Nostanpa tälläisen vanhan ketjun pinnalle, saattaa olla, että on jokin uusi kohtaloa käsittelevä ketju jo olemassa, mutta tämän hyviä pohdintoja sisältävän ketjun löysin ensin.
Hyvin samoilla linjoilla liikun mietteissäni muiden vastanneiden kanssa, eli uskon kohtaloon, mutta en niin, etteikö ihminen itse voisi kohtaloonsa vaikuttaa tai jopa jättää täyttämättä kohtaloaan. Uskon, että olemme valinneet tämän hetken itsellemme. Tämän kehon, perheen, elämän. Olemme valinneet koettelemuksemme, opetuksemme ja opettajamme. Sen jälkeen tapahtuu vapaa tahto. Sisäistin reilu vuosi sitten, että samat opetukset (=usein kurjat vastoinkäymiset) tulevat eteemme niin kauan kunnes opimme opetuksen. Sen jälkeen voi tulla vielä samaisia kurjia tapahtumia/ihmisiä/tms, mutta ne eivät olekaan enää niin kurjia, koska oppi on mennyt perille - osataan suhtautua ja toimia eritavalla kurjassa tilanteessa, jolloin on kykenevä huomaamaan, että hei eihän tää olekaan niin kurja tilanne. Kohtaloa on opetus ja kuka/mikä sen opettaa, mutta vapaata valintaa on se, miten tilanteessa toimii eli oppiiko. Oppiminen sitten taas vie elämässä eteenpäin - kohti seuraavaa opetusta ja opettajaa.
Astrologiassa voimme tutkia syntymäkarttojamme ja nähdä niistä
mahdollisuutemme. Mutta vain meillä itsellämme on kyky muuttaa mahdollisuudet todellisuudeksi. Sama juttu kohtalon kanssa. Kohtalonani voi olla toimia parantajana, mutta on minusta kiinni kuljenko siihen suuntaan mihin sielu ohjaa vai kuljenko egon ohjaistamana, jolloin suunta (ja päämäärä) on eri.
Mutta entä sitten sattuma? Olen huomannut, että tämä on kysymys, joka jakaa ihmiset kahtia. Toiset uskovat kohtaloon ja toiset sattumaan. Sulkevatko ne automaattisesti toisensa pois? Itse ainakin uskon myös sattumaan, mutta en siihenkään perinteisessä mielessä, että sattumanvaraisia asioita tapahtuu ilman mitään sen suurempaa syytä. Elämässäni on tapahtunut paljon näitä "sattumia", jotka ovat muuttaneet elämääni hyvinkin dramaattisesti. Kyllä niissä aina on ollut jotain suurempaa takana, eli voisin jopa sanoa, että kohtalo naamioituu sattumaksi
. Mutta siinä vaiheessa, kun kohtalo riisuu sattuman naamion yltään, ei välttämättä monetkaan osaa yhdistää asioita toisiinsa. Todetaan vaan, että olipa ihana sattuma, että juuri sinä satuit elämääni tupsahtamaan sattumalta!
