seuraava »

[tundratyttö]

Soitin juuri eräälle näkijälle, jolta kyselin entisistä elämistäni. Nykytilanteeseen vaikuttavia elämiä olivat: orpona vailla tukiverkostoa elo n.1000 vuotta eaa, nälässä ja puutteessa elänyt henkilö ja perheenjäseneni ovat kuulemma hylänneet minut konkreettisesti jossain edellisessä elämässä. Nykyinen turvattomuudentunne, tukiverkoston puute (sisäinen tunne) sekä ahmiminen saattaisivat täten jollain tapaa selittyä edellisten elämien kautta. Helpottava tieto tuo kyllä oli 

[Ratsuri]

Ikivanha aihe, mutten jaksa uutta aihetta asiani takia pystyttää..

Tämä nyt vähän poikkeaa itse entisistä elämistä, mutta tarinoin kuitenkin.

Minulla on ollut edellisessä elämässä hyvin rakas mies, joka on edelleen vierelläni silloin tällöin. Hän ei siis ole inkarnoitunut tänne uudestaan. Olen tavannut hänet kerran tai pari myös unessa. Eräässä unessa tapasin hänet kotopihassani, hän halasi lämpimästi ja antoi minulle kirjan. Kirja oli muistaakseni mustapunainen ja kannessa oli kasvojen ääriviivat, kuin patsasmainen profiili.

Noh, eilenillalla tuli sellainen tunne, että pitäisi ottaa häneen yhteyttä/ että hän ottaa minuun yhteyttä. Jälleen paljon halauksia ja lämpöä. Hän kertoi, että se päivä (30.1.) on meidän hääpäivä ja että nyt olisi 87:s juhlavuosi. Siinä silmät suljettuina, kun hänen kanssaan keskustelin, näin yhtäkkiä minulle tuotavan valtaisan määrän valkeita kukkia. Siinä jotakin keskustelimme, ja esiin nousi hänen unessa antamansa kirja. En ollut tätä aiemmin tiennyt sen merkitystä, mutta nyt hän sen minulle kertoi. Hän sanoi, että nyt on aika katkaista köysi, joka meidän välillämme on. Näin köyden, joka piti meitä kahta tietyllä etäisyydellä toisistamme. Köysi estäisi meitä menemästä sinne, mihin meidän on nyt määrä kulkea. Tällä selittyi itselleni myös monet asiat, mikä oli hyvin valaisevaa ja huojentavaa. Hän kertoi, että on nyt jatkamassa tiellään toisenlaiseen paikkaan, ja se ei olisi mahdollista köyden kanssa. Kysyin, tapaammeko vielä. Kyllä. Nyt vain on oikea hetki päästää tuosta rajoittavasta köydestä irti. Kirja on muistuttamassa hänestä, se kertoo hänen tarinansa. Näin hän sanoi.
Siitä unesta on 7-8 vuotta aikaa ja nyt sain kirjan auki, tavallaan.

Hämmästyksekseni keskustelumme loputtua näin taas kuvia, mutta tällä kertaa sodasta. Ahdistus ja hätä. Pyyhin kuvat äkkiä pois, olisin halunnut vain jäädä katselemaan saamiani kukkia enkä mitään sotakuvia.
Sotajuttu jäi vähän käsittelemättä, kun taisin siinä sitten jo nukahtaa. Mutta tämmöisiä. Onko muilla vastaavia kokemuksia - valvetilassa tai unissa käyviä vanhoja tuttuja?

[Ratsuri]

Kun saavuin ensimmäistä kertaa Ranskaan, olin haltioissani, haukoin henkeä, hymyilin leveää hymyä sydämet silmillä. En ollut uskoa että olin *taas* siellä. Oli siis todellakin tunne että wau, kotona ollaan taas.
Sittemmin olen kuullut astrologi Jukka Viertomantereelta, että olen ollut edellisessä elämässä Ranskassa. Ehkäpä Pariisissa, koska hän näki Riemukaaren. Kuuluin vastarintaliikkeeseen..
Ilmeisesti melko sotapainotteinen menneisyys (tai lieneekö se edes ihme, kun kaksi maailmansotaa ollut tässä suht lähiaikoina), Jukkakin heti ensimmäisenä mainitsi sen. Muistaakseni Auringon ja Marsin yhtymä kertoi asiasta jotakin. Ja sitten minulla linkittyy näihin kahteen Uranus neliöaspektilla - vapaus, vastarinta, uudistus, kapina.. Noita piirteitä minulla on tässäkin elämässä.

Jossain toisessa keskustelussa taisin joskus mainita kaikki muutkin Jukan esiin nostamat elämät - intiaanielämä, luostarielämä Japanissa, muutama elämä Suomessa (metsäsuomalainen, lappilainen), Ruotsin seutuvilla jonkinmoisena poppamiehenä/ senaikaisena lääkärinä...

Lisäksi tuntuu että olen elänyt myös Sveitsissä, olen nähnyt niin eläviä unia sieltä, vaikken koskaan ole siellä tässä elämässä käynyt.