Almah
Kohtuuastroilija
Viestejä: 159
-The wealth of the soul is the only true wealth.-
|
|
« : 28.10.2005 08:34:28 » |
|
Minulle tuli tällainen tarina sähköpostiini ja ajattelinpa jakaa sen teidän kanssanne. Jokaisessa meissä asuu ainakin pikkuinen Mikko...jos vain niin haluamme!!! > LUE TÄMÄ JA ANNA SEN TODELLA VAJOTA ITSEESI. > > VALITSE SITTEN , MITEN ALOITAT PÄIVÄSI HUOMENNA.!!!!! > > > Mikko on kaveri, jota olisi niin helppo vihata. > Hän on aina hyvällä tuulella, ja hänellä on aina jotain positiivista > sanottavaa. > Jos joku kysyy häneltä, että miten menee, hän vastaa: > "Jos menisi yhtään paremmin, olisin kaksoset!" > > Mikko oli luontainen motivaattori. Jos jollain työntekijällä oli huono > päivä, Mikko oli aina kertomassa hänelle, miten nähdä tilanteen myönteinen > puoli. > > Hänen tyylinsä näkeminen sai minut todella uteliaaksi, ja eräänä päivänä > menin Mikon luo ja kysyin häneltä: > > "En tajua! Ethän sinä voi olla positiivinen ihminen koko aikaa. > Miten teet sen?" > > Mikko vastasi: > "Joka aamu kun herään, sanon itselleni, että sinulla on tänään kaksi > mahdollisuutta. > > Voit valita olla hyvällä tuulella, > tai voit valita olla pahalla tuulella. > Minä valitsen olla hyvällä tuulella. > > Ja joka kerran, kun jotain menee huonosti, voin valita olenko uhri, tai voin > valita ottaakseni oppia siitä. > Minä valitsen tilanteesta oppimisen. > > Ja joka kerran,kun joku tulee valittamaan minulle jostain, voin valita > hyväksyä hänen valituksensa, tai voin osoittaa hänelle elämän myönteisen > puolen. > > Minä valitsen elämän positiivisen puolen." > > "Joo joo, mutta ei se ole niin helppoa," minä väitin vastaan. > > "Se on," Mikko sanoi. "Elämässä on kyse valinnoista. > Kun jätät pois kaiken kuonan, jokainen tilanne on valinta. > Voit valita miten reagoit tilanteisiin. Me valitsemme miten ihmiset > vaikuttavat meidän tunteisiimme." > > "MOTTO on: Sinä itse valitset miten elät elämääsi!" > > Mietin mitä Mikko oli sanonut. > Pian sen jälkeen lähdin firmasta ja perustin oman yrityksen. > Vaikka emme olleet yhteydessä, ajattelin häntä usein, kun valitsin elämän > puolesta sen sijaan, että olisin vain reagoinut siihen, mitä tapahtuu. > > Vuosia myöhemmin kuulin, että Mikko oli joutunut vakavaan onnettomuuteen > pudotessaan parinkymmenen metrin korkeudesta rakenteilla olevasta > viestitornista. > > Lähes vuorokauden kestäneen leikkauksen > ja viikkojen hoidon jälkeen Mikko pääsi sairaalasta kotiin terästuet > selkärangassaan. > > Näin Mikon puoli vuotta onnettomuuden jälkeen. > Kun kysyin, miten hän voi, hän vastasi: > > "Jos voisin yhtään paremmin, olisin kaksoset. > Haluatko nähdä arpeni?" > > Kieltäydyin katsomasta hänen arpiaan, mutta kysyin mitä häneen mielessään > oli liikkunut onnettomuuden tapahtuessa. > > "Ensimmäinen asia, joka välähti mieleeni, oli se miten käy pian syntyvälle > tyttärelleni,"Mikko vastasi. > > "Sitten kun makasin maassa, muistin että minulla on kaksi vaihtoehtoa. > Voisin valita elää, tai voisin valita kuolla. > Minä valitsin elää." > > "Etkö pelännyt? Etkö menettänyt tajuntaasi?" kysyin. > > Mikko jatkoi,"...ambulanssimiehet olivat mahtavia. > He sanoivat minulle yhä uudestaan, että paranen taas pian. > Mutta kun pääsimme sairaalaan ja näin lääkärien ja sairaanhoitajien ilmeet, > pelästyin todella. Näin heidän silmistään, että he pitivät minua jo > kuolleena miehenä. Tiesin, että nyt oli tartuttava toimeen." > > "Mitä teit?" kysyin. > "No, iso ja ankaran tuntuinen hoitaja karjui minulle juuri kysymyksiä," > Mikko sanoi. "Hän kysyi olinko allerginen millekään. > Olen, minä vastasin. > > Lääkärit ja sairaanhoitajat pysähtyivät odottamaan vastaustani. > Vedin syvään henkeä ja karjaisin: Painovoimalle! > > Heidän nauraessaan sanoin heille:" Minä valitsen elää. > Leikatkaa minut niinkuin olisin elävä, en kuollut." > > Mikko eli, kiitos taitavien lääkärien, mutta myös hämmästyttävän asenteensa > tähden. > > Opin häneltä, että meillä on joka > päivä mahdollisuus valita elää täydesti. > Asenne on loppujen lopuksi kaikki! > > "Siksi älä huolehdi huomisesta, > sillä anna huomisen huolehtia itsestään. > Jokaisella päivällä on omat huolensa." > > Ja loppujen lopuksi, tämä päivä on se huominen, josta huolehdit eilen. > > NAUTI TÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, > SILLÄ SE ON AINOA JOKA SINULLA NYT ON!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Tirriäinen
