Pudotin muuten tuollaisen
-
-
-tyypin juorujenlevittämis-operaationsa vuoksi lähipiiristäni ja samalla poltin häneltä luottamusvirat, kun puhui salassapitovelvollisuuden alaisia virkapyyntö-asioita henk koht tuttavilleen eli vastoin virkaohjeiden.
Henkilö otti ja hävisi sosiaalisesta verkostostaan tyystin = teki sosiaalisen itsemurhan. Tiesi, että jäädessään piireihin olisi joutunut kuitenkin siirtymään syrjään, kun kukaan ei enää voinut puhua hänelle senkummemmin omista asioistaan kuin keskustella luottamustehtävien alaisista asioista puolta pilkkuakaan. Hänelle kun tuntui olevan toiset säännöt, että "sinullehan minä vain puhun, ethän sinä kerro eteenpäin" = kyvytön ymmärtämään luotettavuus-periaatetta himpun vertaa = siirsi vaitiolovelvollisuuden henkilöille, joita se ei koskenut lainkaan.
Onneksi ei leukani loksahtanut pysyvästi, sieluni kylläkin (juoruajaa koskien). Olin korvat punaisina kuunnellut usein hänen vuodatuksiaan henkilöistä, joita en lainkaan tuntenut. Loukkaannuin niin kovin, että siltä istumalta, kun tajusin, mistä hän tietää noitten henkilöitten elämästä, läksin kyseisen lautakunnan puheenjohtajan työpaikalle odottamaan pientä keskusteluhetkeä.
Nyt vielä (vuosienkin jälkeen) jos koska olen todella onnellinen, että niin tein. Toisten ihmisten henkilöönkäyvät asiat viran tai luottamustoimen kautta haltuun saatuna eivät kuulu kenellekään muulle. Ihmisten haavoja tai eheytymisprosessia ei saa levitellä ympäriinsä. Minun silmissäni se on sydämen sivistyksen puutetta = perus-moukkamaisuutta.
Ja olen tosi yksinkertainen = ymmärrän vain viksuja.