Kannattaa lukea Gavin De Beckerin kirja Gift of fear.Kirjan kirjoittaja on rikollistenprofiloija ja hän haastatteli kirjaansa varten mm.raiskausten ja murhan yrityksen kohteeksi joutuneita ihmisiä ja sitä miten he pelastivat itsensä mitä vaarallisimmista tilanteista juuri oman intuition avulla.
Gavin sanoi tuossa kirjassaan hyvin sen,että intuitio on niin eläimillä kuin ihmisillä,mutta eläimet eivät epäröi käyttää sitä toisin kuin ihmiset!Me ihmiset alamme arvailla omassa pääsämme,että "onko tämä sitä mitä luulen vai ei?" Jos kaksi leijonaa savannilla tietää,että toinen aikoo käydä päälle niin tietää ihminenkin.Gavinin mukaan jos sinulla nousee niskakarvat pystyyn/ sinulla on epämiellyttävä tunne tavatessasi sinulle tuntematonta ihmistä se on ensimmäinen varoitusmerkki vaarasta!
Toinen hyvin sanottu asia Gavinilta on,että(huom!vapaa suomennos):
"Useat rikoksen uhreiksi joutuvat ihmiset sanovat jälkeenpäin, kun heitä haastattelen että raiskaaja/murhaaja oli tavatessamme NIIN mukava ja hymyili minulle. Kulttuurissamme pitäisikin opettaa niin lapsille kuin aikuisillekin että tuntemattoman ihmisen ystävällisyys ei ole tae siitä,että henkilö olisi luotettava.Naiset varsinkin ajattelevat,että jos heitä lähestyy omituinen mies parkkipaikalla niin heidän täytyy olla tälle automaattisesti ystävällisiä.Kulttuurimme opettaa varsinkin naisille,että he eivät saa olla ns. 'ämmiä" tai tylyjä muita kohtaan.Kun asia on juuri päinvastoin.Olen tyly niin kummallinen kaveri parkkipaikalla katoaa varmasti! Ystävällisyydellä et voita mitään sillä viestität,että olet helppo uhri."Okei tuo suomennokseni ei ole ihan täydellinen tulen varmaan vielä korjaamaan tuota,mutta tuossa on paljonkin järkeenkäypää asiaa.
Kun luin tuota kirjaa päässäni syttyi lamppu!
Olin aikoinaan Venäjällä työharjoittelussa miespuoleisen koulukaverin kanssa ja istuimme iltaa baarissa, kun pöytäämme istui kaksi venäläistä miestä, joista minulle tuli hirveän epämukava olo.Tästä toisesta miehestä huokui ulkomaalaisviha ja se,että hän ei pidä suomalaisista,vaikka hän ei sanonut sitä ääneen!Juttelimme suomeksi niitä näitä,mutta en tykännyt miesten tavasta tuijottaa minua ja kaveriani, enkä myöskään tykännyt tavasta jolla minulle hymyiltiin.Se hymy oli kylmä ja pirullinen.Ei ystävällinen. Ilmapiiri pöydässä oli vaivautunut ja kylmä.
Siinä varmaan tunnin verran oltiin istuttu, kun sanoin koulukaverilleni että lähden nukkumaan.Kaverini halusi jäädä baariin. Ainoa asia mitä sain kaverilleni ennen baarista ulos astumista sanotuksi oli,että :"Pärjäätkö varmasti?"Vaikka omassa päässäni mieleni teki huutaa,että VARO JOTAIN HÄMÄRÄÄ NOISSA KAHDESSA ON!
Itseasiassa en lainkaan valehtele, kun sanon että juoksin -28 asteen pakkasessa takaisin majapaikkaan.Sen vertaa huonofiilis minulla oli näistä kahdesta venäläisestä miehestä ja väärässä en ollut.Meni tunti, kun olin juuri saanut unenpäästä kiinni kun koulukaverini linkuttaa nyrjähtäneellä nilkalla ovesta sisään.Tämä toinen venäläismies oli käynyt kaverini päälle ja ilmeisesti yrittänyt viedä häneltä rahaa.Olivat painineet lumihangessa sillä seurauksella,että kaveriltani oli nyrjähtänyt nilkka.Onneksi rahat olivat tallessa eikä kaverilleni sattunut mitään sen vakavampaa.Ei saanut esimerkiksi puukosta tai vastaavaa.
Sanoinkin hänelle jälkeenpäin,että olisi vaan pitänyt sanoa ääneen se mitä näistä kahdesta miehestä vaistosin!Mutta sekin on inhimillistä,että ei halua kailottaa koko baarin kuullen ajatuksiaan ettei sitten loukkaa ketään.
Olin siis lukenut väkivallanmerkkejä yli 5 vuotta sitten tietämättäni, mutta kiitos tämän kirjan mitä luen tajuan miksi reagoin niin kuin reagoin tuona kyseisenä yönä.
Ehkä en sitten olekaan niin huono intuition käyttäjä mitä toiseen ketjuun menin kirjoittamaan.... :