Kohtuuastroilija
Viestejä: 54
Valkoinen Kosminen Peili
|
|
« Vastaus #1 : 28.10.2005 12:33:24 » |
|
Kiitos hienosta tarinasta Tässähän sitä olisi opittavaa minullakin
|
|
|
tallennettu
|
Aurinko, Saturnus - Kaksoset AC, Neptunus, Ceres, Juno - Jousimies Kuu, Pluto, Pallas - Vaaka
|
|
|
freesoul
Satunnainen astroilija
Viestejä: 1
|
|
« Vastaus #2 : 28.10.2005 13:50:17 » |
|
Tosi hieno tarina, sai miettimään asioita
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
tiinis
Satunnainen astroilija
Viestejä: 4
|
|
« Vastaus #3 : 28.10.2005 15:28:20 » |
|
Aivan ihana tarina ja niin totta. Nykypäivänä suurin osa ihmisistä vaan valittaa ja suree aivan pikkuasioita. Miten ihanaa onkaan nousta aamulla ja huomata olevansa terve. Joskus voi väsyttää, mutta positiivisuudella päivästä tulee aivan mieletön. Hymy huuleen ja positiivisia letkautuksia ja voi huomata, että se jopa tarttuu. Ja miten vahva sielu Mikolla onkaan.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
vilmu
Kohtuuastroilija
Viestejä: 92
~Au skorpioni ~Ac leijona ~Kuu rapu
|
|
« Vastaus #4 : 28.10.2005 20:18:16 » |
|
Mieletön tarina, sai minut ihan vähäsen herkistymään.. Kunpa itsekin jaksaisin vielä tuollaisten vastoinkäymisten hetkellä ajatella positiivisesti ja kannustaa myös muita positiiviseen ajatteluun!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ophiuchus
Kohtuuastroilija
Viestejä: 75
|
|
« Vastaus #5 : 29.10.2005 10:56:46 » |
|
Aivan mahtava tarina. Ja mikä parasta tosiaan, ihminen on vaikuttava asioihin omalla asenteellaan. Kiitän tarinastasi. ehkä tämä avasi munkin silmiänikin vähäsen, viime aikoina on ollut hieman vaikeaa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Jinx
Vieras
|
|
« Vastaus #6 : 07.09.2006 22:48:09 » |
|
Tässä teille elämän opetuksia. Kiitos siitä, että olette ystäviäni
********
Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran eräänluokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle. Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen." Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi. Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui. Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme. Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan Kirjapinonsa kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon Kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit. Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella iloinen, ettei minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan. Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!" Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. "Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin.
Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa." Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.
Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään."
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Oikku67
Vieras
|
|
« Vastaus #7 : 07.09.2006 23:03:40 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Jinx
Vieras
|
|
« Vastaus #8 : 07.09.2006 23:05:56 » |
|
Älä itke! ...ainakaan yksin...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Oikku67
Vieras
|
|
« Vastaus #9 : 07.09.2006 23:12:37 » |
|
Älä itke! ...ainakaan yksin... itku puhdistaa.. ainakin kyynelkanavat pysyy avoinna, ei tuu tukoksia..
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
härkä-69
Vieras
|
|
« Vastaus #10 : 08.09.2006 08:31:08 » |
|
Tässä teille elämän opetuksia. Kiitos siitä, että olette ystäviäni
Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään."[/color]
Kiitos sinulle Ystävä
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
taria
Kanta-astroilija
Viestejä: 495
Valoa ja rakkautta elämään.. ja haleja höpöset ;)
|
|
« Vastaus #11 : 08.09.2006 11:08:32 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
Aurinko Kaksoset Nouseva Kauris
Punainen Galaktinen Taivaanvaeltaja (http://www.myspacedev.com/img/dividers/divider14.gif)
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #12 : 08.09.2006 12:53:54 » |
|
Ihania tarinoita!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|