Minulla on 10. huone tyhjä mutta loputon kunnianhimo ja paljon merkittäviä tavoitteita jotka liittyvät isojen asioiden aikaansaamiseen ja olen valmis uhraamaan niiden vuoksi aika paljon. Sanotaan että kymppihuoneesta löytyy ura, tavoitteet ja asema maailmassa mutta mulla ei ole siellä mitään.
Onkohan meillä mennyt kartat sekaisin
?
Mulla on kymppihuoneen kärki Leijonassa ja kaiken lisäksi huoneessa majailee kokonaista kaksi henkilökohtaista planeettaa; Aurinko ja Venus.
En kuitenkaan omaa juuri minkäänlaista kunnianhimoa mitä tulee työelämään ja uraan, eikä minulla ole kummempia tavotteita tai suunnitelmia sen suhteen. Minusta on suorastaan hirvittävää, miten monet ihmiset uhraavat koko elämänsä, jopa perheen ja sosiaaliset kuvionsa työn vuoksi.
Tällä hetkellä olen kotiäitinä ja viihdyn erinomaisesti. Myöhemmin voisin jatkaa opiskeluja, vaikka hautaani saakka koskaan töitä tekemättä, jos se vain olisi taloudellisesti mahdollista. Luultavasti päädyn kuitenkin tekemään jotakin pakollista ja minulle merkityksetöntä henkemme pitimiksi.
Kivaa tietenkin olisi, jos ihme tapahtuisi ja oppisin kääntämään taiteelliset kykyni taloudelliseksi menestykseksi, mutta enpä jää henkeäni pidätellen odottelemaan. Tajuan kyllä, että sellaisen "ihmeen" eteen pitäisi itse kovasti ja ahkerasti ja määrätietoisen kunnianhimoisesti työskennellä. Mutta ääh...en taida jaksaa kuitenkaan.
Varmaan raivostuttavaa jostakin lukea tällaista "velttoilua", mutta vakuutan, ettei tämä koske mitään muuta elämäni osa-aluetta kuin tätä kyseistä. Ymmärrän myös, ettei tällaisessa työyhteiskunnassa ja muutenkin työ/ura/ammattikeskeisessä ajassa pidetä ehkä kovin kunnioitettavana ja hyväksyttävänä myöskään tunnustaa tällaista ääneen, mutta olen kuitenkin itse sinut asian kanssa ja se lienee tärkeintä.
Ja olenhan minä nuori toki vielä, että eihän sitä vielä voi varmaksi sanoa, mitä tässä elämässä tuleekaan tapahtumaan. Nyt kuitenkin tuntuu tältä.