seuraava »

[sideman]

Ihan jotain muuta etsiessäni törmäsin tähän käännökseen yoga-suutrasta, joka
mielestäni on osin outo mutta toisaalta taas "rehellinen":

3.34 Experience arises due to the inability of discerning the attributes
of vitality from the indweller, even though they are indeed distinct from
one another. Self-control brings true knowledge of the indweller by
itself.

3.35 This spontaneous enlightenment results in intuitional perception of
hearing, touching, seeing and smelling.

3.36 To the outward turned mind, the sensory organs are perfections, but
are obstacles to realization. [te samaadhaav upasargaa, vyutthaane siddhayaH]

Kaksi edeltävää suutraa selittävät mitenkä kehitetään "superaistit", tai jotain.
Oikeastaan superaistit (3.35) kehittyvät spontaanisti kun hiffataan ero sattvan
ja puruSan välillä (3.34; tavan tallaaja helposti sekoittaa ne vaikka ne ovat atyanta-
asaMkiirNa eli absoluuttisen erilliset).

Kenties jopa useimmat intialaiset gurut ovat sitä mieltä että pronomini te
eli 'ne', viittaa kaikkiin 3. osassa (vibhuuti-paada) mainittuihin "yliluonnollisiin" kykyihin,
eli Pata heidän mielestään kehottaa olemaan harjoittamatta siddhi-tekniikoita (saMyama; sañjama),
koska ne ovat esteenä (upasarga) samaadhille (samaadhau/sandhin kaa: samaadhaav), vaikkakin muutoin siddhejä (siddhayaH).

Tuo käännös (the sensory organs are perfections) kuitenkin selvästi osoittaa kääntäjän olevan sitä mieltä että pronomini te (tee) viittaa ainoastaan edellä olevassa suutrassa mainittuihin "superaisteihin" which makes perfect sense,
since the yksi perusedellytys samaadhille aistien toiminnan väheneminen ja lopulta täydellinen
lakkaaminen meditaatiosession aikana(pratyaahaara).

Suurin syy siihen miksi monet gurut kehottavat olemaan harjoittamatta siddhi-tekniikoita, lienee
se, että heillä ei ole mitään käryä kuinka harjoitus pitäisi suorittaa. Toisaalta on ymmärrettävää
että monet (advaita-)vedaanta gurut eivät siddheistä diggaa, syystä jota tässä ei liene aiheellista
pohtia.

Kenties Maharishi Mahesh Yogin fyysikon koulutus edesauttoi hänen kykyään hiffata, kuinka
sikasimppeli siddhi-tekniikka itse asiassa on. Sen perusedellytys lienee oikea "tunnetila".
MMY  kenties hokasi että siddheillä ja kvanttifysiikalla näyttää olevan selvähkö keskinäinen
rajapinta, tai silleen. Eli kvanttifysikaalisten kokeiden hämmentävin seikka lienee ollut se
että tutkijan huomion kiinnittäminen kokeen yksityiskohtiin romahduttaa aaltofunktion,
joka sitä ennen on epämääräisessä kaikkien mahdollisuuksien kentän tilassa?? Samaten
kun siddhitekniikan suorittaja hyvin kevyesti ja välinpitämättömästi kiinnittää huomion
tekniikan kohteena olevaan jutskaa (esim. höyhenenkevyeksi tai näkymättömäksi muuttuminen)
tuo ajatus tavallaan "romahduttaa tuo jutskan aaltofunktion", jota ennen se on ollut vain
potentiaalisessa tilassa?

(tää on ihan mukavaa ajantappoa kun odottaa auringonlaskua, jonka jälkeen
voi lähteä Prismaan polkasemaan...)