Sivuja: 1 2 [3]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: ensin itse, sitten vasta yhdessä? - kiintymyssuhdemallit  (Luettu 21354 kertaa)
0 jäsentä ja 20 vierasta katselee tätä aihetta.
Lilli
Supermoderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 3522



Profiili WWW
« Vastaus #30 : 16.09.2014 15:21:26 »

Lasten kiintymyssuhdetta testataan yleensä jo pienenä. Olisi kyllä mielenkiintoista saada enemmän tietoa myöhemmän lapsuuden vaikutuksesta kiintymyssuhteen vaikutukseen. Monilla esim. tuo esipuberteetti-ikä näyttää olevan aivan oleellinen myöhempien ihmissuhteiden kehityksen kannalta. Minulla on esim. hyvä ystävä, jonka lapsuus on ollut hyvin turvallinen 12-vuotiaaksi asti, jolloin hänen vanhemmilleen oli vähällä tulla avioero. Tämä suisti ystävän sen verran raiteiltaan, että hän sairastui bulimiaan. Ihmissuhteet olivat silkkaa sekoilua ehkä 27-vuotiaaksi asti, jolloin hän vakiintui pidemmäksi aikaa. Nyt jo tästäkin miehestä eronnut.

Tämä ystävä muuten parani bulimiastaan erään puolivuotisen suhteen aikana. Se oli muistaakseni hänen pisin suhteensa ennen tuota vakiintumista. Itse en tiennyt koko asiasta ennen kuin hän oli oireyhtymästään jo parantunut ja halusi siitä lopulta puhua.
tallennettu

Aurinko Kaksonen, huone 12, Kuu Härkä, huone 11, AC Rapu, MC Vesimies

www.horoskooppi.com
Lilli
Supermoderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 3522



Profiili WWW
« Vastaus #31 : 16.09.2014 16:18:23 »

Yksi asia mitä olen myös pohtinut tällaisten testien suhteen on se, että minä olen ihan aidosti ja synnynnäisesti jonkin verran erakko.

Samaa olen pohtinut varsinkin näiden testien kohdalla:

http://www.youtube.com/watch?v=cyHRFMGeb1U
http://www.youtube.com/watch?v=FD771ASTMes
http://www.youtube.com/watch?v=3UW6R7JVE8M

Onhan näissä varmasti otettu tarpeeksi huomioon esim. lapsen temperamentti, miten on taipumus ilmaista itseään, tai että jos taustalla onkin jotakin muuta (rakentellista tms.) mikä ei vielä tuossa iässä näy, mutta vaikuttaa esim. siihen ettei lapsi välttämättä vierasta lainkaan? Tai tuo välttelevän tapaus, jos lapsi on kasvanut vaikka isossa yhteisössä, jossa on tottunut siihen, että liikkuu paljon vieraita ympärillä, vai pitäisikö silti olla enemmän leimaantunut äitiin?

Lisäksi tuossa turvallista kiintymysmallia kuvaavassa videossa iski mun silmään, että tuo äiti vaikuttaa hieman tunkeleivalta tuossa leikissä, ei anna lapsen leikkiä itse, vaan kaataa sen torninkin siinä. Mutta joo, ehkä tuossa tutkimustilanteessa on vähän jännitystä päällä molemmilla, että on tarve esittää. Ja lapsi lohduttuu vanhemman sylissä, sitähän tässä tutkittiin, mutta jostain syystä jäin miettimään tuota.

Katsoin videot lävitse. Minullahan lapsi oli vauvana ns. suuritarpeinen, eli vaati erityisen paljon läheisyyttä ja yleensä vain äiti kelpasi läheisyyden lähteeksi. Eli muuten poika olisi luultavasti käyttäytynyt vastaavassa testissä turvallisen kiintymysmallin mukaisesti, mutta olisi parkunut äidin perään silloinkin, kun vieras ihminen oli läsnä.

tallennettu

Aurinko Kaksonen, huone 12, Kuu Härkä, huone 11, AC Rapu, MC Vesimies

www.horoskooppi.com
Ave^^
Vieras
« Vastaus #32 : 16.09.2014 20:07:30 »

Kyllä mä uskon, että vanhempi oppii vaistomaisesti toimimaan niin kuin mitä vauva itkullaan tarvitsee, siis tulkitsemaan sitä itkua. Vähintäänkin jonkinlainen vanhemman ja lapsen välinen oma tapa toimia eri tilanteissa syntyy. Eri asia sitten, jos vanhempi ei itse kykene käsittelemään vauvan negatiivista oloa, ja yrittää väkisin saada vauvaa hymyilemään sellaisissa selkeästi räikeissäkin tilanteissa. En itse ainakaan halua liikaa ajatella näitä, koska sitten muuttuu jo teennäiseksi, eikä se ainakaan edesauta hyvää kontaktia.  :Smiley Smiley

Mutta onhan se, jos myöhempää lapsuutta ajattelee, merkityksellistä miten paljon niiden negatiivisten tunteiden näyttämistä hyväksytään, miten niistä saa puhua, vai pitääkö aina suunnata itsensä positiiviseen ja unohtaa, jättää asiat ilmaan.

Myöhemmän lapsuuden merkitys kiintymyssuhdemalliin kiinnostaa muakin. Ensimmäisen vuoden aikana muodostuvaa mallia sanotaan monessa paikassa melko vahvaksi, mutta jotenkin ajattelisin, että tuossa murrosiän kynnyksellä olisi vähintäänkin yhtä vahvasti muotouttavaa aikaa.
tallennettu
Sivuja: 1 2 [3]
  Tulostusversio  
 
Siirry: