seuraava »

[Ippuska]

Minä olen tehnyt niin jo monta kertaa ja aina on löytynyt jotain uutta ja vielä parempaa/opettavampaa, vaikkakin suvanto/ ylimenokausia ei ole voinut välttää. Minun on ollut suljettava ensin ovi takanani, että uusi ovi on voinut aueta, niitä ovia on ollut monta enkä takaisinpäin lähtisi vaikka saisin valita. Evoluutio toimii myös yksilön kohdalla vääjäämättä;  jos ei kuuntele sisintään niin on "myynyt nahkansa" jollekin toiselle eikä voi enää elää omaa elämäänsä, se ei voi kehittyä.
Itse olen suvannossa uuden amattikoulutuksen jäljiltä, etsien sitä seuraavaa työpaikkaa tai jopa lisäkoulutusta. Ikä ei merkitse mitään vaan innostus ja kiinnostus!
Niinkuin Keho niin minäkin olen aina luottanut Luojaani ja johdatukseensa.
Onnea valinnoillesi, Selkälokki!

[Dniwfoffup]

En tiedä miksi, mutta tänään yht'äkkiä 10 tunnin työpäivän jälkeen kaikki alkoi tuntua selkeältä ja mieleni muuttui totaalisesti. Tuli aivan uskomaton jaksamisen ja voimantunne että perskeles, nyt yritetään vielä! Samantien tuli pää täyteen erilaisista ideoista ja visioista miten voin parantaa niin omaa kuin muidenkin oloa työpaikalla  . Uskomatonta. Huomasin etten nähnyt niitä yksittäisiä korjattavissa olevia seikkoja kokonaisuudesta. Pienistä asioista on näinkin suuret murheet tulleet. Nyt yritän vielä kerran ja täydellä innolla, meni syteen tai saveen  . Ensi kerran tajusin selkeästi kokonaisuuden ja pienet palaset jolla se saadaan aikaan, olo on kuin aloittaisi kaiken alusta. Kiitos tuesta, tämä tyttö jaksaa painaa taas  .

[selkälokki]

Moro vaan,
tänään oli tarkoitus jo sanoa itseni irti, mutta vielä en uskaltanut soittaa esimiehelleni
Jostain syystä hieman hävettää (ego juutas), hän kuitenkin kysyy, että mitäs sie meinaat, niin mie sitten siihen, että enpä meinaa mitään kuin vötkyillä ensiksi....
Siis hävettää myöntää, että aikoo olla joutilaana tavallaan....
niin, nousu kaurishan mie olen ja aina on mulle ollut tärkeä elättää itseni....
No mie kerään rohkeutta taas huomiseksi!

[Ippuska]

Tiedän tunteen, Selkälokki, minulla ankara Saturnus yhtymässä Aurinkoon MC:llä!

Minäkin olen elättänyt itseni 16-vuotiaasta tehden työtä monissa eri ammateissa.
Jotenkin, kun on tehnyt mieli vaihtaa alaa/työpaikkaa, se on aina onnistunut. Joskus suoraan uuteen ja joskus ylimenokauden jälkeen. Kaksi kertaa uuden ammattikoulutuksen kautta.

Työttömät jaksoni eivät kuitenkaan ole olleet toimettomia, vaan silloin on ollut tilaisuus kehittää itseään niillä sektoreilla jotka ovat jääneet paitsioon työkiireessä. Niistä olen ollut "kiitollinen" myös yksinhuoltajana, silloin on ollut aikaa lapselle enemmän.

Sun pitää olla sisimmässäsi varma siitä mitä teet, niin et tule katumaan.

[katruska]

Tsau, ja onhan huippujännittävää nämä uudet sivut.HUI!
Asiaan!!

Miulla on ollut jo jonkun aikaa sellainen olo,etten jaksaisi millään
käydä töissä.
Jotenkin tuntuu ettei vois vähempää kiinnostaa.
Pitäiskö ottaa loparit??
Voisin ainakin vuoden verran vaan puuhailla mitä huvittaa, sen jälkeen
sitten voisin harkita osa-aika työtä.
Näkeekö kukaan selvänäköinen oisko ajatusta tallaisesta???
Järjellisesti ajateltuna ei ois järkee, mutta entäpä sitten?

[Hehku]

Selkälokki, ei kannata hävetä yhtään! Ei siinä ole mitään hävettävää, että kuuntelee omia fiiliksiään ja toimii niiden mukaan. 

Minä lähdin töistä lätkimään vähän aikaa sitten, enkä kadu yhtään. Tuntui jo pitkään siltä, ettei se työpaikka ollut enää mua varten. En tiedä tarkalleen, mitä töitä seuraavaksi tekisin, mutta sitä en murehdi nyt. Olen päättänyt ottaa jonkun aikaa rennosti ja tehdä kaikkea sellaista mistä todella tykkään, ja mihin ei ollut työn ohella aikaa - ja hyvältä tuntuu! Niin sanoin myös pomolle ja työkavereille, ja sen että minulla on unelmia, jotka aion toteuttaa... Ainakin mun työkaverit ja ystävät ovat osoittaneet ennemminkin ihailua ja jopa kateutta siitä, että uskalsin näin tehdä.

Kyllä minäkin olen ehdottomasti sen oman sydämen kuuntelemisen kannalla. Jos "väärässä" työpaikassa on liian pitkään, niin kyllä se kroppa tai mielenterveys ennen pitkää järjestää niin että sieltä on pakko lähteä, ja sitä ei kannata jäädä odottelemaan.

Toivotan kaikille rohkeutta toimia omaa sydäntään kuunnellen! 

[selkälokki]

Moi Hehku ja Ippuska!!

Niin, miekään en kyllä ihan heti haluaisi sitoutua yhtään mihinkään,  vaan harrastella jne. Vois ainakin jotain mielenkiintoisia kursseja käydä, mm. juuri näihin "hörhöilyihin" liittyviä. Vois juuri kehittää itseään ajan kanssa.
Sitten vois katsoa, mihin suuntaan tuuli puhaltaa.....

[ritsku]

samaa mietin minäkin juuri. Olen jo 54 vuotias, uuden duunin saanti ei tunnu hyvin todennäköiseltä, mutta kun tuntuu vahvasti, että jotain merkittävää elämällä on tarjota tuon ihmisyyden tuhoamis taistelupaikalle. Tosin erittäin todennäköisesti minun ei tarvitse ottaa lopareita, ne annetaan taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä kuten sanonta kuuluu.

Mitä sitten menetän. Jokapaäiväisen toimeentulon kaventumisen tietysti ja ystäviksi muuttuneita työtovereita,ehkä myös työnsuorituksessa ajottain riemua. Varsinkin kun olisi mahdollisuus sen eteenpäinviemiseen, kehittämiseen, markkinointiin. Tiiminä voisimme nostaa kuun taivaalta, mutta meidät on puristettu lokaan, luovuus on ehkäisty, ihmisarvo loattu niin, että jopa puhumiskieltoa on ainakin minulle sanottu suoraan.

Kaikesta huolimatta tulosta olemme tehneet kuin pienet eläimet.

Vaikeita päätöksiä. Mutta eteenpäin on elävän mieli.

En vain voi ymmärtää, miksi pahoinvointia töissä on niin paljon. Mikä vaivaa työnantajia, mikä työpaikkoja, miksi joskus työtoverikin voi olla susi toiselleen. Kun aivan muuhunkin on mahdollisuus, elämiseen täysillä, luovuuteen, vuorovaikutukseen. Mikä aarreaitta meissä piileekään. Tuloskin nousisi monenteen potenssiin.

Voimanpalloja päätökseesi.

[tarjap]

Heips!  Kun aloin lukea viestiäsi, luulin jo että olet kaksonen.  Olen itse kaksonen ja mulle tulee sillointällöin hyvin vahva tunne siitä, että työpaikkaa on vaihdettava. Se on tapahtunut pari kertaa aiempina vuosina, ja nyt taas nykyisessä työssä. Olen nyt ollut 1,5 vuotta samassa paikassa. Olen nyt hakemassa lähihoitaja-opiskelupaikkaa.  Soveltuvuustestit oli viime viikolla, nyt vaan odotellaan vastauksia.  Tosiaankin luulin, että vain kaksoset saavat tuollaisia "kohtauksia".      Minäkin olen jo 42-vuotias, enkä vieläkään tiedä, mitä isona tekisin. Olisiko muita kaksosia joidenka nouseva merkki on vaaka? Millaisia olette?

[Ippuska]

Hei Selkälokki ja kaikki muutkin immeiset!

Sain puhelun viime keskiviikkona, jossa tarjottiin (sattumien kautta) peruutuspaikkaa opiskelemaan Matkailualan perustutkintoa varten, aiheena Käsityömatkailu. Olin niin onnesta soikeana, että hypin tovin tasajalkaa ja tuntui kuin olisin ollut unessa. Mutta tänään siis alkaa 3,5 vuotta kestävä seuraava "projektini", monimuoto-opiskeluna ja iltaisin näin alkuun. Ammattiopisto on ihan tuossa naapurissa.
Kyllä se elämä kuljettaa ja etsivä löytää!

Terveisin ikuinen opiskelija jouskarityttö

[Keho]

Eipä voi muuta sanoa kuin, että ONNEA UUTEEN ELÄMÄÄN eli siihen, miten sen teit teoilleen uudella ajatuksella siitä, ettet enää tahdo tehdä kuin niitä tekoja, joita Rakastat! 

[Ippuska]

Kiitos Keho

[Neilikka]

Samansuuntaisia ajatuksia on minullakin. Työ on ruvennut tuntumaan totaaliselta "pakkopullalta" mutta uskaltaako lähteä?
Teen tällä hetkellä 3-vuorotyötä hoitoalalla vanhusten parissa.Vuorotyö on alkanut väsyttämään ja tuntuu,että haluaisi todellakin vaan etsiä uutta suuntaa elämälleen ja elää enemmän itselleen. Minuakin kiinnostaisi olla ja tehdä sitä,mikä hyvältä tuntuu
Paljon olisi kaikenlaisia vaihtoehtoishoidon koulutuksia,kursseja ja muutakin kiinnostavaa,varsinkin henkisen kasvun asioissa,mutta suurin osa tapahtumista on viikonloppuisin ja minulla on töitä Minulla on oikeastaan vain yksi vapaa vkonloppu kuukaudessa ja nyt se todella ahdistaa...
Minäkin olen ajatellut tilannettani sellaisella aikataululla,että vuoden vaihteeseen asti tutkailen eri vaihtoehtoja ja sitten on ratkaisun aika

[selkälokki]

Sylintäydeltä halauksia ja onne Ippuska!!!!
Onpa kivaa, että tuolla lailla asiat järjestyy.

Mie täällä vielä mamoilen ja inhoan itseäni
En vaan yksinkertaisesti ole vielä kyennyt sanoutumaan irti.
Joku ihme juttu on itselläni, miksi en saa aikaiseksi.
Kun jopa mieskin kannustaa, vuoden vaihteen olen pannut kylläkin aikarajaksi.

[Ippuska]

Halikiitos Selkälokki

Terveisin Ippuska