Jos heittää lonkalta, että ainakin 50 prosentille mm. suomalaisista juhannus on
vuoden ahdistavimpia juhlia, ei voine mennä monta kymmentä prosenttia metsään.
Kuten on tullut aiemminkin mainittua, esim. Ruusun ajan käsikirjoittaja, Raija Oranen
muistaaksemme muuttaa heti jussin jälkeen Epsanjaan tai jonnekkin, pakoon "lähestyvää"
kaamosaikaa! (Raijalle olisi hyvä kertoa se ekle-viisaus, että ajatukset kandeisi
asettaa rengin asemaan, LOL!)
Miksi tuo potentiaalinen kollektiivinen jussiangsti sitten "heijastuu" niin voimakkaasti maamme tämänhetkisiin
sääolosuhteisiin? Mukana on mitä luultavimmin useampia variaabeleita, joista vähäisin ei
ole se, että Suomi lienee tällä hetkellä monessa suhteessa kurjimmassa jamassa Euroopan
unionin maista. Henkinen ilmapiiri täällä on menossa aina vain pahempaan suuntaan, ja
monilla taloudellinen tilannekkin kiristyy kiristymistään?
Oli miten oli, kokemuksemme mukaan viimeistään pari viikkoa jussin jälkeen ihmiset
ovat jo kohtalaisen hyvin sopeutuneet siihen väistämättömään tilanteeseen, että pimeys
alkaa pikkuhiljaa taas käydä "päälle lailla pommikonelaivueen". Ei liene kuitenkaan
täysin poissuljettu sekään mahdollisuus, että kesäiset kelit palaavat jo muutama
päivä Johannes Kastajan juhlapäivän jälkeen, kun kahvi taas alkaa maistua
niillekin, joilla jussijysäri on alkuviikon ajan aiheuttanut ainakin lievää jälkietomista?
Silloin viimeistään alkaa taivaalle ilmestyä kesätunnelmaa mitä parhaiten luovia
kumpuilevia poutapilviä, ja TM-mietiskelijöiden perinteisen joogalentokesärondin (heinäkuun lopulla?) aikana
jopa ns. koherenssipilviä, eli pitkiä ja kapeita yhdensuuntaisia, lähes paikallaan pysyviä,
kollektiivisen tietoisuuden mitä harmoonisinta tilaa indikoivia, well, pilviä?
Toki jussin ajassa on myös se paradoksaalisehko fiitsöri, että monet kärsivät unettomuudesta
ympärivuorokautisen valoisuuden tautta?!
:
