seuraava »

[meryem]

Uudessa Astro Logos lehdessä (106/2018) oli taas mielenkiintoisia juttuja. Tämä pikkujuttu herätti kuitenkin paljon ajatuksia. Niin lyhyt, että tässä se kokonaisuudessaan lainattuna:

Markku Manninen, Nousumerkin pimeä puoli
Markun mukaan Auringon ja Kuun välinen yhtälö ratkeaa nousumerkin avulla. Askendentti ilmentää sitä, miten löydämme itsemme, miten
maallinen elämämme tulee autenttiseksi. Sielulla on tarve saada nousumerkki, joka pukee häntä niin, ettei tarvitse tuntea olevansa väärässä kuoressa. ”Askendentti on rima, joka pitää ylittää.” – ellei siihen pysty, Askendentin merkki ei pääse nousemaan. Nousumerkkiin voi liittyä hirveä taakka. Nousumerkki vaatii ihmiseltä sitä, mikä häneltä puuttuu. Nousumerkki on tulikoe – kun sen on kerran käynyt läpi, kynnys madaltuu.

Nousevan merkin varjo, pimeä puoli, on 12. huoneen merkki. Tulimerkkisen Askendentin pimeä puoli on edeltävä tunteellinen tai kaoottinen
vesimerkki. Maamerkit tulevat opettelemaan systemaattisuutta, asioiden sisäistämistä toistojen kautta. Maamerkin varjo on spontaani ja ekspansiivinen tulimerkki. llman merkkien varjo on maamerkki. Ilmamerkkien pimeä puoli on arkuus kokeilemisessa ja improvisoinnissa.

Vesimerkeillä on rankin mahdollinen osa. Vesimerkki joutuu kestämään muissa ihmisissä nostattamiaan tunnereaktioita ja tuntemaan ne
nahoissaan. Vesimerkin varjo on ilman merkki – vesi-nousuisella voi olla vaikeaa kommunikoida.

Oliko joku Astrologisen seuran kesäpäivillä? Siellä tästä ilmeisesti oli juttua ja kiinnostaisi tietää lisää. Mietin, että tuo vesimerkin kuvaus sopii itseeni ihan loistavasti, mutta minulla 12.huoneen kärki on maamerkissä    Mitä tästä pitäisi tulkita?

[nikki]

Olin SAS:n kesäpäivässä, kesti vain siis yhen päivän, elokuussa.
Kysyisin het jotta onko artikkeli jonkun muistiinpanoista vai Mannisen ite kirjoittama?
Käyttäisin tuota Mannisen luennon otsikkoa,
Nousumerkin pimeä puoli
mieluummin kuin että puhuisin varjosta.
Varjossa jäädään jonkun varjoon,
kun taas tuo pimeä puoli kuvaa jotenkin paremmin sitä Mannisen luennon sisältöä,
pimeä puoli eli tapa toimia jotenkin alitajuisesti,
paeta tilanteesta, kun ei oikein handlaa sitä.
Eikä se ole 12 huoneen merkki vaan nimenomaan nousumerkkiä edeltävä merkki,
joka on tietty siellä 12 huoneessa, mutta 12 huonehan voi olla vaikka kolmen merkin kokoinen.
Esim. itsellä   ja edeltävä on  ,
ja siellä tosin   ja vielä nousevana,
joka ehkä itellä muuttaa vähän tuota "pimeyttä"..

Mutta siis omista muistiinpanoista:
-Harva saa itselleen sopivan nousumerkin ("sinut itsensä kanssa")
(Sillanpäällä kuulemma on, oli tässä esimerkkinä kuin myös samalla maininta  :n transiitista eli etusivun uutinen eli
paljastus , skandaali..[/i])
-Onnenpiste kertoo, mikä sopisi parhaiten
Ja olin tuon riman ylityksen kirjannut,
että nousumerkki on rima, joka on tietyllä korkeudella.
Eli se pitäisi ylittää, mutta jos tulee se rimakauhu, niin sen alittaa ja "pakenee" sen edellisen merkin toimintamalliin.

Eli kerron   :sta, kun se on tuo oma.
Se kuuluu ns. globaaleihin nousumerkkeihin ja talvinousuihin, joita ovat:       ja  
ja joiden on hyvä lähteä maailmalle, vaikka edes Viroon silloin tällöin
 
