Ei painolasteja enää kun niistä irtikin pääsee.
Kun ikeesi on sovelias ja kuormasi keveä,
mikä silloin on painolastia ja mikä leiviskää?
On tosiaan kumma olo tänään kun karistelee tätä auttajan roolia pois. Millainen minusta sitten tulee??? Kun huomaa miten tylyksi eräskin hlö muuttui, todella, olenko siitä tyytyväinen että autoin jonkun tylyn ihmisen elämään? Ja naisen saamaan hänet? Wow, on kai sekin joku saavutus. Mutta sen jälkeen, rakastuin itse auttajaan ja hyväntekijään KAKSI kertaa kunnes huomasin, että onpa heissäkin aikamoiset heikkoudet. Eli sitten olisin halunnut kuulla miten minun pitää muuttua miesten mielestä, mutta eivätpä osanneet vastata.
Olisin jatkanut hyväntekijänä ties miten kauan, ellei olisi tullut mieleen asettaa k-o toimintaa kyseenalaiseksi.
On kahdenlaista "hyväntekijyyttä":
Yksi uhrautuu ansaitakseen;
toinen tekee hyvää lisätäkseen hyvän painoarvoa elämän vaakakupissa.
"Hyvän painoarvo" on sitä, mikä keventää taakkoja.
"Uhrautuminen ansaitakseen" ahnehtii taakkoja mutta väheksyy muiden auttamista auttamaan itseään.
Sillä muiden auttaminen auttamaan itseään on auttajan itsensä tekemistä tarpeettomaksi.
Ollen enää tavoittelematta arvoa tekeytymällä muiden taakkojen kantajaksi.
Oivaltaen olevan muitakin keinoja keventää taakan tuntua.
:
