Luultavasti pääasiassa sellaiset ihmiset, joilla miinusmerkkinen karma
on aktiivisena (praarabdha-karma), ovat kiinnostuneita meditaatiosta.
Sinänsä tuo lienee positiivinen seikka, mutta meditaatiomuodot, jotka
menevät kyllin "syvälle" (jopa itsen [aatman] "paljastumiseen" astikka), miltei poikkeuksetta
saanevat aikaan karman kypsymisen kiihtymisen?
Niinpä moni, joka toiveikkaana aloittaa todellisen meditaatioharrastuksen
(eikä mitään mood-making -tyyppistä psykologisperusteista meditaatiomuotoa),
joutunee monasti pettymään siihen, että elämä ei muuttunutkaan ruusuilla
tanssimiseksi, vaan jopa päinvastoin, kaikenlaista negatiivista tapahtumaa
sun muuta alkoi yht'äkkiä ajoittain peräti suorastaan vyöryä päälle.
Tuossa vaiheessa moni lopettanee meditaatioharrastuksen, koska ei ole
kyllin selvästi tiedostanut, että kaikenkarvaiset vastoinkäymiset ovat
mitä tod. näköisimmin negatiivisen karman kypsymistä, ja poistumista
"karma-säkistä"?