Kirjoitin tämän ensin yhteen toiseenkin foorumiin ja ajattelin nyt kysyä asiaa myös täältä, jos löytyisi selityksiä...
Viime viikolla sattui outo juttu.
Olin kahdestaan nuorimman lapseni kanssa mökillämme ja yhtenä päivänä kylään tuli vanha tätini. Tarjosin hänelle kahvit ja siinä pöydän ääressä istuessamme tätini sanoi yhtäkkiä: "hellasta on yksi levy päällä". No, katsoin hellaan päin ja totesin ihmeekseni, että näin on. Hella on sellainen, jossa on töpseliliitäntä ja totesin sitten vaan tädilleni, että ehkä olen epähuomiossa vetänyt vain töpselin seinästä (se siis ainakin oli varmasti irti, katsoin siinä samassa), sulkematta levyä, kun yleensä tapanani oli ottaa töpseli seinästä, kun en käyttänyt hellaa.
No, sain sitten lapsen vihdoin ja viimein päiväunille samantien, kun tätini oli lähtenyt (tyttö on muuten 2,5 v ). Lapsi oli jo vierailun aikana todella väsynyt, mutta ei vaan osannut nukahtaa, kun oli vieraita ihmisiä talossa (ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tätiäni).
No, sitten menin syynäämään tuota levyä ja totesin, että kas, sehän onkin 6:lla, eli täysillä. Mietin oliko tyttö mahdollisesti ehtinyt kääntää sitä jossain vaiheessa. Olin itse nimittäin keittänyt siinä viimeiseksi perunoita ja jos olisin vetänyt vain töpselin seinästä, niin levyn olisi pitänyt olla 3:lla, missä perunat olivat olleet kiehumassa. Olen myös erittäin tarkka hellan nappuloiden kanssa, syynään ne muutenkin (jo lähes neuroottisuutta hipoen) useaan kertaan päivässä ja taatusti väännän itse oikeaan asentoon ruoan laiton jälkeen.
Tyttö oli kuitenkin ollut suurimman osan aikaa ruokailun jälkeen ihan eri puolella huonetta ja kokoajan silmieni alla, enkä ollut huomannut muutenkaan mitään hellaan päin suuntautuvaa kiinnostusta. Hän ei ole kotonakaan (eikä ollut mökilläkään, ainakaan sitä ennen) osoittanut mitään kiinnostusta nappuloita kohtaan.
No, tyttö nukahti siis syvään uneen ja laitoin sen hellan nappulan oikeaan asentoon ja katsoin vielä kerran, että koko hella oli ok. Sitten käväisin nopeasti seinän toisella puolella, saunan puolella. Tyttö ei siis todellakaan herännyt sinä aikana (hän on yleensä sitäpaitsi erittäin ärtyisä herättyään ja sen kuulee taatusti jo kauas). Nukkui edelleen umpisikeästi, kun astuin takaisin tupaan ja ketään muitakaan ei siis tosiaan ollut talossa.
Katsoin hellaan päin jo ovelta ja näin jo sieltä, että nyt vuorostaan uunin nappula oli päällä (50:ssä asteessa). Asia tuntui täysin käsittämättömältä, olinhan juuri katsonut moneen kertaan, että kaikki nappulat olivat taatusti nollilla. Tarkastin vielä nappulat kertaalleen ja totesin, että ovat vieläpä sen verran jäykkiä, että eivät voi mistään syystä liikkua itsekseen (ja itseasiassa lapsenikin joutuu käyttämään niiden kanssa jonkun verran aikaa ja näppivoimia, jos meinaa saada ne päälle, totesin myöhemmin, kun testasin hänen kanssaan asiaa).
Tuli hieman kummallinen ja levoton olo, kieltämättä...
No, sitten tyttö heräsi parin tunnin päästä.
Luimme myöhemmin kirjoja sohvasängyn päällä (joka oli siis pedattu sängyksi, kansi nostettuna selkänojaa vasten ylös ja se oli kiinni toisesta päästä).
Yhtäkkiä kansi rämähti päälleni (onneksi minä istuin silloin niin, että kansi läimähti vain selkääni, eikä mennyt lapsen päälle. Se ei tosiaan ihan kevyt ollut, "hieman" tuntui meikäläiselläkin selkäpuolella, onneksi ei siis sentään osunut ketään päähän !).
Tarkistin kiinnityksen ja totesin, että pitkä, paksu ruuvi (ja toisessa päässä pahvinen teränsuojus), joka oli pitämässä kantta paikoillaan ei ollut ainakaan vääntynyt mitenkään ja (periaatteessa) sen ei olisi pitänyt lähteä ihan noin helposti yhtäkkiä kokonaan pois paikoiltaan, vaikka olisi pikkuhiljaa liikkunutkin syystä ja toisesta. Testasin asian moneen kertaan ja olin hieman ihmeissäni.
Aikoinaan sängyssä oli kiinnitysvälineenä ollut vähän järeämpi rautainen tamppi ja olinkin ihmetellyt, miksi sisareni olivat vaihtaneet tampin ruuviin.
No, kuin sattumalta toinen siskoistani soittikin siinä samassa ja ihmeteltyäni asiaa hän tunnusti, että ei ollut löytänyt tamppia mistään. Muistin sitten siinä vaiheessa, että se oli joskus " vuonna 1 ja 2" ollut kiinni jossain sängyn takana ja siellähän se oli sitten vieläkin.
