Tuli välähdyksen omaisesti mieleen että mistä voisi johtua planeettamme
oleminen näillä näppäimillä kaaoksessa monella tapaa?
Kyse lienee siitä että Telluksen (lähinnä) håmå-populaation kollektiivinen
stressi (saMskaarat*) purkautuu vähän hallitsemattomasti, ikäänkuin sitä piilotajunnan
sopukoissa pitänyt pato olisi murtumassa.
Jäljet johtavat ensisijaisesti hindufilosofian sylttytehtaalle: monenkirjavat Intian veda-kulttuuriin
perustuvat liikkeet ovat tuoneet länsimaiden jengin ulottuville mentaalitekniikoita,
joiden avulla on mahdollista sukeltaa piilotajunnan hämäriin ja niljakkaisiin
onkaloihin. Kun niihin sukelletaan, niiden syvyyksiin kertynyt kuona tulee
pintaan ja sumentaa aiemmin kohtalaisen kirkkaat dihydromonoksidit.
Tuo ilmiö lienee tuttu monille psykiatreille ja muille kallonkutistajille:
terapoitava alkaa kohdistaa pintaan tulleita tukahdutettuja negatiivisia tunteita
terapeuttiin, ikäänkuin hän olisi syypää niihin?
Pitäisikö meidän siis olla sitä tyytyväisempiä, mitä hurjemmaksi
negameno kiihtyy planeetallamme? No totta uitussa! Sehän nimittäin
ennakoinee sitä että kaliyugan keskelle luotava tuhansien vuosien
minisatyayuga voi olla ihan tai melkein nurkan takana!
* YS: viraama-pratyaya-abhyaasa-puurvaH
saMskaara-sheSo 'nyaH (-sheSaH; anyaH).