ruma ankanpoikanen, haa, onkin MUUTTOLINTU, heh pieneen lutakkoon liian iso lintu,
eli pienenä on voinut olla vähättelyä,
ja tulikokeena on lähteä ulkomaille, ja kun sen teet niin selviät jatkossakin.
Penskana karkasin maamiesseuran talolle pikkujouluihin,taisin saada selkääni siitä hyvästä   :
teininä liftasin ympäri Suomea ja Ruotsissakin,
sitten interrailille ja lopulta Australiaan parikymppisenä, yksin ja ummikkona,
pelotti ja jännitti mutta mentävä oli, menojalkaa vipatti,
eli olen tulikasteeni onneksi käynyt läpi jo suht nuorena,
vaikka oisin hyvinkin voinut jäädä sinne   :n peräkamariin yksin erakoitumaan.
Toisaalta mulla on  
joten olettaisin, että mun on helppo toteuttaa tuota nousumerkkiäni,
ja koen olevani sinut itseni kanssa.
ja toisaalta en voi tavallaan sulkea   :n tapaa toimia,
kun se on mun   merkki ja nousulla,
joten nykyisin nämä vuorottelevat sulassa sovussa,
ja vanhemmiten pitää oikeesti kiskoa ittesä välillä vaikka tuonne Viroon tai edes Helsinkiin,
eli irti niistä "minä toimin yksin ja omilla ehdoillani"   -energioista.

Vesinousumerkki  , jonka edeltävä merkki on sukkelasanainen  , esim.   Jerry Lewis,
koomikolle saa nauraa, mutta saako tavan   :lle nauraa,
eli sen täytyy kääntää muissa herätetty tunnereaktio "voitoksi"
Sitten taas   ,
joka on kaikkien ikävien asioiden tekijä,
niin sen kantti kestää muiden käkätystä,
eikä sen pitäiskään paeta mihkään seurallisen vaakasen sovittelutyyliin,
vaan pitää Toni Halmeen pokka tyyliin:
"Jumala armahtaa, minä en."

Manninen on aivan loistava luennoitsija,
mukaansatempaava tarinankertoja,
ja just noilla mielikuvilla sitä asiaa avaava.

[Kuuhilda]

Nonnih...no nyt ymmärrän, mitä se meinas kun  oli transiittina nousulla (  ) ja olin töissä, jossa olin tekemisissä ulkomaalaisten kanssa. Se oli kyllä omanlaisensa tulikoe se.
Oon kyllä skipannu elämästäni kaikki mahdollisuudet loikkasta ulkomaille ja juurikin jäänyt erakoitumaan oman mökin nurkkaan mörkönä  :
Mutta ilmeisesti vuori ja Muhammed

Mulle sitten lie vaikea päästä toteuttamaan tätä? Ja no, sellainen tunne elämättömästä elämästä onkin mun yks perus ongelmista.
Ja siellähän se poffi on  kimpassa 10 huoneessa  ...siinäkö sitten se vaikeus?

[meryem]

Sori, unohtui alkuperäisestä viestistä. Tuon lainaamani tekstin oli Astro Logos lehteen siis kirjoittanut Marita Hölttä. Ei ollut Mannisen itsensä kirjoittama tai omia muistiinpanoja. En valitettavasti päässyt kesäpäivään, mutta kiitos nikki kun jaoit omia muistiinpanojasi!

Tämä avasi minullekin paljon. Olen aina kokenut, että Asc.  ei jotenkin kuulu minuun ja mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän koen ristiriitaa  seikkailunhalun ja toisaalta sen juurien luomisen tarpeen kanssa, jonka liitän  . En oikein tätä osaa ratkaista. Paitsi että on ihana lähteä matkalle ja ihana palata kotiin. Niin se tasapaino jotenkin säilyy ja löytyy, kai. ja onnenpiste  jotenkin auttaa tuon vesinousun kanssa, muuten  ei ymmärtäisi kyllä yhtään. Ja vielä, että tuo  on johtava merkki niin sekin on sellainen rima, joka tuntuu jo itsessään aika korkealta.

Olisinpa tosiaan halunnut tuon luennon kuulla. Tämä on todella mielenkiintoinen pohdittava.

[hopeapuu]

Hahahaa ei juma   Nousu   itekin, ja mulla on vaihdellut se että erakoidun ja hiljennyn ja vetäydyn ja murjotan ja rauhotun ja lamaannun, ja sit HIIHAA liftaan melkei Suomen poikki tai muuten vaan oon sellanen "Ai toi pöljä asia? Joo, en oo tehnyt sitä ennen. Tottakai teen sen!".

Ulkomaille en oo päässyt mut kotimaastakin, kotikaupunginosastakin jopa, löytyy kaikkea yllättävän jännää. Vähän sillee et toi seikkailu on tullut elämään epäkonventionaalisilla tavoilla. Muut lentää lentokoneella, mää taas lennän, ööh, vaikka sit mielelläin Ja siis selvinpäin.

Muoks: Mainittakoon vielä että olen erittäin mutta myös erittäin painotteinen, ja kyllähän se niin on että koko elämän on saanut tasapainotella sen välillä, mikä on liikaa kaaosta ja mikä taas ihan liikaa kontrollia. Elämän alkupuolella noi tuli aina ulkopuolelta, kaaosta kaadettiin niskaan ja sitten/samalla kontrolloitiin hulluna.