Sivuja: 1 [2] 3
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Oletteko toteuttaneet itseanne, toiveenne?  (Luettu 20403 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #15 : 08.10.2006 20:07:01 »

Tulisielu!? 2funny

Eipä moni uskois, kun minut näkee. Luulevat että olen itse rauhallisuus.

Mutta kävin juuri ayerveda-opinnoilla, ja suurimmaksi osaksi löysin itseni tulisena pittana (myös vata). Joten jossain viileän pinnan alla roihuaa tulinen laava.  Cheesy Kyllähän sitä on joskus vaikea pidätellä.

Ei kai vain sinussa liene samaa vikaa, ei kun energiaa!
tallennettu
Kotkansilmä
Astroholisti
*****
Viestejä: 1965



Profiili
« Vastaus #16 : 09.10.2006 05:42:55 »




                           Lips Sealed

                      Päämäärä!

           Joskos jo onkin mennyt oikealta,

             tai vasemmalta ohi kokonaan,

               ja siksi on ihan hukassa!


                            2funny



tallennettu

Hetkiä, joita olen kanssanne,
 haluan unohtaa hetkeksi.
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #17 : 09.10.2006 07:26:08 »

Oletteko elaneet niinkuin halusitte?
Oletteko tehneet toiveista totta ,tyo, matkat, rakkaus?
Oletteko paasseet pyrkimaanne paamaaraan, toteuttaneet itseanne?
Oletteko antaneet vallan luomisvoimallenne?
OLETTEKO VOITTANEET ITSENNE?
Viela ei ole liian myohaista, mita teet saadaksesi kaikista toiveista totta.
Kysyn vain kun olemme taalla Luojan luotuina?
                                angel

Olen elänyt niinkuin olen halunnut. Tosin, kaikki halunieivät ole toteutuneet siinä muodossaan, jossa ne saattaa olla hetkittäin, kun haluaa ehkä jotain, mikä ei ole tarkoituksenmukaista omalle elämälle.

Itseasiassa minulla ei ole ollut niinkään varsinaisia toiveita koskaan, koska tuntuu, että elämä toteuttaa itseään toivomatta, sen kun heittäytyy sen mukaan, joka jo vaatiikin sitten enemmän rohkeutta.
Tähän asti olen saanut enemmän kuin olen toivonut, niin Rakkaudessa, työssä kuin matkusteluissakin. Paljon on vielä kokematta ja näkemättä, mutta niin on elämääkin jäljellä vielä paljon, joten nou hätä, elämä on tätä!.

Itseäni olen toteuttanut, niin että itsekin olen yllätynyt monasti, mitä olenkaan toteuttanut. Myöskään varsinaisia päämääriä minulla ei ole ollut. Ehkä kuitenkin pidän tärkeänä elää hetki kerrallaan ja pyrkiä tekemään joka hetki valintoja, joiden kanssa voi elää itsensä kanssa sovussa lopun elämäänsä. Myös valintoja, jotka eivät vain tarjoa 'mielihyvää ja menestystä'.

Uskon, että luomisvoimani kasvaa kasvamistaan tietoisestikin, samalla kun elämä kuljettaa eteenpäin. Uskon, että vielä on paljon toteuttamista ja paljon jo toteutettu...
Jokainen asia ja tapahtuma elämässäni vie aina 'eteenpäin', joka hetki on valmis sen verran, kuin on tarkoituksellista nyt.

En tiedä olenko voittanut itseäni  Huh Mutta se mitä sillä ymmärrän, että tässä tarkoitetaan, voin sanoa, että KYLLÄ, KYLLÄ ja KYLLÄ.
Muutoin en pyri itseäni voittamaan kyllä mitenkään, vaan elämään sovussa Itseni kanssa.

Sen olen oppinut, että mitä lähemmäs 'kokoan' itseni kokonaisena tähän hetkeen ja siihen mikä on, sen paremmin elämä voi toteutua kauttani! Kunnioitan sitä 'muotoa', joka olen ja sitä mikä toteutuu oman elämäni kautta. Elämä on lahja!  Smiley Päivääkään en vaihtaisi pois ja on hieno tunne herätä jokaiseen aamuun tunne sydämessä, että on valmis keskeneräisenäkin !


