seuraava »

[Tulikukka]

Hei!

Näin unta, että olin kirkon "vierastilassa" yötä. Kirkossa piti olla veljeni ja tämän morsion häät. Uteliaana hiippailin kirkkoon yöllä, kun siellä oli kaksi naista siivoamassa. He lakaisivat enimpiä hiekan muruja seinän vieriin tuumaten ettei kannata tehdä enempää. Olin hieman hämmentynyt siitä, että oli jo yö ja vihkitilaisuus olisi aamulla. Samassa toisen naisen lakaistessa jalkojeni juureen kilisi kultainen sormus. Miestensormus, jossa oli jokin kaiverrus, mutta en saanut siitä selvää. Sormus oli ihan mutkalle vääntynyt ja mielessäni ajattelin jonkun karanneen alttarilta. Poimin sen mukaani.

Kirkossa ei ollut penkkejä, ja alttarina oli puhujanpönttö, jolle oli asetettu jokin rintakuvapatsas. Ihmettelin unesssa tätäkin. Tunnelma vanhassa, puisessa salissa oli sinänsä jopa hieman juhlava.

Pian huomasin olevani ulkona, ja alkoi ahdistaa. Kirkko näytti ulkoa päin todella ränsistyneeltä ja se sijaitsi keskellä sankkaa kuusimetsää. Ulkona odotin omaa puolisoani, jotta voisimme pian mennä kotiin.

(Velipoika menee oikeastikin naimisiin kohta pian, kunhan ei ikäviä sattuisi...) 

[Rauhan enkeli]

 :

Olit siis "kirkon vierastilassa yötä"
eli valvoit veljesi etua ja sinulle tärkeiden juhlien pitoa.

Kirkkoa ilmeisen suurpiirteisesti eli surutta siivoavien naisten olemus kielii siitä,
kuinka mitkään ulkoiset valmistelut eivät rehellisesti sanottuna riitä ylentämään
veljesi ja hänen morsiamensa välistä suhdetta enemmäksi
kuin mitä se "sisäseremoniallisesti" eli toisilleenkuuluvasti jo on.

Eikä aikaakaan, kun aamunkoitto imaisee kaikki etukäteisvalmistelut
luonnolliseen paisteeseensa
eli sen hyvän ja luonnollisen esiinmarssiin
- häistäkin riippumattomana rakkaudenjatkumona.

Lattialta luoksesi kiirinyt miestensormus symbolisoi ehkäpä sitäkin,
kuinka mitkään sitoumukset ja perinneraiteet
eivät oikeasti voisi tuoda enempää uskollisuutta ja kumppanuutta
siihen kahden ihmisen muodostamaan liittoon,
joka ei ole tästä maailmasta
- vaikka rituaaliset menettelytavat ja totunnaisuuden kaavat ovatkin.

Poimit sormuksen mukaasi, sillä tiedostit,
kuinka hyvä tahtosi myös suojelee eli "varmemman vakuudeksi" -taikasi
puree myös siihen,
mitä elämä vielä tuleekaan tuomaan sinun ja ulkopuolisuutesi väliin.

"Kirkon penkittömyys" kuvastaa tilanteen ohimenevyyttä
- miten katoavaisuuteen ei voi liittää sitä,
mikä rakkaussuhteesta on tunnistettavissa iäisyydeksi.

"Puhujanpönttö alttarina" kertoo siitä,
kuinka sanat eivät voisi liittää yhteen sitä,
mikä jo toimii kahden ihmisen välisenä sydänten alttarina.

Sinällään hyvänlainen, juhlava tunnelma puisessa kirkkosalissa
on merkitsevästi hyvää enteilevää suosiollisuutta sille prosessille,
joka tulee viivähtäneeksi hetken kirkon estradilla.


Lopuksi ajauduit kirkon ulkopuolelle tunnistamaan sen illusorisuuden
- kuinka mitään todellista ei voi perustaa kestämättömään.

Sankka kuusimetsä tavallaan loi isällisen hartauden,
luonnon siunauksen,
ulkoisista asetelmista vapaan tilanteenmuokkauksen ylle.

Oma puolisosi odotti sinua - kuin merkkinä siitä,
että uskot häidentakaiseenkin parisuhteeseen.

Joten sinällään on turhaa pelotella itseään mahdollisilla "hääkompastuksilla",
kun itsekin todistatte tulleenne kivistenkin polkujen viemänä tähän päivään.

 

[Tulikukka]

Kiitos sinulle Rauhan enkeli!

Jään odottelemaan kaunista juhlaa levollisin sydämin.