seuraava »

[avecmoi]

Heips vielä,

Minä en näe elämää niin yksiselitteisesti, että se on joko niin tai näin.

Näen sen niin, että telepatia ja selväännäkö molemmat on totta. Vaarana siinä on projisoinnin mahdollisuus, mutta minusta se ei tarkoita sitä, että kaikki telepatia ja selvännäkö olisi projisointia, eikä päinvastoin.

Hetkessä eläminen ei mielestäni myöskään tarkoita, etteikö ihminen ottaisi elämässä suuntaa, muutenhan olisimme kuin valtameressä ajelehtivat pullopostit. Uskoisin että asiaansa vihkiytynyt selvänäkijä kykenee näkemään toisen suunnanoton ja kertomaan mahdollisista seurauksista.

Telepatiassa voi olla projisointimahdollisuus, jos toinen osapuoli on kovin ulkoa ohjautuvainen ja toisella taas tarve tehdä toisesta ihmisestä itsensä jatke, mutta rohkenen olla eri mieltä siitä, että kaikki telepatia olisi projisointia.

Vielä haluaisin kerrata oman pointtini, että elämä ei ole joko tai, se on niin monesti ellei aina molempia.

[hopeatähti]

Tuotas noin .. nyt en ihan pääsyt kiinni  :

Keksinyt, miksi pitäisi keksiä ja mitä? Tarkennusta, please 

Minkä vastauksen haluaisit saada jotta saisit sen vastauksen jota haet?  :

  Tuota noin...ehken tähän saa vastausta kuin sisältäni, kun se sieltä oivalluksen omaisena pulpahtaa tajuntaan. 
Mutta tosiaan, joskus kuitenkin törmää 'ilmiöön', että toisen sanat, voivat avata ajatuksen itsessä, sen itsestään löytämään.

En oikein osaa sanoin selittää...
Kun ihminen siis on 'omassa pesässään' (käytän sinun oivallista sanontaasi) 
ja 'lukee/näkee/aistii' ulkomaailmaa, miten sen konkreettisesti erotat siitä, ettei se ole sitä tietynlaista 'projisointia' ??
Omasta tunnetilastako?
Siitä 'neutriuden tunteestako'?
Mitä jos se onkin niin 'salattu' itseltä, että kokee sen neutrina, eikä se sitä olekkaan?
  

Upps...ymmärsin jotain...'kuka' näin kovin taas haluaa ymmärtää....

Siinäpä tämä mielemme niin ihanasti haluaa olla mukana, pilkkomassa, analysoimassa ja vastauksia kaipailee 

Lähdin ihan siltä pohjalta, että ethän sinäkään itke jos toinen itkee, tai suutu jos toinen on suuttunut, mikäli siinä tilanteessa ei ole mitään oppimista tai energioiden tasapainottamista sinulla/hänellä ja omalla kasvullasi?

Jos sinulla ei ole mitään ns "ego peilaamista", pysyt siellä omassa pesässä mutta kykenet aistimaan toisen pesän, koko kauneudessaan ja koko paketti kerrallaan.

Näet samalla minkä "peilin" hänellä on työstön alla (jos on) mutta näet samalla sen taakse, eli yksilöllisyys, puhdas ja upea, kaunis sielu.

Uskon että se on meillä niin sisäisesti jo valmiina, että mielemme vaan haluaa vahvistuksia ja erotuksia kaikista ja kaikesta.

Luottamus siihen omaan intuitioon  eihän jokaisesta ihmisestä tarvitse hakea peiliä jos ei sitä ole ja miksi kaivaa jotain mitä juuri tuolloin ei tarvitse?

Tietoisuutemme kun on kokonaisuus, pelkällä älyllisellä analysoinnilla ei saa sitä kokemusta koko tilanteesta ja sitten kun sen on kokenut, koko olemuksellaan, kaikilla vaistoilla yhtäaikaa, ehkä se sitten selkenee se ero.

Kun ei ole peilaamista (negaatioiden), sydänchakra on auki ja virtaa, ei tule tukoksia eikä voimakkaita tunnetiloja, vaan rauhallinen ja myötätuntoinen olemus, ymmärrys.

Ikäänkuin kahden sielun välinen "kanava" on auki, puhdas jakaminen siinä hetkessä.
Tai sitten se kanava on auki sinusta toiseen päin vaikka toinen reagoisi milla tavalla vaan.

Pääset ns syvemmälle, näet "peilin" / egon taakse  :

Näin minä olen sen kokenut mutta me kun koemme asioita erilailla, tarvii vain löytää se oma tapa ymmärtää ja aistia.

Kiitos Avecmoi 

[avecmoi]

Kiitos itelles Hopeatähti!