seuraava »

[Amonra]

Olen muutaman kerran kirjoittanut täällä ja saanut upeita vastauksia  Olen kokenut 2012 henkimaailman lähestymisen ja olin yhden aamupäivän aivan toisessa todellisuudessa. Sen jälkeen monia tunnelukkoja alkoi murtua ja pahaa oloa valui ulos. Sain myös kokea Suuren Rakkauden läsnäoloa. Sittemmin elämäni on hiljalleen saanut uutta suuntaa ja kehitykseni voisi sanoa olevan hidasta. Painoa asiaan tuo vielä se, että olen taustaltani musliminainen ja kokemuksiani henkimaailmasta säännöllisesti lytätään. Käännyn siis Teidän Rakkaiden astrolaisten puoleen. Kuinka olette kehittäneet intuitiotanne ja yhteyttä henkimaailmaan? Onko henkisen tien kulkeminen hyvin hidas polku eheyteen? Uskokin välillä horjuu ja käännyn kokonaan poispäin, mutta sitten on tyhjä olo. Kokemukseni ovat liian voimallinen todistus Korkeimmasta Voimasta. Miten pidätte luottamuksen lujana ja saatte voimia arkeen? 

[Varjotar]

Älä hätäile, kaikki aikanaan.

[Hamal]

Henkisellä polulla on aikoja jolloin edetään nopeasti ja aikoja jolloin edetään hitaammin. Älä huolehdi tästä liikaa, kaikki tapahtuu juuri oikessa rytmissä!  Suuri matka kuljetaan pienin askelin.

Satunnainen uskon horjuminen, tyhjä olo ja ahdistus ovat niitä parhaimpia opettajia henkisellä tiellä. Ainakin itse olen jälkikäteen ollut kaikista kiitollisin niistä hetkistä kun kaikki maistui pahalta sillä ihminen puhdistuu juuri sitä kautta.

[Amonra]

  Voihan harmi kun ei oikein kukaan halua avata omia kokemuksiaan... Entä unet, mikä niiden merkitys mahtaa olla, koska olen alkanut nyt nähdä voimakkaita unia ja käyn nukkumaan innokkain odotuksin, mitä kuvia ja näkyjä yö tuo. Voisiko kyseessä olla uutta aukeamista kun välillä tuntuu, että olen ihan yksin suuressa maailmankaikkeudessa. Kerran soitin selvännäkijälle, joka nosti enkelikortteja ja sellaisia minulla on itsellänikin  Ehkä nämä ovat asioita, joita jokainen pohtii yksin. 

[Eklektikko]

Kysymyksenasettelu oli sellainen, ettei heti jotenkin tuntunut osuvan.

Minä kas kun en ajattele todellista universumia, todellista kotiamme, eli moniulotteista todellisuutta ollenkaan nimellä 'henkimaailma.'

Uskon itse että tämä fyysinen taso on vain neliulotteinen keinotekoinen 'pelikenttä' laajemmassa moniulotteisessa todellisuudessa, josta jokainen ihmissielu - joka on itse asiassa 'solu' Jumalan ruumiista - on kotoisin.  En ajattele tämän fyysisen tason ulkopuolista todellista kotiamme henkimaailmana ollenkaan, vaan sinä tavallaan 'oikeana' universumina ja tätä jossa nyt olemme siis keinotekoisena pelikenttänä jonne tulemme pelaamaan tätä elämän peliä ihmisiksi inkarnoituneina ja todellisen Jumala-luontomme vapaaehtoisesti pelin vuoksi unohtaneina.

Todellinen moniulotteinen universumi on tavallaan mukanani koko ajan, minulla on opas-soppa (tuo nimi koska sekin on moniulotteinen eli yhtä aikaa äärettömän monta ja yksi ja sisältää myös omaa energiaamme) mukanani joka heti, juttelen sille koko ajan enkä vain silloin kun on jotain asiaa. Opas-soppa on minun perheeni, kuten Jumalakin on minun perheeni.

Ja kun koen nämä asiat tällä lailla ei-hierarkkisina ja tavalla jonka edellä kuvasin, niin  kysymyksenasettelu 'kuinka koette henkimaailman' tuntui jotenkin niin vieraalta että en osannut vastata mitään. Mutta siis: Moniulotteinen opas-soppani on mukanani joka hetki ja koen sieluni olevan osanen Jumalaa ja että kaikki ihmiset ovat tällaisen Jumalan-kipinän sisältäviä olentoja, siis luojajumalia. Ja uskon että kuolleet läheisemme liittyvät kuollessaan siihen opas-soppaamme, eli ovat hekin joka hetki mukanamme, ihan koko ajan.

