Tervehdys!
Henkisissä piireissä keskustellaan usein vetovoiman laista, kanssaluomisesta ja uskomuksista. Lähes kaikki tietävät mistä on kyse mutta vain harvat kykenevät luomaan onnellista ja tasapainoista elämää tämän avulla. Miksi se toimii vain niin harvoille? Miksi moni on edelleen sairas, persaukinen tai yksinäinen, kaikesta kanssaluonnista huolimatta? Koen tehtäväkseni nostaa kissan pöydälle, kuuman perunan kiertämään ja mörön kaapista. Samalla uskon tämän kirjoituksen olevan avuksi monelle. Jos ei jaksa lukea koko tekstiä, voi selata loppuun ja lukea viimeisen lauseen
Ennen kuin alamme luomaan elämäämme mahtavuutta, makkaraperunoita tai vaikkapa mafiasotia, meidän tulee tajuta miksi haluamme näitä asioita ja mikä aiheuttaa meissä tämän sisäisen halun. Itse uskon että luomme automaattisesti ja vaivattomasti asioita joita sydämemme haluaa, sen sijaan egoperusteiset halumme ovat useimmille murheenkryyni koska perustamme ne pelkoihin ja puutteen illuusioon.
Yleisimmät asiat jota toivomme tässä maailmassa ovat varmastikin vauraus, terveys ja menestys rakkaudessa. On muitakin asioita mutta nämä ovat ne yleisimmät. Minun on nostettava itseni eläväksi esimerkiksi koska parhaiten tunnen juuri itseni.
Terveyteen liittyvistä asioista minun on vaikea sanoa mitään sillä olen aina ollut perusterve eikä vakavia sairauksia ole ollut. Huomaan kuitenkin että jotkut sairaat ihmiset tekevät sairaudestaan koko elämänsä keskipisteen vaikka usein ei tarvittaisi muuta kuin toimiva hoito ja sen tiedostaminen että useimmista sairauksista tai vammoista voi parantua. Mutta jos ego on luonut identiteettinsä sairauteen perustuen, pitänee ensin lähteä liikkeelle pään sisältä. Terveyteen en kuitenkaan sotkeennu tässä sen enempää sillä se on karmallisesti erittäin laaja asia. Sen tiedän kuitenkin varmaksi että olen parantanut omaa terveyttäni kuvittelemalla itseni terveemmäksi ja täten herättänyt itsessäni parempia valintoja. Ja sama toisinpäin eli kun on kehno olo, siitä seuraa sitä ja tuota ja niin edelleen.
En ole myöskään kokenut yksinäisyyttä rakkauselämässä. Olen tajunnut jo nuorena että terveellä itsetunnolla varustettu ihminen löytää seuraa enemmin tai myöhemmin. Useimmiten ne ketkä kokevat puutetta tällä elämän osa-alueella eivät hyväksy ja rakasta itseään ja kokevat että heidän pitää tehdä joitakin asioita, näyttää joltakin ja käyttäytyä jollakin tavalla jotta he voisivat saavuttaa tuon jonkun toisen ihmisen hyväksynnän. Tällöin tuo toinen ihminenkin muuttuu vain oman egon haluamaksi hyväksynnän välineeksi eikä häntä kyetä rakastamaan olentona. Tämä on pahinta mahdollista itsepetosta koska olemme kaikki samanarvoisia ja rakastettavia.
Biologisesti katsottuna naisen on täysin järkevää ihastua pahaan poikaan/alfaurokseen/mitä näitä lihaksi manifestoituneita palomiesten sieluja nyt onkaan tai miehen ryhtyä pelimieheksi tai moniavioiseksi koska se tyydyttää normaalin lisääntymisvietin. Mutta niin pitkään kuin ego ja seksuaalisuus pidetään samassa paketissa, tästä seuraa lähinnä draamaa. Eiköhän meistä jokainen ole sotkenut pakkaa sekoittamalla seksuaalisuuden, egollisuuden ja rakkauden keskenään.
Sitä paitsi seksuaalisuus on aina henkilökohtainen kokemus ja lopulta ihminen on itse itsensä viettelijä. Halusi ja fantasiasi ovat oman sielusi tuotetta ja kukaan ulkopuolinen ei pysty täyttämään tuota halua, paitsi toki hetkeksi. Sama koskee psykologista rakkaudenkaipuuta. Kukaan muu ei voi täyttää tuota kaipuuta, paitsi me itse jotka uskallamme rakastua itse itseemme. Nämä rakkaussignaalit tulevat aina meistä itsestämme, sisäisesti. Kun ihminen hyväksyy itsensä, ei muiden hyväksyntää silloin tarvita. Ja itseään rakastava ihminen saa rakkautta jo seuraavan nurkan takaa. Tätä parempaa rakkaudenloitsua ei ole olemassa.
Näiden sijaan rahaan ja ulkoisiin asioihin liittyvät tekijät ovat olleet elämässäni aina vahvasti läsnä ja tiedän että nämä asiat ovat ajankohtaisia ERITTÄIN monilla jotka tulevat lukemaan tämän kirjoituksen. Melkein jokainen meistä henkisistä ihmisistä on käynyt läpi aineellisen maailman vaikeuksia osana puhdistumisprosessiaan ja tällä hetkellä yhteiskuntamme ja taloutemme on muutenkin valtavien muutosten keskellä. Ei tarvitse olla huuhaaihminen ollakseen ongelmissa.
Olen kokenut elämässäni ulkoisesti sekä voittoja että tappioita jotka olen myös ottanut hyvin henkilökohtaisesti. Kuitenkin sekä menestykset että menetykset ovat olleet täysin omien uskomusteni tuotetta. Minulla on ollut myös todella vahva ohjelmointi tuomitsemaan ulkoisia asioita hyviksi tai huonoiksi.
