Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Vanhasta luopuminen  (Luettu 4922 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Sydänpuu
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 265



Profiili
« : 28.08.2014 12:22:42 »

Olen miettinyt viime aikoina mitä tarkoittaa vanhasta luopuminen ja uudelle tilan tekeminen elämään? Taroteista ja kanavoinneista on itselleni tullut tätä neuvoa. Onpa se vaikeaa kun ei ymmärrä mitä se uusi voisi olla ja osaako sitä edes kohdentaa sitä luopumista oikein..Luopuako toimimattomista ystävyyksistä (vaikka ei tekisi mieli :p). Pitäisikö muuttaa vai vaan selvitellä menneet omassa päässään järjestykseen. 

Miten te koette asian? Ja onko kokemuksia luopumisesta & uuden tulemisesta elämään?


tallennettu
Indium
Vieras
« Vastaus #1 : 28.08.2014 12:33:24 »

No konkreettisimmillaan: roskat roskiin, tavarat joita ei ihan oikeasti käytä taas kiertoon. Kaappiin tulee silloin tilaa, jonne voi laittaa jotain uutta, kivaa ja nyt tilanteeseen sopivaa. Smiley

Abstraktimmalla tasolla, vaivaavat vanhat muistot kannattaa käsitellä pois, antaa niille uudet merkitykset joista saa voimia. Jos on ihan kauheita patteja, ammattiapu voi olla tosi hyväksi havaittavaa. Smiley Toimimaton ihmissuhde, niin, jos se ottaa enemmän kuin antaa, miksi pitää sellaista lähellä? Välejä ei ole pakko sanoa poikki mutta yhteydenpitoa voi harventaa. Omat rajat kuntoon.
tallennettu
Ritsa
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 715



Profiili
« Vastaus #2 : 28.08.2014 16:37:19 »

Hyviä vinkkejä ind1llä. Voi myös koittaa pään sisällä suggestoida itselleen, että luopuu kaikesta mikä ei palvele korkeinta mahdollista hyvää itselle ja maailmalle tai muuta vastaavaa. Ihan mikä itselle tuntuu sopivalta. Kuitenkin on hyvä pitää mielessä tuo mahdollinen, koska silloin antaa yliminälle sen päätöksen, että mikä on mahdollista. Se kuitenkin tietää parhaiten, mikä on kunkin ihmisen oma tie. Ja myös tuo, että se on korkein mahdollinen hyvä kaikille, myös itselle.
tallennettu
Ave^^
Vieras
« Vastaus #3 : 29.08.2014 07:59:11 »

Yhteydenpidon harventaminen on ihan hyvä keino, jos tuntuu siltä että puristuu liikojen energioiden alle. Siinä ehtii tunnustelemaan ja huomaamaan, miten suhde tähän reagoi. Hiipuuko se pois jo itsestään, tuleeko siitä ahdistavampi (jolloin huomaa, että pitää katkaista kokonaan) vai huomaako suhteen olevankin hyvä juttu elämässä ehkä pienillä korjauksilla. Väkisin luopumisesta en ole koskaan innostunut, omien tuntemusten mukaan kannattaa mennä. Sen kuitenkin aina jollain tasolla tietää, mikä on se asia, mikä kaipaa muutosta ja ahdistaa.

Joskus tuntuu siltä, että haluaa tosissaan polttaa sillat takanaan. Silloin miettii, että onko nyt vain jossain hetken huumassa, ja katuuko myöhemmin. Mutta onpa tullut repäistyäkin joskus, kun on vain ollut tarvetta sille. En ole tullut katuneeksi, mutta toisaalta en yleensä olekaan niin impulsiivinen, etten olisi miettinyt asiaa etukäteen. Ne on olleet kyllä tosi ihania kokemuksia ne repäisyt.  :Smiley

Luopuminen tapahtuu usein myös aika hitaasti ja pikku hiljaa. Voi tuntua, että on pysähtyneessä tilassa, mutta kuitenkin kokoajan prosessoi asioita. Jossain vaiheessa tulee sitten se ahaa-elämys, että nythän minä pystyn tähän tai nythän se selvisi, joku asia on vain pikku hiljaa häipynyt ja tilaa on tullut uudelle. Tää on mulla ehkä yleisin tapa.
tallennettu
Sydänpuu
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 265



Profiili
« Vastaus #4 : 29.08.2014 14:18:01 »

Kiitos kommenteista, hyviä neuvoja kaikki. Jotenkin kolahti erityisesti tuo Aea^^:n ajatus hitaasta prosessista.

Lainaus
Luopuminen tapahtuu usein myös aika hitaasti ja pikku hiljaa. Voi tuntua, että on pysähtyneessä tilassa, mutta kuitenkin kokoajan prosessoi asioita.

Luulen, että minulla etenee asiat hitaamman mukaan. Vaikka itse tapahtuma olisi ollut nopea niin se tunnetason luopuminen on hiton hidas prosessi kohdallani.

Olisi kiva kuulla kokemuksiakin uuden saapumisesta elämään luopumisen jälkeen  smitten
tallennettu
Ave^^
Vieras
« Vastaus #5 : 30.08.2014 21:55:21 »

Musta tuntuu, että mulla uusi on saapunut yleensä aina sen jälkeen, kun on tullut sellainen olo, että nyt pystyn kokeilemaan tätä, lähtemään tänne. Eivät ole ihan itsellään tulleet elämään, vaan ovat vaatineet sen oman aktiivisuuden. Niihin tilanteisiin on kuitenkin liittynyt aina se tunne siitä, että tilanne on otollinen, ja että pystyy nyt enempään kuin ennen. Uskallus, siitä kaikki uudet ovat mulle tulleet. Vaikka oon yleensä aika ujo, niin joskus vain tuntui esimerkiksi siltä, että nyt kysyn numeroa tuolta mieheltä, jonka kanssa on vähän vaihdellut katseita kahvilassa. Ihan mukava suhde siitä urkeni, vaikkei se "se oikea" ollutkaan. Sitten taas jonain toisena hetkenä en millään uskaltaisi tai kehtaisi tehdä niin.  :Smiley

Tuota uskalluksen tunnetta edeltänyt vanhasta luopuminen on tapahtunut niin, että jonakin päivänä vain huomaa, ettei se vanha enää paina, se ei ole enää mukana. Tai että hei, tuon ihmisen kanssa on jotenkin hiipunut yhteydenpito, mutta eihän meillä ole enää oikein mitään yhteistä. Jossain vaiheessa tulee vain se hetki, kun tuntuu oikealta miten asiat ovat menneet, eikä yritä roikkua kiinni, toivoo vain hyvää toiselle. Toimimattomasta parisuhteesta taas mun on pakko irrota kunnolla isolla otteella, koska niihin voisin jäädä roikkumaan. Siitä ei ole vielä, ja toivottavasti ei tulisikaan, kokemusta miten erota useita vuosia tai kymmeniä vuosia kestäneestä suhteesta, se on sitten varmasti asia ihan erikseen.

Joitakin sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä vaikeuksia mulla on ollut sen verran pitkään, että olen tottunut niihin, pitänyt niitä sellaisina, että ne nyt vain ovat. Sitten pikku hiljaa yksi kerrallaan niitä on vain tippunut pois. Yhtenä päivänä huomannut, että ei sitä enää olekaan, asiat ovat ihan eri tavalla. Ohan niitä vieläkin mukana, mutta pikku hiljaa käsitellään..  Smiley
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: