seuraava »

[tuulenviemää]

Onko muita jotka tunnette henkisen kehityksenne takkuilevan. Minulla nimittäin on aika kausittaista tämä kehitys. Saattaa olla pitkän aikaa että pääsen eteenpäin: Mietiskelen, liikun, syön terveellisesti, rentoudun, reikitän, luen alan kirjallisuutta,  jne. ja minulla on hyvä olo, tunnen valon ,harmonian ja keveyden; Jumalallisuuden sisälläni. Sitten jostain satunnaisesta syystä tai ilman syytä alan valua takaisin; jätän reikityksen, liikkumisen, terveellisesti syömisen, lukemisen, kaiken. Alan taas elää epäterveellisesti ja heitän henkiset asiat olan yli kuin niitä ei olisi olemassakaan. Keskityn vain "normielämään" ja maallisiin nautintoihin; materiaan, syömiseen jne.

 Usein kaikki lähtee liikkeelle jo kun yksi asia horjahtaa. Kun esim. alan syödä epäterveellisesti, jätän liikkumisen, samalla reikityksen ja kaiken muun kehittävän. Usein onkin niin että itselläni fyysisyys ja henkisyys ovat hyvin voimakkaasti yhteydessä. Kun voin henkisesti pahoin kroppa sairastuu, mutta henkinen pahoinvointi taas usein johtuu "fyysisestä rappeumasta".

 Millähän tuon lipsumisen saisi kuriin? Ainakin ettei heittäisi kerralla kaikkea jos yksi osa-alue takkuilee..Hmm. mutta kokonaisuuksiahan me tietysti ollaan, kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Olen huomannut itsestäni että olen muutoinkin aika mustavalkoinen ja ehdoton ihminen. Jos ei jotain tee kunnolla, niin sama kun ei tee ollenkaan. Mietin juuri että: söin juuri suklaapatukan joten sama herkutella koko päivä, sama sitten myös maata vain sohvalla ja tuijottaa tv:tä, sama sitten myös polttaa tupakkaa. jne.
Huomenna taas kaikki uusiksi.

  Tämä on yhtä aaltoliikettä. Mainittakoon että minkäänlaista masennusta tms. ei asiaan liity (ei ainakaan itsestäni), vaan takkuilu on enemmän siinä kun tiedän voivani saavuttaa TODELLA hyvän olon, niin miksi ryven tässä tasapaksussa. Kuvittelen sen olevan helpompaa, vaikka todellisuudessa asia on toisin päin.

Tunnistatko itseäsi? Kertokaahan kokemuksia ja vinkkejä. Turhauttavaa tämä alkaa olla.

Laiskuus - perisynti

[astraali]

Voi voi.... Samaa olen täällä potenut....! 

Ja suren kamalasti sitä, että arki niin voimakkaasti vie mukanaan ja "maadoittaa" liikaakin...

Koko kesän elin lähes täydellisessä harmoniassa itseni ja maailmankaikkeuden kanssa. Olin tyyNi, rauhallinen, edistyksellinen ja kaikkea sitä ihanaa. Töiden alkaessa surin jo valmiiksi sitä taantumusta, jonka tiesin tulevan.... JA SE TULI.

Arjen keskellä on tosi vaikeaa pysytellä harmoniassa kenenkään kanssa. Jatkuva kiire ja väsymys. Huonosti syöminen, nukkuminen ja lepääminen. Oma aika kortilla ja sekin vähän lepoaika menee vain nukkumiseen.

Ja sitten sitä alkaakin tinkiä kaikesta edistyksellisestä....

En tiedä. Miten vaikeaa voikaan olla ihmisen tasapainoilu tässä elämässä...? Fyysisyyden asettamien haasteiden kanssa on tultava toimeen, on elettävä tässä yhteiskunnassa, tässä sivilisaatiossa haluten silti muistaa oma valoisuutensa ja henkisyytensä.

Miten vahva ihmisen pitää olla pystyäkseen suoriutumaan kaikesta "kunnialla" tai kuuluisiko kysymys kuitenkin; pitäisikö meidän edes...? En tiedä.

Minulla ei ole "hajuakaan" miten tässä elämäntilanteessani voisin tai kykenisin arjessani muistamaan ja toteuttamaan niitä kaikkia jaloja toimintojani, joihin lomalla jää aikaa... Valitettavasti.

[Dinna]

Hei vaan,
veitte jalat suustani, melkoista vuoristorataa tämä elo. Perusvire on oikein positiivinen, sellainen jännä odottava tunne, ihan kuin jotain "merkittävää" olisi pian tapahtumassa, mutta mitä? Olen menossa reikin kakkoskurssille marraskuussa ja ehkäpä odotan mitä se tuo tullessaan? Luulen kyllä, että se on jotain muuta..

Sitten tulee näitä ns. laiskuuspäiviä, en liiku, herkuttelen epäterveellisesti tms.. ja pian aloitan jälleen alusta hyvän jakson. Uskon kyllä, että ehkä tässä oppii olemaan vähitellen vähemmän ankara itselleen.

Kertokaa vinkkiä, miten sitten sellaisen pysyvämmän tasapainon saavuttaisi, vai onko tämä elo vaan tällä hetkellä tällaistä poukkoamista, koetellaan jollakin tavalla sitä, että minkä puolen valitset, henkisyyden vai jotain muuta?

Hali

[tuulenviemää]

Hienoa että olet menossa kakkoselle, tuo varmaan sitä odottamaasi muutosta jota ennakoit:) Itse kävin kakkosen kesällä, ja muutosta tuli, tosin tuntuu taas alkavan taantumiskausi.

Itselläni oli talvesta asti vaivannut jatkuvat nivelkivut, mutta kun sain kakkos reiki-vihkimyksen kipuilut loppuivat täysin seinään, ei mitään oireita sen jälkeen. Ihmettelen vieläkin kuinka voimakas vaikutus oli. Reiki ykkönenhän puhdistaa jo kehoa ja mieltä, monethan esim. oksentelevat kurssin aikana ja muuta, mutta kakkonen avaa jo "korkeampia" taajuuksia.

Ykkösen jälkeenkin (n. 1,5v sitten) oli pitkä hyvän olon kausi, ja reikitin itseäni säännöllisesti. Samoin kakkosen jälkeen kun hoidin itseäni. Kummasti se reikitys vaan "unohtuu" ja huomaan että alkaa chakrat tukkeutua. Miksi se tuntuu niin vaikealta, vaikkei tarvitse kuin maata ja laittaa kädet päälle, ja kakkosen jälkeen vielä helpompaa kun voi lähettää.

Kyllä se on nimenomaan tämä arki joka vie mukanaan.
Vaikka itse olen nyt äitiyslomalla, ja kotona vielä pari vuotta niin silti tuntuu ettei muka olisi aikaa. Tietysti tuo pikkuneiti vie aikaa, mutta kun mitään ulkopuolisia velvotteita ei ole, niin nythän olisi juuri hyvä aika "avautua".

Koska olet muuten käynyt ykkösen ja miten se vaikutti elämääsi? Onnea reiki-polullesi

[Astrobug]

Täytyy myöntää, että hyvin herkästi sitä tulee ajatelleeksi asioita egokeskeisesti ja sitten jälkikäteen huomaa, että voihan räkä kun en osannut siinä ja siinä kohdin käsitellä/nähdä asiaa henkisesti.

[Hurme]

Ei asiat tapahdu pakottamalla, eikä kehitys.

[tuulenviemää]

Ei mistään pakottamisesta olekaan kysymys,vaan kun tietää että asioiden pitäisi olla toisin, ja intuitio ohjaa oikeaan suuntaan, mutta oikeastaan "pakottaa" itsensä toimimaan toisin, totutuilla tavoilla, mistä taas seuraa huono olo kun ei ole seurannut sisäistä ääntään.

[Hurme]

Ei mistään pakottamisesta olekaan kysymys,vaan kun tietää että asioiden pitäisi olla toisin, ja intuitio ohjaa oikeaan suuntaan, mutta oikeastaan "pakottaa" itsensä toimimaan toisin, totutuilla tavoilla, mistä taas seuraa huono olo kun ei ole seurannut sisäistä ääntään.

Ei tuossa ole kyse muusta kuin siitä tekeekö jonkun asian tietoisesti vai ei...
Sä et vaan ole tietoinen silloin, kun teet jotain.
Kokeile seuraavan kerran tehdä tietoisesti se totuttu juttu mitä olit tekemässä.

Ei ole mitään intuition vastaisesti tai sen mukaisesti toimimista, hyviä tai pahoja tekoja, on vaan tietoista ja ei-tietoista toimintaa.

[tuulenviemää]

Olet varmaan aikalailla oikeassa. Mutta uskon kyllä myös että ihminen voi kuunnella intuitiotaan ja näinollen toteuttaa paremmin elämäntehtäväänsä,  ja näinollen voi myös toimia sen vastaisesti, myös tietoisesti. Vaikka olisi tietoinen, ei se tarkoita että aina olisi tarpeeksi "vahva" tai halukaskaan toimimaan sen mukaisella tavalla. Kyllä kehitys lähtee vierimään itsestään kun sen itse avustaa sysäämään liikkeelle. Mutta ei se itsestäänkään käy, on monesti helpompi antaa virran viedä kehityksen vastaiseen suuntaan..

[Rauhan enkeli]

Olet varmaan aikalailla oikeassa. Mutta uskon kyllä myös että ihminen voi kuunnella intuitiotaan ja näinollen toteuttaa paremmin elämäntehtäväänsä, ja näinollen voi myös toimia sen vastaisesti, myös tietoisesti.

Tuota..., mistä tiedät, mitä elämäntehtäväsi on ja mitä se ei ole
- voidaksesi katsoa toimivasi sen vastaisesti?

Jos näet moinen "vastaisuus" toteuttaakin elämäntehtävääsi... 

Vaikka olisi tietoinen, ei se tarkoita että aina olisi tarpeeksi "vahva" tai halukaskaan toimimaan sen mukaisella tavalla. Kyllä kehitys lähtee vierimään itsestään kun sen itse avustaa sysäämään liikkeelle. Mutta ei se itsestäänkään käy, on monesti helpompi antaa virran viedä kehityksen vastaiseen suuntaan..

Tuota... (jälleen), mistä tiedät, mikä on virran viemistä kehityksen vastaiseen suuntaan ja mikä kehityksen myötäistä virtaamista?

Jos näet virran myötäileminen joka tapauksessa kuuluukin kehityksen suuntaan... 

[tuulenviemää]

 

Uskon että olemme asettaneet itsellemme ennen tänne tuloa tietyt tavoitteet ja opiskelut, elämänpolun. Polku on siis valmis ihanteena, mutta harva pystyy sitä suoraan kulkemaan. Tietysti siihen kuuluu myös vaikeuksia minkä kautta oppia nämä läksyt. Valintamme maan päällä kuitenkin usein poikkeavat tältä polulta suurestikkin, ja intuitio on se joka neuvoo tietä takaisin. Jos intuitioni selkeästi kertoo mitä tehdä, mutta toimin sen vastaisesti, on poikkeama polulta suurempi, ja saa aikaan huonon olon.
Tietysti poikkeama voi myös vahvistaa tien kulkemista, mutta olisi ollut toinenkin vaihtoehto. Kenties helpompi, kenties vaikeampi, mutta tavallaan oikeampi..

[Rauhan enkeli]

 :

Itse ajattelen niinkin, että elämänpolku syntyy sitä askeltaessa.
Näin siksi, koska uskon olevani jo perillä siinä, mitä kohti taivallan.

Eli lähtemätön siitä, mihin en voisi olla päätymättä takaisinkin.
Ehkäpä eteenpäinmeneminen synkronoituukin perilläolemisen tämänhetkisyyteen.

 

Intuitio on minulle hieman tai melkoisestikin eri asia kuin omatunto.

Omatunto kolkuttaa ja ajaa ihmistä kulkemaan "viitoitettuja polkuja"
saati että se voi soimata "la traviatasta" eli tieltä eksymisestä.

Omatunto muistuttaa läksyistä, intuitio tietämisestä.

Vaan kun on kulkenut läpi ristiriitojen tulen,
huomaakin poluuntumisen asettuneen - naps! - kohdalleen.

Jolloin kamalimmastakin kokemuksestaan voi olla jopa kiitollinen.

Olen samaa mieltä kuin Hurme edellä:
intuition mukaisuutta/vastaisuutta ei ole,
koskapa intuition tarkoituksena ei ole pakottaa noudattamaan jonkinlaisia "oikeita" ennakkovarauksia vaan vapauttaa avoimuuteen ratkaisuissaan.