Sain sängyn sitten viimeinkin ainakin taatusti turvalliseksi.
Sen jälkeen ei mitään enää onneksi tapahtunut ja loma kului loppuun saakka leppoisissa merkeissä.
Tuosta sängyn kannesta en mene kyllä 100 % takuuseen, mutta tuota hellajuttua en kyllä alkuunkaan ymmärrä. Nousi hieman kyllä hiukset pystyyn !
Olen yleensä herkkä kaikille ns. henkimaailman jutuille, näen enneunia yms.
Olen jo pitkään miettinyt todenteolla mikä on hyvää ja mikä pahaa ja mistä ne erottaa ja miten pitää paha loitolla...
Kukahan näitä asioita osaisi valaista ja kenen kanssa näistä keskustella ja kuka osaisi tulkita tällaisia kummallisia tapahtumia (näitä on sattunut kotonakin viimeisen neljän vuoden sisällä pilvin pimein)?
Sanottakoon tässä vielä, että tältä mökillä vierailleelta tädiltäni on kuollut mies (joka tuli kuolinaamunaan uneeni ilmoittamaan asiasta, enkä silloin edes tiennyt hänen sairastuneen vakavasti ja olevan sairaalassa, en ollut kuullut tädistäni, enkä hänestä aikoihin) ja minulta lapsi (esikouluikäinen), molemmat neljän vuoden sisällä.
Ja tässä vähän taustaa, minulle aikaisemmin sattuneita sähköön liittyviä juttuja:
Viiden vuoden sisällä on hajonnut 3 TV:tä yms. Yhdestä ei korjaaja löytänyt mitään vikaa, se oli toiminut moitteettomasti hänen luonaan, mutta ei enää täällä. Toinenkin, juuri korjattu, meni pian uudelleen epäkuntoon.
Saan usein myös tietokoneet sekaisin. Samoin sähkölamput poksahtelevat tiuhaan. Sähkömittari on kerran hajonnut yms. Sähköt on kyllä tarkastettu useaan otteeseen ja vikoja ei ole löytynyt.
Vanhin lapseni on muuten myös sähköalan ammattilainen ja olenkin naureskellut, että on se hyvä, kun äiti rikkoo, niin poika korjaa
Hevosaitauksen sähköpaimenet reistailevat myös merkillisesti. Kahteen otteeseen yhdestä sähköpaimenesta ei ole korjaajat löytäneet mitään vikaa. Erään kerran vein paimenen korjattavaksi (ei toiminut enää ollenkaan meillä) ja aika hassua oli, kun se yhtäkkiä alkoikin itsekseen omia aikojaan, nakuttelemaan siinä korjaajan pöydällä. Hän vaan naureskeli, että onpa metka juttu. Oli myös mielenkiintoinen keskustelu staattisesta sähköstä tuon korjaajan kanssa. Kehoitti puolileikillään hankkimaan jonkun maadoitussysteemin lattioihin (kun kerroin, että saan sähköiskuja sähkökoskettimien muovisista osista yms.). Oma vaimonsa oli kuulemma myös erittäin sähköinen tapaus (hyvä pariskunta, heh).
Saan usein myös auton ovista hirveitä tällejä.
90-vuotiaalla enollani on aivan sama ongelma. Hän on myös herkkä kaikenlaisille henkimaailman jutuille ja osaa hakea vesisuonia. Opetti minulle hommaa lapsena, kun myös minulla varpu taipui.
Myös lankapuhelin on reistaillut ihmeellisesti.
Jossain vaiheessa siinä oli sellainen vika, että korjaajat olivat aivan ihmeissään, kyseistä vikaa kun ei pitänyt olla edes olemassa. Kävivät täällä moneen otteeseen ja jossain vaiheessa tuskin enää kehtasin pyytää (ajattelivat varmaan: "taas se yksi hullu eukko...")
.
Myös nettilinjan asennus aikoinaan osoittautui ihmeellisen vaikeaksi hommaksi. Asentaja teki töitä tuntikaupalla ja oli ihan huuli pyöreänä, kun homman olisi pitänyt kuulemma olla ihan yksinkertainen.
Tietokone menee tosiaan myös aika usein juuri minulla sekaisin tai/ja nettilinja katoaa kokonaan mystisesti, vähän turhankin usein.
Niin ja joo, pari kertaa on myös radio sekoillut jotain ja joskus ovat menneet itsekseen päälle myös lasten mekaaniset lelut (yleensä yöllä).
Niin, ja lisäyksenä vielä, että reagoin myös ukonilmaan voimakkaasti, tuntuu päässä ja selässä menee ikäänkuin sähkövirta.
Tuo sängyn kansihan nyt oli tietysti jokseenkin vähän eri juttu kuin nämä muut (ja sille saattaisi löytyä ihan looginen selitys, jos se ruuvi oli sittenkin päässyt huomaamatta liikkumaan johonkin kriittiseen pisteeseen), mutta täällä kotona on kyllä sattunut myös useita tavaroihin liittyviä merkillisiä juttuja (nimenomaan lapseni kuoleman jälkeen), joille ei ole kertakaikkiaan löytynyt mitään järkevää selitystä.