seuraava »

[Esmiralda]

Kiitos Kopille! 

[unelmassa]

No sen että oon vesieläin.  :
Tykkään sinisistä väreistä,turkoosi on yksi..
Akvamariini.  
Hopea.
Kristalli
Helmet.aidot. :
En tykkää kullasta..siis kultakoruista.. :
Minusta kultakorut soppiikin paremmin miehille..ku ne on jotenkin.. "tuhteja koruja".. :
Tykkään enempi sydän muotoisista ..kuin ristikoruista.

Tykkään niin..  turkoosista.
..Turkoosi herättää luopumaan liiasta materialistisuudesta. Kehottaa pyyteettömään antamiseen. Symboloi erityisesti rehellisyyttä omalle itselleen. Vaikeaan äitisuhteeseen. Ylivilkkaille lapsille  ja rauhattomalle toipilaalle. Lisää käyttäjänsä sydämellistä kommunikaatiota ja itseilmaisua monin tavoin. Arkkienkeli Mikaelin kivi, intiaanien pyhä kivi.
       

[Lumililja]

Kovin vähän pidän koruja, joskus oikein pakottaudun laittamaan kaulaan jotakin... Mutta sitten kun jotain laitan, niin mieluiten jotain värikästä, isoa. Puuhelmet, huovutetut helmet, niistä tykkään arkivaatteiden seurana (ihailen muidenkin kaulassa). Mutta juhlaan valitsen kyllä valkoiset helmet (aidot), ja joskus laavakivihelmet... Lempikoruni taitaa kyllä olla iso meripihkarintakoru. Meripihkasta muutenkin pidän... :

Juuri tuollaisia minulla itselläkin on tuossa peilin kehyksen ympärillä. Isot huovutetut punaiset, isot punaiset puuhelmet ja jotakin kirkasta lasistakin tuolla joukossa, aniliinia. Usein iltaisin katselen niitä ja mietin, milloin tulee sellainen hetki, että voin ne laittaa rinnoilleni. Sillä isot riippuvat korut tarvitsevat hyvän ryhdin ja eteenpäin pyrkivät ryntäät! Täältä tulen minä! Kyllä se väliin hyvää tekee. Vaikka minäkin useimmiten valitsen pienet hopeiset korvakorut ja huivin kuitenkin, vaatimattomasti mutta hauskasti.

Juhlissä et halua korostua, ehkä enemmänkin seurata mitä muut tekevät, kuunnella mitä muut sanovat. Kaunista!

Meripihka on muinaisen kalevalaisen 'Louhi'-kuningattaren maavoimaa. Se on näistä Suomen honkametsistä muuten kotoisin, asettunut sitten myöhemmin tuonne eteläisimmille rannoille. Luin kerran mainion kirjan meripihkasta. Laitan tähän blogini sivun siitä. Voit lukea jos haluat:

http://ruusutarha.blogspot.fi/2013/02/meripihka-pohjolaista-voimaa.html

Kiitos ihanasta, lämpimästä tulkinnasta, joka on kyllä tosi osuva   Rakastan myös niitä värikkäitä isoja koruja, puisia ja huovutettuja, ei voi mitään kun niitä näkee, niin aina on pakko pysähtyä hipelöimään  :. Ne on kuin karkkeja. Myös lasiset on kauniita. Mutta sellaisia ei tosiaan joka päivä huvita pitää - onhan päiviä, että ei minkäänlainen huomio kiinnostaisi. Silloin on parasta mennä vain ilman koristeita. Hassua kun nuo ryntäät mainitsit. Sellaiset ovat siunaantuneet.. --- Ja erityiskiitos meripihkalinkistä! Kauniit sivut ja paljon ihanaa meripihkatietoa, mitä en tosiaan tiennytkään! On jotenkin harmi, että meripihka on "aliarvostettu" (koen niin..), se on niin elävä, hieno materiaali - jokainen kivi on erilainen. Jotenkin koen, että meripihkasta virtaa energiaa, se on jonkinlainen voimakivi myös. Upea juttu!

