seuraava »

[sideman]

(Täytyy pitää vähän taukoa  "kuu-kameraan" tutustumisessa...)

Yoga-suutra III 37 (joillakin, esim. Taimni, 38)

ते समाधावुपसर्गा व्युत्थाने सिद्धयः॥३७॥  (translitteraatiossa sanavälejä ja pilkku lisätty):

te samaadhaav upasargaaH, vyutthaane siddhayaH (mon. nom. sanasta siddhi, EI siis siddha!).

(lausu osapuilleen: tee samaadhaav upasargaa, vjutthaanee sidhajahaa*).

Käännösyritelmiä:

[HA]: They (These Powers) Are Impediments To Samadhi, But Are Acquitions IN a Normal Fluxuating State Of Mind.

[IT]: (38):

They are the obstacles in the way of Samadhi and powers when the mind is outward-turned.

[VH]: These siddhi-attainments in the externalized state are obstacles in reference to Samadhi-cognitive absorption (nirbija-seedless).

[BM]: If they become a distraction these powers of perfection are impediments to pure contemplation.

[SS]: (38):

These [superphysical sense] are obstacles to [nirbija] Samadhi but are siddhis (powers or accomplishments) in the worldly pursuits.

[SP]: (38) They are powers in the wordly state, but they are obstacles to samadhi.

[SV]: (38):

These are obstacles to Samadhi; but they are powers in the worldly state.

* Ainakin nykyään visarga (H) tupataan ääntää absoluuttisessa lopussa (siis ennen
jonkin sortin taukoa, jolloin sandhisääntöjä ei varsinaisesti sovelleta)
kaikuvokaalin kera, tässä lopun pitkä a-äänne.

[sideman]

Suutran III 36 (37) vika sana on jaayante (dsaajantee). Se on yksi yoga-suutra'in yhden käden sormilla laskettavissa olevista verbin finiittimuodoista! Kaikki muut suutrat noita muutamaa lukuunottamatta ovat nominaalilauseita, joissa ei ole edes kopulaa, eli pelkästään kieliopillisen funktion omaavaa finiittistä verbimuotoa. Esimerkiksi suomen lause

Jussi Hullu-uho on Mansen juntti, olisi ilman kopulaa:

Jussi Hullu-uho - Mansen juntti.

Sanskritissa ja myös esim. venäjässä olla-verbin preesensmuoto jätetään monasti pois,
jos se toimii vain kopulana; esim. venäjästä:

Ona aktrisa = She (is) an actor.

Koska tuon "suutratyylissä" ääriharvinaisen finiittimuodon monikon kolmannen persoonan
pääte on  -te (tee), kenties Patañjali haluaa korostaa sitä, että suutran III 37 (38) aloittava pronomini te (tee =they) viittaa vain noihin kahteen edeltävään suutraan. Melko yleinen virhetulkinta näyttää olevan että PJ varoittaisi harrastamasta siddhitekniikoita ylipäätään, koska ne ovat "esteitä (nitya = pysyvälle)  samaadhille", joka on joogan harrastamisen ultimaattinen päämäärä!

Yksi tapa tulkita siddhitekniikoiden harjoittamisen tarkoitusta voisi olla se, että ne haastavat harjoittajan pitämään yllä puhtaan tietoisuuden kokemusta 24/7, kokemusta joka meillä tavan tallaajilla on mahdollista vain esim. syvämeditaation aikana ja toisaalta mahdollisesti nukkumisen aikana tietoisuuden tilan vaihtuessa (nukahtaminen, unennäkö, syvä uni). Erityisesti ns. joogalennon aikana hermosto tottuu ylläpitämään Puhtaan Tietoisuuden kokemusta voimakkaan toiminnan eli toistaiseksi kai vielä sammakkomaisen pomppimisen aikana.

