Jos nyt vaikka alkoholismia miettii, niin jos aina lupaa lopettaa eikä kykene siihen niin sekin on jo sitä luottamuksen pettämistä.
Mun ajatusmaailmassa minkä tahansa lupauksen pettäminen on pettämistä. Mun mielestä kumppania voi pettää muutenkin, kun vaan baarin vessassa tai laivareissulla. Tosin en tarkoita jos lupaa viedä roskat tai käydä kaupassa ja ei sitten teekään niin.
Esimerkkinä nyt vaikka, et lupaa kumppanilleen olla keskusteluissa enempi läsnä, ei pelkästää paikalla ja ei sit lupauksensa jälkeen ajatustakaan uhraa muutokselleen. Se on toiselle petos omalla tavallaan. Toinen uskoo ja luottaa, että toinen on ollut vilpitön ja haluaa tehdä yhdessä hyvää parisuhteelle, mutta ei sitten kuitenkaan lupausta antaessaan meinannukaan olla sanojensa mittainen. Mun ajatusmaailmassa on fyysistä ja henkistä pettämistä. Usein vaan pelkästään fyysistä pettämistä pidetään oikeana petoksena, vaikka se henkinen pettäminen vuosien saatossa on tuhoisampaa petetylle kun fyysinen. Kun joku on epäluotettava ja valehtelee paljon ja aina kaikessa, nii ihminen menettää luoton muihinkin ihmisiin, kun vaan kumppaniinsa... jopa luottamus itseen alkaa kärsimään. Kun fyysisestä pettämisestä jää kiinni, nii yleensä petetty lähtee lätkimään tai asioita puidaan ja puidaan ja saatetaan vielä jatkaa yhdessä. Mutta entäs kun lupauksen pettämisestä jää kiinni? Tai valehtelusta tmv.? Asia jää yleensä aivan käsittelemättä ja noidankehä on valmis.
Käytin taas vähä yleistystä ja kärjistystä...
Vapaat suhteet ja kimppakivat on asia erikseen. Niissä on kyse kahden ihmisen sopimuksesta, nii tai sit ryhmän, jos kyse on kimpasta.
Mutta niissäkin on yleensä omat "sääntönsä" ja niitä ei pidä rikkoa.
Vapaissa suhteissa saattaa olla esimerkiksi, että kotiin ei saa tuoda toisia tai kahta kertaa ei saa olla sama kumppani jne. Monasti sieltäkin löytyy sääntönsä ja sopimuksensa joita kummankin osapuolen kuuluisi kunnioittaa. Mutta kunnioitetaanko niitä? Mä vähän luulen, että ei kaikki kunnioita siltikään. Ihminen on siitä jännä kapistus, että vaikka sääntöjä ja rajoja löysättäisiin, nii silti ihmiselle tulee tarve kokeilla vähän rajojen ulkopuoleltakin. Miksikäs sitä sanotaankaan? Ai, nii! Ahneus! Ihminen on ahne. Ja nyt tavallaan ympyrä alkaa sulkeutua, kun palaan tähän rituaali seksiin. Mä luulen, en siis väitä tietäväni, että rituaali seksikin on omalla tavalla ahneutta. Kun tarvii kokea aina vaan suurempaa ja uudempaa. Ahneus iskee, kun tarvii ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen. Onko siinä enää kyse omasta sielun valaistumisesta vai enemmänkin oman egonsa kohottamisesta ja egolle kokemuksien tuottamisesta?
Mutta onko se paha asia? Ei mun mielestä. Ihminen on vaan korkeampia ja korkeampia tavoitteleva. Mutta se, että joku uskonlahkon tai ajatusmaailman guru saa mut panemalla lähemmäs jumalaa tai universaalista valoa ja rakkautta on vaan minusta täyttä shaishea.
Mutta joo, meitä on moneen junaan ja toiset jää asemalle... :
Ehkäpä tässä itse alan kehittämään noita puhe-taitoja, kun on tilauksessa kohdata se oma kaksoisliekki, ja kun eräs henkilö jo kerran sanoikin, että tulen jossain kohdassa kohtaamaan hänet..
Sitä odotellessa, että milloin ovikelloni soi, no tulithan sinä lopultakin kun tässä olen sinua jo odotellutkin..
Kenties kuitenkin ostan ensitöikseni itselleni elämän, jonka jälkeen onkin hyvä lähteä metsästämään sitä oikeaa kumppania itsellensä. Sitä vain muuttuu varovaiseksi, kun ei voi koskaan tietää minkälaisia luonteenpiirteitä ihmisistä löytyy.
Sellainen elämä on varmaa aika hyvä ensitöikseen ostaa, sen jälkee sit hioa puhetta ja sitten painua metsästykseen.
Ihmisistä löytyy kaikenlaisia luonteenpiirteitä. Eikö meistä jokainen ylläty jopa itsestään ja omista joistakin luonteenpiirteistä, vaikka kuinka tuntisi itsensä? Mä en usko, että ketään voi sanoa tuntevansa täysin, kun eihän itseäänkään voi tuntea täysin.
Jokainen meistä muuttuu kaiken aikaa eirlaisten tapahtumien ja/tai ihmisten seurauksena. Ei kukaa voi tietää omasta itsestään miten käyttäytyisi tai sanoisi jossakin sellaisessa tilanteessa mitä ei ole vielä koskaan kohdannu. Sitä voi kuvitella miten tekis tai sanois, mutta ei voi tietää. Sekin perustuu olettamukseen itsestään... ja siksi me petymme toisiin ihmisiin ja heidän luonteisiin, kun olemme olettaneet heistä jotain tiettyä.