Onko täällä muita, jotka nauttivat haasteista, eivätkä edes pääse ottamaan käyttöönsä parhaita puoliaan, kuin vasta haasteellisissa, kriittisissä tilanteissa, ja silloin, kun on pakko, silloin, kun kukaan muu ei pysty, mutta jonkun pitää?
Mulle tämä kaaoksen hallitsijan ja vaikeuksien selättäjän rooli tipahtaa aina ihan itsestään, jos on sauma.
Toimin aivan puolitehoilla aina siihen pisteeseen, että homma alkaa mennä hankalaksi. Sen jälkeen minä alan loistaa, ja yllätän itsenikin sillä, miten hyvin onnistun.
Normaali oloissa suorastaan yritän vältellä kaikkea hankalaa ja sekavaa
Ihan yleisestikin, kuitenkin, pidän itseni haastamisesta elämässä. Menen monesti juuri siihen suuntaan, jonka koen itselleni vaikeaksi. En tiedä miksi näin on, mutta taitaa olla ihan perus tarve minulle
Ja jos/kun teitä muita samanlaisia on täällä, niin mitä teillä on kartoillanne ja mitä siellä tekemässä?
Minulla kyllä on taivaspallosia siellä asetelmisssa, jotka tätä selittävät, palaan tähän niiden kanssa myöhemmin