Iltarutiineihini kuuluu energiahoidon ja valon lähettäminen monille ihmisille ja moneen suuntaan, toteen käyviä uniakin näen joskus.

[Shopia]

Itse koen, etten välttämättä kehitä itseäni, vaan viestit ja tuntemukset tulevat kun ovat tullakseen Mielestäni saattaisi olla jopa pelottavaa jos kaikki tapahtuisi kertarysäyksellä. "Kaikki aikanaan" on mielestäni erittäin hyvin sanottu, yhdyn tuohon täysin
Nämä ovat myös henkilökohtaisia asioita siinä mielessä, että jokainen meistä löytää sen oman polun ja se riittää, että luottaa itseensä 

[Magellan]

Hei Amonra! jos todella on niin,että olet juuri herännyt näille asioille ensimmäistä kertaa, pysy tosiaan vaan ihan rauhallisena ja katso mitä tapahtuu. Itsellä on osittaisia välähdyksiä ollut jo ennen 2012, mutta en uskonut aiemmin olevani valmis katsomaan niitä lähemmin silloin.
Jos on ollut jokin selkeä uskonto jonka mukaan elää, siihen voi saada uusia näkökulmia. Muita ei kokemukseni mukaan kannata yrittää vetää mukaan kun itsekin on vähän hakusessa.
Itse olin pitkään hämmentyneessä tilassa, mutta sisimmässäni tiesin että kaikki tämä on totta. En puhunut kuin joille kuille harvoille,eivätkä hekään oikeastaan mua uskoneet. Silloin tällöin olen tavannut ihan uusia ihmisiä,jotka ovat ymmärtäneet minua heti.
Minusta olet saanut ihan oikeita vastauksia tässäkin keskustelussa, vaikka et itse kokisikaan niin. Herääminen tuntuu isolta mullistukselta ja on iso mullistus, mutta ei vaadi välittömiä toimenpiteitä. Kuuntele ohjausta joka on saatavilla joka hetki ja kaikkiin asioihin, nyt kun olet herkistynyt sen kuulemaan. Arki syntyy uudenlaiseksi vaikka et tekisi mitään kovin isoa heti.
Elämme hienoa aikaa! Kiva että olet mukana!

[Ritsa]

Hyviä vastauksia ylempänä, eli ei paljoa lisättävää. Sanoisin kuitenkin, että "henkisellä tiellä" on tärkeää luottaa eniten omaan intuitioonsa ja itseensä. Ulkopuolelta hyväksyntää hakemalla (vaikka tuosta uskontoryhmästäsi) et luultavasti saa kovin helpolla vahvistusta kokemuksillesi, koska järjestäytyneet uskonnot uusiutuvat niin hitaasti. Ja nyt elämme kiihtyneitä tietoisuuden kehityksen aikoja. Pysy siis vahvasti kokemuksiesi takana (etenkin jotka lisäävät korkeinta mahdollista hyvää kaikille) ja katso mihin ne sinut johdattavat. Muut huomaavat hyvinvointisi paranemisesta ja kaikesta muusta kyllä, että sinulla on tapahtunut joku muutos, jos niin on tarkoitus. Asioita ei ole pakko todistella, jos tiedät itse missä menet ja mitä siitä hyödyt.

[Amonra]

  Voi että, miten hienoja ja upeita näkemyksiä! Muistan 18-vuotiaana tapahtuneen sellaisen asian, että unen ja valveen rajamailla henkeni irtautui ruumiista ja siirtyi kohti huoneen oikeaa yläkulmaa. Muistan ajatelleeni, että mitä nyt teen, koska olen elänyt "huonosti" ja paikkani ei ole paratiisissa, mutta kaikki oli valoisaa. Heräsin voimakkaaseen säpsähdykseen ja olin ruumiissani. Unohdin tämän kuitenkin hyvin pitkäksi aikaa, kunnes juuri marraskuussa 2012, täyttäessäni 35 tapahtui ihmeellinen herääminen. Yhdistin asian mielessäni jotenkin juuri tällöin lukemaani kirjaan "onnellisuuden jooga", koska olin turhautunut elämään ja kadottanut uskoni mihinkään. Elämäni on ollut hyvin vaikea ja mutkikas, mutta sillä lienee tarkoituksensa ja nyt on voimakkaan aikuistumisen aika. Juuri luottamus itseen ja omaan intuitioon on vaikeaa. Olkaa tänään rakastetut