(muoks. kirj.virh. again.) Wink

« Viimeksi muokattu: 09.10.2006 07:44:10 kirjoittanut *Mirjam* » tallennettu
Oikku67
Vieras
« Vastaus #18 : 09.10.2006 07:41:47 »

 ..olen valmis keskeneräisenäkin!
Vähän muokaten lainaan tämän avattareni alle.. jotenkin "kolahti"   Smiley
tallennettu
Riitta
Astroholisti
*****
Viestejä: 2899



Profiili
« Vastaus #19 : 09.10.2006 14:25:02 »

WOW-mita tekstia!
Mina en ole viela voittanut itseani, valitettavasti.
tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #20 : 09.10.2006 14:32:03 »

Mitä sitten koet(-te) sen itsensä voittamisen olevan?
(jos saa kysyä off topic)  Undecided
tallennettu
Riitta
Astroholisti
*****
Viestejä: 2899



Profiili
« Vastaus #21 : 09.10.2006 17:00:38 »

Esim. Olen tehnyt itselleni tietyn suunitelman, enka pystykkaan pitamaan sita(tahdonlujuus)Olen onnistunut tietysti moniakin kertoja, mutta en aina.
Joskus olen syyttanyt ymparistoa- joskus muita ihmisia-resurssit, mutta loppujen
lopuksi kaikki olisi ollut minusta kiinni.
tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #22 : 11.10.2006 18:39:40 »

Päinvastoin kuin sawottarella, töitä saan aina ja vaikka miltä taholta ja mielenkiintoista, kun tänäänkin kattelin työtodistuksiani. Rakkaudessa on löytämättä se kumppani joka osaisi olla kumppani, haastaa ja kiusoitella oikealla tavalla, olla intohimoinen, vapaa ja hauska, sellainen mikä jouskarille nyt sopisi, ja toisi tulta. No mutta onpa tullut koettua sälää.

Pieniä toiveita toteutuu koko ajan ja monia isompiakin on tullut koettua.  coolsmiley angel

Henkisyydessä on vielä kaikkea edessä, mitä vain haluaa, taivas on kattona.  Cool

Mietin tuota "onnellisuus" käsitettä, koska olen kokenut sitä lähinnä hetkittäin, ja pitää aina oikein kirjata ylös että mikä tekee onnelliseksi. Kaikki on enemmänkin liikettä ja tavoittelua, kokemista kuin jatkuvaa "onnea". Siihenpä auttaisi se säännöllinen meditaatio.

Tää on ilmeisesti hieman erilainen thread kuin minun aiemmin aloittamani..
« Viimeksi muokattu: 11.10.2006 18:43:01 kirjoittanut ^^Golden Sphinx^^ » tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
taiska
Astroholisti
*****
Viestejä: 2144


Silmät ovat sielun peili :)!


Profiili
« Vastaus #23 : 11.10.2006 19:00:21 »

Mitä sitten koet(-te) sen itsensä voittamisen olevan?
(jos saa kysyä off topic)  Undecided

Itsensä voittaminen on mielestäni sitä, että vaikka elämä ei aina menekään "omien piirustusten"
mukaan, niin pystyt hyväksymään hetkelliset vastukset, et masennu tai anna periksi vaan jatkat sinnikkäästi kohti sitä suuntaa johon haluat mennä kun tiedät sen olevan ainoa oikea vaihtoehto sinulle   smitten
tallennettu

Trooppinen Oinas, Kuu Kauris, Asc Leijona
Sideerinen Kalat, Kuu Jousimies,Meridiaani Vesimies
Punainen sähköinen(spektrinen) taivaanvaeltaja
Kiinalainen: Metalli Rotta, egona Hevonen
Egyptiläinen: Isis
Asteekki merkki: Acatl eli Ruoko
Druidi: Pähkinäpensas
Kiinalainen: Rotta , Feng Shui 472
Lion paradoxal
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 118


Leijona & nouseva Skorpioni


Profiili
« Vastaus #24 : 11.10.2006 19:12:40 »

Voi että, olen niin ylpeä siitä, että olen tullut koko ajan rohkeammaksi. Uskallan tehdä sellaisia valintoja, joita ennen pelkäsin. Tämä on tuonut minulle ihan käsittämättömän paljon itseluottamusta. Smiley Kaikkien ovien taakse kurkkimalla löydän koko ajan kaikkea uutta ja kiinnostavaa. Kerran kun oven uskaltaa avata, sen uskaltaa tehdä myös jatkossa...

Tosin en ole tehnyt kaikista toiveistani totta, olen ehkä jopa liikaa keskittynyt kasvamaan ihmisenä ja persoonana, että olen kadottanut samalla jotain muuta. Mitään en kadu, kaikella on syy - ja seuraussuhteensa... mutta aika- ajoin olen hiukan parisuhteen tarpeessa. Sitä osa-aluetta olen laiminlyönyt... ja nyt koetan siihen panostaa olematta ylianalyyttinen. Antaa tunteen viedä, oikeassa se kuitenkin useimmiten on!
« Viimeksi muokattu: 11.10.2006 19:16:47 kirjoittanut Lion paradoxal » tallennettu

Aurinko, Kuu, Venus - Leijona
Nouseva, Saturnus, Mars - Skorpioni
Uranus, Neptunus - Jousimies
Jupiter - Kauris
Merkurius - Neitsyt
Pluto - Vaaka

En ole käynyt täällä foorumilla pitkään aikaan, olen siirtynyt muihin maisemiin...
Riitta
Astroholisti
*****
Viestejä: 2899



Profiili
« Vastaus #25 : 11.10.2006 20:07:27 »

En oikein jaksa uskoa etta loytyy ihmisia jotka aina onnistuvat kaikessa, enka usko etta nain ole tarkoituskaan, yksi onnistuu liike-elamassa toinen rakkaudessa ja kolmas vaikka luomistyossa.
Mutta kaippa se on kiinni myos jokaisen omista vaatimuksista; yhdelle riittaa Lada ja toiselle ei riita Jaguaarikaan-eli jokainen kulkekoot omaa polkuaan ja resurssit kasvavat harjoitellessa, mita ikina teettekin kunhan mielekkyys sailyy
vai?
Itseluottamus on muuten erittain tarkeaa onnistumisessa ja luotto itseensa!
                                    smitten
tallennettu
Lilja-82
Vieras
« Vastaus #26 : 11.10.2006 22:13:30 »

Ja se että uskoo olevansa sen arvoinen mitä haluaa.  coolsmiley

Hyvin viisaita puhutte. Jokainen.

En minäkään usko, että on oikeasti olemassa ihmisiä jotka aivan kaikessa onnistuisivat. Vaikka kovasti yrittäisivät sellaisen kuvan antaa.

Mirjamin tekstiin viitaten... en jotenki usko ihmisiä, jotka väittää ettei ne toivo oikeen mitään. Okei oon itte aika haaveilija, mutta en silti usko etteikö jokaisella olis unelmia ja toiveita. Miten muuten on mahdollista pettyä jos ei muka oo toivonu mitään... tää pessimistien kuuluisa vetoomus... jos ei toivo mitään ei voi myöskään pettyä. Ihan ******* sanonko mitä. Jokainen toivoo ja odottaa koko ajan jotain ja mitä tärkeemmästä asiasta on kyse sitä enemmän pettyy. Vähemmän tärkeen asian kohdalla voi vaan olla ehkä hämmentyny tai yllättyny.
tallennettu
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #27 : 11.10.2006 22:28:18 »

Muistanpa vanhan sanonnan:

Älä toivo, älä usko, älä rakasta!
Et tule pettymään.

