Tätä nyt sitten on tullut paljon mietittyä.
Mutta näyttä siltä että vanhan toisto hallitsee, ja se toinen joka on jatkuvasti uutta, on tulossa (sitä se on aina tehnyt).
(kauneus on yksi sen nimistä, mikä ei ole tunne, vaan tila ilman ristiriitaa)
Ihmiskunnan logos, looginen on kuin juna raiteilla, voi kuljettaa painavia kuormia ja kulkea nopeasti, mutta ainoastaan siellä missä on raiteet. Tämä toinen voi antaa uudet raiteet, ja vanha vastustaa tätä viimeiseen saakka, koska se haluaa toistaa, mutta iloitsee kun se lopulta tulee. Antaahan se uusia mahdollisuuksia.
Siis tämä JK:n kertomus nähtävästi tarkoittaa, vanhan toisto on mekaniikkaa, jolloin elävä muuttuu vanhaksi kehnoudeksi, ja kauneus katoaa.