[sideman]

Taustaa em. virhetulkinnalle:

Nythän on niin, että intialaisessa filosofiassa on kuusi (6) ortodoksista (vedaperinteen auktoriteettiaseman tunnustavaa) koulukuntaa, jotka esitetään tavallisesti pareittain:

1. nyaaya ja vaisheSika (vai se sika!)

2. saaMkhya ja yoga*

3. puurva-miimaaMsaa ja uttara-miimaaMsaa eli vedaanta

Näistä käsittääksemme varsinkin saaMkhya-yoga ja vedaanta, erityisesti sen advaita-"lahko",
ovat usein tukkanuottasilla.

Analogian tarjotaksemme, dualistista yogaa voisi ehkä verrata suhtikseen, ja absoluuttisen monistista advaita-vedaantaa kvanttimekaniikkaan.

Noh, vedaanta-filosofian katekismuksessa, brahma-suutra -pläjäyksessä (aka vedaanta-suutra, shaariiraka-suutra), BaadaraayaNa eli Krishna-dvaipaayana (kRSNa-dvaipaayana), teoksen väitetty laatija toteaa:

etena yogaH pratyuktaH (eeteena joogaf pratjuktahaa: täten jooga-filosofia [on] kumottu; täten tai tällä tavoin viittaa edelliseen suutraan jossa B. katsoo kumonneensa saaMkhya-filosofian perusprinsiipin, tai jotain).

Ilmeisesti kyseessä on lähinnä se, että B. ei diggaa noiden dualististen filosofioiden väitteestä, että
eksistenssi koostuu kahdesta ikuisesta prinsiipistä, prakRtista eli materiaalisesta mualimankaikkeuvvesta ja puruSasta eli Puhtaasta Hengestä tahi tietoisuudesta. Advaita-vedaantan mukaan vain brahma(n) on Tosioleva, joka maayaa-voimallaan luo illuusion materiaalisen mualimankaikkeuvven olemassaolosta!

Kuten fyssassa suhtis ja kvanttis tuntuvat yhteensovittamattomilta, lähinnä gravitaation vuoksi, siten myös yoga ja advaita-vedaanta näyttävät toistensa näkökulmasta virheellisestä lähtökohdasta ponnistavilta?

On sellainen kutina, että erityisesti vedaanta-filosofian edustajat mollaavat yogan siddhi-tekniikoita.
Vedaantan mukaan vapautuminen jälleensyntymän noidankehästä on käsittääksemme lähinnä älyllinen prosessi, jossa fysiologisilla ja mentaalisilla tekniikoilla ei ole paljon jalansijaa. Siksi vedaantistit kritisoivat erityisesti noita tekniikoita joilla tunnutaan etsittävän heidän mielestään kai jotain lähinnä sirkustempuiksi kelpaavia taitoja ja kykyjä?

Yoga-suutran neljännessä osassa PJ kuitenkin korostaa, että siddhi-tekniikoiden lumosta luopuminen on edellytys samaadhin kaikkein korkeimman asteen, dharma-megha-samaadhin "saavuttamiselle".
Eli siddhi-tekniikoiden perimmäisenä tarkoituksena on hyödyntää hedonista adaptaatiota, joka johtaa esim. siihen että vuoden päästä suuresta lottovoitosta monet kokevat ettei se ole tuonut mitään positiivistä elämään, vaan monilla jopa päinvastoin! Kun tuollaisetkaan kyvyt, jotka tavan tallaajan mielestä ovat äärimmäisen fantsuja (esim. levitaatio ja näkymättömyys), eivät enää anna mitään säväreitä, halu vapautua reinkarnaatioiden ketjusta nousee potenssiin?

Sori kaiken ylläolevan sekavuudesta. Ajan tappamiseksi tässä vain naputtelemme. Toivottavasti siitä saa edes jotain tolkkua!

 

* Koska saaMkhya nykypäivään säilyneessä muodossaan on ateistinen, yogaa kutsutaan myös nimellä seSvara-saaMkhya (seeshvara-saang-khja, sa + iiSvara, eli teistinen saaMkhya, with-iishvara-saaMkhya)