

Toisaalta voi miettiä, millä tavalla totuus tai todellisuus edes on olemassa. Tuppaan itse ajattelemaan niin, että kulloisessakin tilanteessa näkee ja kokee yhden todellisuuden, mikä ei siis millään tapaa ole epätosi. Kuuluu elämään ja kehittymiseen, että välillä joutuu kohtaamaan asioita tämän todellisuutensa ulkopuolelta ja siinä vaiheessa luo uuden käsityksen todellisuudesta. Mutta tämäkään taas ei ole todellisempi kuin edellinen, se on vain muuttunut. Jos esim. mietitään tuota pumpulissa kasvamis -esimerkkiä, niin onko muka kyynisyys todellisempaa tai oikeampaa kuin hyväuskoisuus? Toisesta näkökulmasta katsottuna positiivinen käsitys asioista on paljon onnellisempi tapa elää, sillä kyynisyys toisaalta myös tuo lisää paskaa elämään. Koen itse niin, että jokainen ihminen elää ja kokee omanlaisensa elämän, jota kautta se käsitys todellisuudesta muovautuu. Eli kuplasta ulos astuessaan astuu vain sisälle toiseen kuplaan. Tämä ehkä oikein kunnolla  -meininkiä, terveisin tuplakala.  :