Kun vastaikään löysin tämänkin topicin ja on kohteliasta esittäytyä kanssaimmeisilleen, niin rämpytämpä minäkin tänne näppiksestäni jotain pientä teidän luettavaksenne. Nimimerkkini olen johdatellut aika monen mutkan kautta, olen aivan ekalla astroorumilla ollut motostar, ja jossain olen käyttänyt nimimerkkejä darius tai daria. Nyt siis Dorian. Oikein isolla alkukirjaimella...
Allekirjoituksenihan on seuraavanlainen:
"
Keltainen Planetaarinen Aurinko,Vesitiikeri, Hirvi,Lehmus,
Sekopää
, David Brown "
Siinä on tämän syntymäkarttani sisikunta, maya-merkki, kiinalainen merkki, toteemieläimeni, druidien puuni, tuttavien käsitys minusta, ja henkitraktorini.
Elelen sielunkumppanini (
jne.) kanssa eteläisessä laitasuomessa, pienen lammen rannalla, täältä ei ole pitkä matka kuin Nuorgamiin. Ja sekään ei ole matka eikä mikään.
Harrastamme moottoripyöräilyä, koiria (kotona tällähetkellä neljä kpl karvakuonoa), lukemista, toisiamme ja sekalaisen valikoiman satunnaisempia harrastuksia.
Tuo sielunkumppani löytyi työpaikalta. Periaatteena molemilla oli ollut, että duunikavereihin ei ainakaan sekaannuta, mutta meistä oli päätetty tykkänään toisin. On toki suhteessamme haasteita ja kompastuskiviä, mutta kenenpä parisuhteessa sellaisia ei ole? Tasaista vaellusta ripirinnan on kestänyt yli kymmenen vuotta. Yhteisiä lapsia meillä ei ole. Itselläni on rakas poikani, joka on jo omissa hoteissaan. Eikä asu enää "kotona", kuten tavataan sanoa.
Astroilua olen harrastanut "ajoittain", toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Osaan virkata kiinalaisia horoskooppeja ja laskeskella numerologialla syntymälukuja ja elämänläksyhommeleita. Oma lukuni on 4 ja sielunkumppanini on 11, tai 2, miten vain, mestariluku kuitenkin.
Olen tämän elämäni aikana kuollut fyysisesti kolme kertaa. Jokainen tapahtuma on aina liittynyt hurjaan muutokseen. Opikseni olen ottanut ja mietiskellyt ja yrittänyt kehittää tätä vajavaista ymmärrystäni oikeaan suuntaan. Mikä se suunta sitten on, se tulee vielä eteen monesti.
Mutta tätähän tämä elämä on, muutosta ja sen kanssa elämistä.
Mottoni on ollut: Se, mikä ei tapa, vahvistaa.
Kysyttävää..?
