Huhhuh, mikä uni taas! Pakko taas kertoa tänne:)
Olimme muuttaneet perheeni kanssa vanhaan asuntolaan, josta vuokrattiin huoneita. Siskoni asui miehensä kanssa yhdessä asunnossa ja äitipuoleni (jota ei ole!) miehen kanssa, joka ei ole isäni toisessa asunnossa ja minä olin vuokraamassa vielä yhtä huonetta. Siskoni oli vihainen minulle koska en ollut auttanut häntä kantamaan ruokaa ja joitain ämpäreitä kämpälle. Niitä olikin liikaa yksin kannettavaksi. Minä en ollut tajunnut, että apua kaivataan. Sitten uni siirtyi siihen, että ihailimme heidän uutta vauvaansa (joka ei ole vielä syntynyt) ja nostin sen jossain vaihessa oman vatsani päälle makoilemaan.
Siirryin omaan asuntooni. En ollut vielä vuokrannut sitä, ja kuten useissa unissani, tajusin että minulla on vanha kämppä vielä jossakin. En tiennyt, että missä se on ja tämä vaivasi minua. En myöskään muistanut milloin viimeksi olisin maksanut sen vuokran edes ja yritin muistella mitä tavaroita siellä oli. Päätin selvitellä sitä myöhemmin. Huomasin samassa, että kämppään oli unohtunut kaksi valtavaa matkapuhelinta. Uusi vuokraisäntä soitti toiseen niistä. Hänen naisystävänsä oli unohtanut puhelimet sinne. Toinen oli miehen oma ja siihen vastasinkin. Naisen matkapuhelin oli samalla jonkinlainen mollamaija, jonka vatsassa oli näppäimistö
Vuokraisäntä saapuisi noutamaan puhelimet pian. Sanoin, että sopii tulla vaan; solmitaan se vuokrasopimus samalla!
Odotellessani huomasin huoneen nurkassa oudon syvennyksen. Menin sinne ja siellä olikin kylmävarasto, josta en ollut tiennyt. Siellä oli edellisen asukkaan porkkanat ja perunat pahvilaatikossa. Ne olivat valtavia (mutta vielä normaalinkokoisia) ja herkullisen näköisiä. Olin ilahtunut ensin koska ajattelin, että voisin käyttää ne. Sitten harmistuin kun tajusin, että olisi reilua soittaa perään ja kertoö niiden jääneen tänne.
Komero näytti jatkuvat, joten jatkoin eteenpäin. Edestä löytyi valtava maakellari. Ajattelin, että tänne pääsee varmaan muualtakin koska ruokaa oli niin paljon. Lattia oli täynnä pientä perunaa ja takana näkyi erilaisia valtavia kurpitsoja. Sitten näin todella valtavia (jalkapallon kokoisia) mansikoita kasvamassa kellarissa. Siellä oli hämärää mutta kurottelemalla huomasin, että osa mansikoista olikin homeessa ja mätiä. Sitten mansikoista nousi ainakin omenankokoinen leppäkerttu ja lähti lentämään minua kohti (vihaisena?) Pelästyin ja lähdin juoksemaan takaisin asuntooni.
Huomasin palatessani, että kotonani oli kolme seuralaista. Tajusin jotenkin, että nämä "kiusanhenget" olivat seuranneet minua entisestä asunnostani. Ne tekivät kaikkea hullua ja niitä piti vahtia koko ajan. Tajusin lopulta, että hetkinen..ovatko nämä oikeasti tässä vai olenko hullu? Päädyin siihen, että aivan niin: olen sairastunut nyt skitsofreniaan ja minun täytyy mennä hoitoon. Tähän vaikutti myös leppäkerttu-kokemus. Halusin ja tiesin, että täytyy soittaa äidille ja siskolle ja olin surullinen koska tajusin, että tulevat lääkkeet turruttavat minut kokonaan luovasta työstä.
Ennen kun ehdin tehdä mitään se vuokraisäntä tuli paikalle. Minun piti olla näyttämättä sille, että en ihan tiedä mikä on todellista ja mikä ei. Oli vaikeaa koska nämä kolme pirulaista pilailivat vuokraisännän kustannuksella monenlaista kujeillen ja en unessa tiennyt teinkö osan tempuista oikeasti itse! ja mitä niistä vain kuvittelin hulluudessani. Asia ratkesi viimein sillä, että keksin sanoa, että minulla on menoa ja lähdin pois asunnosta jättäen miehen noiden kolmen pirulaisen seuraan. Olin helpottunut kun pääsin pois tilanteesta.
Käytävässä mietin muistanko enää mikä on sisareni asunnon ovi. Se löytyi onneksi helposti ja avasin oven. Asunto oli tyhjä ja näin, että vastapuolelta huonetta ovet oli avattu pihalle. Verhot heiluivat tuulen mukan ja ulkona satoi ensilumi. Mietin että, voi missä hän on; tarvitsen häntä. Ovat menneet ulos leikkimään! Heräsin unesta koska tämä siskoni soitti sille hetkellä oikeasti minulle!