Muoks. ps. Suhtaudun vastahakoisesti siihen, että järjestäisin juhlia, puhumattakaan siitä, että juhlisin itseäni. Muiden juhlat on eri juttu, mutta en sittenkään ole mikään bilehile...Helmianalyysisikin siis osui nappiin

[Rohana]

Olen jo pidemmän aikaa ollut viehättynyt kaulakoruihin joissa on avain. Ei mitään siloiteltuja kultakoruja vaan vanhanaikaisia ja hiukan kuluneen oloisia. Ne saavat näyttää mystisiltä ja kilistä kaulassa pitkässä roheassa ketjussa

[Esmiralda]

Olen jo pidemmän aikaa ollut viehättynyt kaulakoruihin joissa on avain. Ei mitään siloiteltuja kultakoruja vaan vanhanaikaisia ja hiukan kuluneen oloisia. Ne saavat näyttää mystisiltä ja kilistä kaulassa pitkässä roheassa ketjussa

Rihana, ihana avainviehätyksesi! Minä kaipaan vieläkin Egyptistä ostamiani hopea ankh-koruja, jotka sitten hukkasin yks matka. Ne avaimet mielestäni veivät minua vanhoihin mysteereihin (siellä vieläkin). Salaperäinen viehättää ehkä sinuakin. Toisaalta avain voisi kuvata myös oman elämän herruutta, kuten muinoin se emäntä, jolla oli vyöllään kaikki avaimet. Kulunut voisi kuvata sitä kuinka merivesikin hieroo kivien pintaa, särmät pois. Ehkä sinunkin elämässä olet jo käynyt läpi tuota hiomatyötä. Tarkoitan sillä sitä, että kun usein on 'isketty' sitä hioituu niin ettei muut enää voi sinua pahasti loukata eikä leimata.

Tuo kilinä viehättää itseänikin. Siksi usein käytän simpukasta tehtyjä koruja, jotka riippuvat ja kilisevät mukavasti. Se on kuin merenalaista musiikkia tai toisaalta muistuttamassa minua että on ihana olla olemassa. Eikä se haittaa vaikka muutkin sen huomaavat! 

[sininentuuli]

Ihana keskustelu! On ollut todella mielenkiintoisia vastauksia.

Itse omistan ja käytän paljon koruja, enkä osaa valita lempikoruani. (Tyypillistä vaakanaisen käytöstä..)    :
Jaoittelen kuitenkin käyttämäni korut kahteen ryhmään: aitoihin joilla on tunnearvoa ja itse käsityönä valmistamiini koruihin. Joskus käytän molempia yhdessä.

Ihoni on vaalea (ruskettuu kyllä helposti) ja hopea pääsee siinä hyvin oikeuksiinsa. Minulla on usein kaulassani hopeinen ketju jossa on muutaman riipuksen yhdistelmä. Lempiriipuksiani ovat hopeinen sydänmedaljonki jonka sain kummitädiltäni lahjaksi kun täytin 18 vuotta, violetti tai läpikuultava pisaranmuotoinen kristalliriipus (molemmat olen saanut rakkaaltani lahjaksi sekä ruostumattomasta teräksestä valmistettu pyöreä vaa'an horoskooppiriipus. Harvoin käytän myös pyöreää ja "rosoista" akaattiriipusta jonka keskellä on ametistikide. Yhdistelen riipuksia ketjuun mielialani mukaan. Kaikki tuntuvat sointuvan yhteen keskenään. 

Käsintehtyjä koruja käytän lisäämään asukokonaisuuksiin väriä ja tuomaan persoonani esiin. Käsityönä valmistamani korut eivät noudata symmetriaa, mutta tärkeää minulle on harmonia. Kaikissa koruissa, puhtaat ja raikkaat värit viehättävät, esimerkiksi sininen, violetti ja kuusenvihreä. Pidän luonnonmateriaaleista ja luonnonkivistä. Minulle on tärkeää että minun on miellyttävää kantaa korujani. Suuret muoviset korut aiheuttavan minulle suorastaan pahaa oloa..