Mutta et myöskään elä.
tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #28 : 12.10.2006 06:45:54 »

Mirjamin tekstiin viitaten... en jotenki usko ihmisiä, jotka väittää ettei ne toivo oikeen mitään. Okei oon itte aika haaveilija, mutta en silti usko etteikö jokaisella olis unelmia ja toiveita. Miten muuten on mahdollista pettyä jos ei muka oo toivonu mitään... tää pessimistien kuuluisa vetoomus... jos ei toivo mitään ei voi myöskään pettyä. Ihan ******* sanonko mitä. Jokainen toivoo ja odottaa koko ajan jotain ja mitä tärkeemmästä asiasta on kyse sitä enemmän pettyy. Vähemmän tärkeen asian kohdalla voi vaan olla ehkä hämmentyny tai yllättyny.

Niin, ehkä minä olen sellainen "surullisen kuuluisa" pessimisti sitten. Wink
Lainaus
Älä toivo, älä usko, älä rakasta!
Et tule pettymään.

Mutta et myöskään elä.

Tuo ei ainakaan minun kohdallani pidä paikkaansa. Ettenkö eläisi. Elän todella isolla E:llä.
Tietysti on eriasia mitä kukakin elämänä pitää.
Minulle toivo merkitsee sitä, että tiedän ja luotan eiliseen, tähän päivään ja tulevaisuuteen itse määritelemättä valmiiksi huomisen totuutta.
Minulle usko on myös jotain, joka syvällä sisällä, usko elämän tarkoitukseen, oli se mitä tahansa, tänään tai huomenna tai vuoden päästä. Ei sitä, että uskon johonkin käsitteeseen. Tai yrittäisin vääntää sitä johonkin muottiin ajatuksen voimalla.
Minulle rakkaus on syvästi jonkin näkemistä ja hyväksymistä, armoa sydämessä.

Siksi en voi olla pessimisti, koska olen kokenut elämäni aikana pettymyksiä ja tuskaa, mutta ne kuuluu kokonaiseen elämään ja on osa sitä. Eikä niitä tarvitse pelätä. Ne voivat olla seurauksia siitä, että mieli-haluni ei ole toteutuneet jossain hetkessä. Minusta halut on ihan jotain muuta kuin haaveet.
Haaveet, ne ovat minulle sama asia kuin unet. Tai hyvän elokuvan katsominen.

Se tässä tavassa elää on välillä tuotannut hämmennystä, että muiden on sitä kovin vaikeaa hyväksyä ja heille tulee suunnaton tarve saada minut kokemaan samalla tavalla kuin he itse. Oi miten monet 'saarnat' olen kuullut 'ajatuksen voimasta', päämäärien pakollisesta tarpeesta yms... Ja juuri noita leimoja tulee; pessimisti, silti vastaavasti realiteetion opitmisti, yms.
Sinänsä ongelma ei ole minun, vaan heidän.
Hirveä hätä päästä määrittelemään minun tapani jollain lailla 'huonoksi'(tai ei voi olla oikeasti totta tai mahdollista), ettei oma tapa vain mahdollisesti ala tuntua siltä, kun vertailee sitä omaani.



tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #29 : 12.10.2006 07:12:51 »

Voisin vielä lisätä, että voiko pettymystä ja surua/tuskaa rinastaa suoraan toisiinsa?
Minulle suru ja tuska ovat luonnollisia tunnekokemuksia elämässä kuin ilo ja rakkaus tms.
Minulle ne (suru ja tuskakin) ovat terveitä ja luonnollisia 'reagtioita' johonkin elämän kokemukseen. Onko tervettä hymyillä onnnellisena, jos läheinen kuolee tai  menettää ihan mitä tahansa elämässään? Onko tervettä pitää surua ja tuskaa jonaina 'pahana' ja asiana, tai pitää sitä merkkinä 'huonosti eletystä elämästä' tai huonojen valintojen seurauksena?

Minun kokemuksen mukaan pettymys tulee ehkä juuri siksi, ettei uskalla kokea kaikkia kokemuksia, vaan etsii jotain (minusta ei realisistista 'nirvanaa ja onnea'). Ja juuri siitä, että elää elämänsä valmiiksi määriteltynä. En siis rinnasta ollenkaan surua ja tuskaa pettymyksestä johtuvaksi, vaan terveiksi tunteiksi tietyissä kokemuksissa.
tallennettu
Sivuja: 1 [2] 3
  Tulostusversio  
 
Siirry: