seuraava »

[eebuli]

Hei.

Jos joku ystävällinen näkijä voisi vähän antaa minulle suuntaa elämääni. Tuntuu, että olen tullut umpikujaan parisuhteessani enkä enää tiedä mitä tehdä. Aviomieheni ja minä olimme asumuserossa ja mieheni palasi hetki sitten kotiin. Meillä on pieni vauva ja mieheni lähti alunperin niin, etten tiennyt että oli edes vuokrannut itselleen asunnon. Jäin pienen lapsemme kanssa kaksin kotiin ja olin aika hukassa. Mieheni oli ilmeisesti masentunut. Näin hän väittää ja kyllä häntä yritin auttaakin. Nyt on kuitenkin tilanne sellainen, että en enää tiedä mikä oli oikea syy lähtöön. On tullut niin paljon kummallisia yhteensattumia eteen, jotka ovat saaneet minut uskomaan, että miehelläni on ollut / on suhde toiseen naiseen. Tai sitten ainakin jotain peliä on ollut. En halua elää pettäjän kanssa. Muutenkin on nyt luottamusta koeteltu ihan tarpeeksi. En myöskään ihan heppoisasti haluaisi hajoittaa perhettä. Pelkään vain, että elän valheessa. Olen henkisesti aivan poikki. Haluaisin selvyyden sille, onko tässä joku muukin nyt kuvioissa? Mieheni väittää ettei ole, mutta kuten sanoin, liikaa alkaa olemaan jo yhteensattumia mieheni ja erityisesti tämän nuoremman naisen välillä. Onko suhteellamme tulevaisuutta?

Kiitos jo etukäteen...

[Tigerwoman]

En vastaa näkijänä vaan ihan maalaisjärjellä.

Mies, joka lähtee karkuun vuokraamalla salaa asunnon ja jättää sinut vauvan kanssa, on epäluotettava.
Sillä ei ole niin isoa merkitystä, oliko tai onko kuvioissa toinen nainen. Et voi enää koskaan luottaa mieheesi, ettei ole taas vuorka-asunnon etsintä käynnissä.

Rikki mikä rikki. Kannattaako tuhlata voimia tähän?

[Ginger86]

Olen tästä kyllä samaa mieltä Tigerwomanin kanssa. Kun ottaa vielä huomioon, että kuvioissa on vauvakin, käy selväksi, ettei miehesi ole kovin vastuullista tyyppiä. Uskon kyllä ihmisten muuttumiskykyyn, mutta uskotko sinä, että te saisitte vielä suhteenne korjattua? Erillään elävät vanhemmat eivät aiheuta lapselle mitään valtavia traumoja, mutta jatkuvasti riitelevät/ valtapelejä käyvät vanhemmat voivat niin tehdä. Masennus ei vie ihmiseltä ajattelukykyä, joten yksin sen syyksi tuota selän takana toimimista ei voi laskea. Sinun täytyy nyt vain tutkia sydäntäsi ja miettiä, voiko suhteenne luottamusta enää palauttaa.

Paljon voimia sinulle! Tilanteesi on todella hankala, mutta selviät siitä kyllä vielä pystypäin.

[Tigerwoman]

Masennus ei vie ihmiseltä ajattelukykyä, joten yksin sen syyksi tuota selän takana toimimista ei voi laskea.

Tuossapa oli hyvä pointti!

Hänhän on jaksanut hyvinkin hääriä selkäsi takana ja hommata asunnon. Ilmeisesti miehesi on hiiri, joka pakenee vastuuta.
Sorry.

[eebuli]

Hei.

On harmi huomata, kuinka ilkeitä kommentteja voi saada. En itse laittaisi ihmistä alaspäin lisää, joka on jo joutunut kokemaan aika paljon vastoinkäymisiä. Mutta ensinnäkin, olemme naimisissa ja mieheni on vuosikausia halunnut lasta. Minä taas en. Nyt saimme lapsen ja mies lähti. Tämä oli minunkin mielestä odottamatonta koska hän olemme jopa käyneet terapiassa puhumassa siitä, kun minä en halua perhettä ja hän haluaa. Ja kyllä olen samaa mieltä, luottamus on mennyt ja en tiedä pystymmekö enää jatkamaan yhdessä. Se on harmi, koska lapsemme olisi ansainnut ehjän perheen jossa on sekä isä ja äiti jokapäiväisessä elämässä. Minusta tuntuu, että eromme myötä, lapsemme menettää isänsä elämästään. Koska kun olimme erossa, mieheni ei nähnyt lastaan kuin hyvin harvoin ja hetken kerrallaan. Se jo antoi minulle osviittaa siihen, että häntä ei kiinnosta nähdä lastaan.

Terv. Alkuperäinen

[Tigerwoman]

Tarkoitukseni ei ollut olla ilkeä. Mutta rehellisyys satuttaa joskus. Mietin, mitä muuta voisin neuvoa sinulle. Olette olleet aiemmin terapiassa, voisitteko mennä uudestaan?

Se, ettei miehesi ollut juurikaan yhteydessä lapseensa eronne aikana, sopii käsitykseeni, ettei hän ole luotettava. Ehkä hän pettyi jotenkin lapsiperheen arkeen toivottuaan niin kovasti lasta?
Entä miten sinä nyt suhtaudut vanhemmuuteen ja mahdolliseen yksinhuoltajuuteen, kun et alunperin halunnut lasta? Onko mieli muuttunut, vai kaduttaako?

[Ginger86]

Minunkaan tarkoitukseni ei kyllä ollut ilkeillä ja yritänkin täällä miettiä, miten kommenttini voi sellaiseksi tulkita... Olen itse ollut todella, todella satuttavassa suhteessa, ja vaikka se silloin tuntuikin pahalta, joidenkin ihmisten suoruus sai minut näkemään tilanteen paremmin. Sitä kai yritin välittää sinullekin.

Kaikki ihmiset eivät etukäteen ymmärrä, kuinka paljon vastuuta lapsen kasvattaminen vaatii, ja sitten asian ollessa ajankohtainen haasteet saattavat tuntua ylivoimaisilta. Tigerwoman tuossa antoikin sinulle jo hyvin pohdittavaa, mutta vielä kysyisin, pelkäätkö yksinoloa? Älä tee päätöksiä pelkojesi pohjalta, vaikka tilanne varmasti on hankala nyt. Paljon voimia ja tsemppiä!

[Avicii]

Kannattaa keskustella miehen kanssa avoimesti haluaako hän aidosti jatkaa elämää teidän kanssa. Ehkä hän yllättyi vauvan tulosta ja säikähti mitä se sitten loppujenlopuksi on. Ehkä hän vain ei kuitenkaan ollut valmis isäksi vaikka halusikin kovasti perheen.
Yrittäkää pelastaa liittonne jos siinä on vielä rakkautta vaikka luottamus on mennykin. Tiedän miltä tuntuu tulla petetyksi kun on pieni lapsi mutta se ei aina tarkoita etteikö toiselle voisi antaa vielä tilaisuuden. Harmi kun isä käyttäytyy näin ja toivon teille parasta!

[valonkukka]

Hei eebuli,

nostin sinulle pari korttia. Kysymykseen onko miehelläsi toinen nainen, niin tuli, että sinun pitäisi etsiä merkkejä. Eli katsele ja kuuntele. Tuli tähän asiaan myös tulevaisuuteen liittyviä kortteja, eli lähitulevaisuudessa... Eli käsittäisin, että jos ei tällä hetkellä ole, niin myöhemmin ehkä voi ollakin.

Kysyin myös teidän yhteisestä tulevaisuudesta ja tähän ei haluttu antaa suoraa vastausta. Sanotaan, että joskus ei ole kyllä tai ei vastausta kysymykseen. On tilanteita, joita meidän ei ole hyvä tietää etukäteen, että ihme voi tapahtua silmiemme edessä. Luota siihen, että enkeleillä on jotain ihmeellistä varattuna sinulle, vaikka he eivät ihan vielä voi kertoa sinulle mitä se on.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! 

t: valonkukka