Koska olen kokenut näissä asioissa laajan kirjon, haluan jakaa ajatuksiani ulkoisen vaurauden manifestoinnista.
Väitän että emme voi luoda pysyvää menestystä tai vaurautta mikäli vauraudenhalumme perustuu egoon. Ego kun perustaa useimmat halunsa pelkoon. Se jahtaa jotain asiaa joka tekisi sen täydelliseksi, tyytyväiseksi. Kuitenkin, saadessaan tuon kaiken se tulee taas epävarmaksi ja alkaa tavoitella joko enemmän tuota samaa tai sitten jotain toista asiaa jonka saavuttamisesta se luo identiteettinsä. Täten se ei voi olla koskaan tyytyväinen eikä koskaan saavuta ”sitä jotakin” joka luo ”lopullisen onnen”. Ego ei koskaan ole tyytyväinen.
Pitää huomata että vauraudenhalu perustuu useimmiten egolliseen turvattomuuden tunteeseen (”En voi olla emotionaalisesti turvassa mikäli minulla ei ole asiaa X”) ja tämä tunne jatkuu vaikka tuo asia X saavutettaisiin. On esimerkiksi täysin eri asia haluta rahaa sukanvarteen pahaa päivää peläten kuin luoda ympärilleen jotain kaunista ja antoisaa. Toisena pelkomotiivina voi olla puhdas kilpailuvietti tai paremmuudentunteen haluaminen joka ilmenee erilaisina sosiaalisina sotina. Turvattomuuteen verrattuna turhamaisuus on kuitenkin helpohko käsite.
Eli, väitän että ongelmat vaurauden luomisessa johtuvat siitä että luulemme elävämme puutteessa. Ja kuten muidenkin ajatusten, tunteiden ja ennenkaikkea uskomusten kohdalla, meidän tulee tajuta että kyseessä on harha. Tämän harhan sitten koemme todeksi vaikka meidän ei tarvitsisi. Yksinkertainen fakta täällä eläessämme on se että meillä ei ole mitään hätää. Puute ja turvattomuus ovat vain erilaisia illuusiotunteita.
Puutteen illuusion tajuaminen ja itsensä puhdistaminen tästä johtaa automaattisesti ”riittoisuuteen” jolloin psykologinen, pelkoperusteinen halu katoaa ja tilalle tulee rauha ja kiitollisuus. Tällöin on paljon helpompi luoda lisää jotain määrällisesti tai laadullisesti riittoisampaa. Jos puuteuskomus on voimissaan, ei mikään rahasumma tai mikään muukaan pysty täyttämään tuota sisäistä vajausta. Myös psykologinen paremmuudentunne ja egollinen tyytyväisyys saavutetusta on vaarallista. Kaikki se mihin egomme kiinnittyy tulee kulumaan pois tavalla tai toisella.
Eiköhän tämä ole yleistettävissä muuallekin. Vain turvattomuuden kokemuksessa oleva voi kaivata turvaan, vain yksinäinen voi unelmoida toisesta ja vain sairaus voi luoda halun paranemisesta. Mutta emme voi turvata egollisesti mihinkään mitä meillä on.
Uskomus johtaa havaintoon. Aina. Havaitsemme vain sitä mihin uskomme, oli tämä uskomus sitten ”positiivinen” tai ”negatiivinen” ja jokaisella on itsellään vastuu tästä ajattelusta ja näkemästään lopputuloksesta. Emme usko kun näemme vaan näemme kun uskomme. Omaan mekaaniseen maailmankuvaani ei edes sovellu sellainen teoria että muokkaisimme ulkoista todellisuutta helpoilla taikatempuilla koska silloin kaikilla huuhaaihmisillä olisi mersu, kartano ja palomies (okei, kirjoitin tämän koska suurin osa lukijoista on naisia). Vaikkakin uskon että kaikki on mahdollista ja on paljon luonnontiedettä joka ei ole vielä ihmisen käsissä.
Sen sijaan todennäköisempää on että muokkaamme aivomme näkemään sisäisiä ja ulkoisia mahdollisuuksia joilla saamme haluamamme äärettömyyden merestä. Ja näemme vain sitä mille olemme itse auki. Emmekä usein kiinnitä huomiota asioihin jotka otamme itsestäänselvyytenä, samalla kun ihmettelemme toisten kamppailua näiden asioiden parissa!
Ja jotta emme unohtaisi perimmäistä totuutta: Tässä hetkessä kaikki on aina täydellisesti. Ainoa joka voi mennä tämän hetken ulkopuolelle on ajatteleva mieli ja ajatukset ovat aina harhaa. Sitä paitsi kosmoksessa kaikki on aina yhtä ja mielesi on yhtä kuin sisäinen äärettömyytesi; Palomies onkin aspekti itsestäsi!
Tämän kaiken voisi tiivistää Jeesuksen vertaukseen kahdesta miehestä joista toinen rakensi talonsa hiekkaan ja toinen kallion päälle. Horjuvalle maaperälle eli pelkoon perustuen on huono rakentaa. Kun maaperä on kunnossa, voi jokainen käyttää todellista Viisasten Kiveä joka on tajuta olevansa itse Luoja. Meidän on siis luovuttava negatiivisista uskomuksistamme ja vain siten voimme luoda jotain jonka koemme olevan positiivista. Maailma on todellakin tietoisuutemme peili.
Ja se alussa mainitsemani viimeinen lause: Puute on mielen luomaa harhaa. Runsaus alkaa näkyä sillä hetkellä kun puutteesta luovutaan.
<3