Käyttämään niin kude- kuin loimilankojakin:
erehtymisten kautta onnistamisen vaihtoaskellusta. 

Intuitio seuraa hetkessä - älyvapaasti.

[Asterix]

Onko muita jotka tunnette henkisen kehityksenne takkuilevan....
...Usein kaikki lähtee liikkeelle jo kun yksi asia horjahtaa. Kun esim. alan syödä epäterveellisesti, jätän liikkumisen, samalla reikityksen ja kaiken muun kehittävän.
.......
.......
Millähän tuon lipsumisen saisi kuriin?

Mitäpä jos tuon henkisyyden suorittamisen jättäisi pois..?

(Monilla) Ihmisillä on välillä aivan mahdottomia vaatimuksia ja odotuksia siitä, mitä henkisyyden tulisi olla (heidän omasta mielestään) ja tämä laittaa egon pomoksi sekä hengelle että ruumiille, joiden täytyy taipua mitä erilaisimpiin venkuroihin ja rituaaleihin ja sääntöihin.

Tämä vain siksi, että ihminen haluaa näyttää paitsi itselleen,
niin myös muille, miten henkinen on.

"Lipsumisia" tapahtuu kun henki tai/ja ruumis haluavat ottaa vähän
vapaata diktaattori egosta.

Miten muuten selittäisitte "kummalliset" mielihalunne
(vaikkapa suklaaseen, kahviin, liikkumattomuuteen jne.)
vaikka olette niin "hyvinvoivia" "hengellisyydessänne"...?

En sano, että tie olisi väärä. Se on mitä oikein.

Toinen menee toisella tavalla, toinen toisella.
Toinen tulee suklaata ja hampurilaisia mussuttaen,
toinen paastoten ja kontaten, toinen mitä milläkin  rituaaleilla.

Mikään niistä ei ole sen oikeampi tai väärempi.
Lopputulos on kuitenkin sama.

Ihminen eläissään tahtoo Mestariksi Mestari paikalle.
Tämä on hyvä pyrkimys, sillä Mestareitahan he ovat.

Mestariksi tuleminen tekee hyvää egoillemme, kun se tapahtuu
ihmisten luomien tiettyjen kaavojen ja sääntöjen mukaan.

Kun se on täytetty, alkaa seuraava kehitysvaihe ihmisen elämässä.

Sanon kuitenkin, että Mestari voi olla vaatimattomassa katoksessaan meditoiva munkki,
suuria ihmisjoukkoja halaileva amma,
mutta myös lapsiaan halaileva äiti
ja vaatimattomassa raitiovaunukatoksessaan majaileva koditon.

Jokaiselle löytyy Mestari, jonka esimerkkiä seurata.

Miten he ovat tulleet Mestareiksi, sisältää yhteen ihmiselämään
jo hyvin monta rituaalia, meditoimista, sääntöjä ja vaatimuksia.

Montako ihmiselämää Mestariksi tuleminen on tarvinnut erilaisinen rituaaleineen, paastoineen, rukouksineen, ruokavalioineen jne? :

Miten Mestari (hengellinen viisas ihminen) voi olla Mestari tuntemalla
omakohtaisesti vain ja ainoastaan elämästä
rituaalit meditointiin, paastoon, ruokavalioon ja hengelliseen ajatteluun?

Minulle Hengellinen Mestari on elämän Mestari
ja Mestari käy lävitse "koulunsa"
myös ihmiselämän hyvin nurjat puolet kaikkine epäonnistumisineen.

Täydelliseksi tullaan vain yhdistämällä kaikki puolemme
moniulotteiseksi kokonaisuudeksi.

Jos ne olisivat pelkästään ns. "hyviä" puolia, niin olisimme
yksiulotteisia.

Universaalissa ei ole "hyvää" eikä siellä ole "pahaa".

Jokainen on Mestari omalla polullaan.

[Rauhan enkeli]

Kiitos, Asterix - sanasi suorastaan puhkoivat epätietoisuuteni!

 

[Kaarina Niro]

Näin ne Mestari täällä jo keskenään juttelevat, ettei parempaa enää voi tuohonkaan sanoa. 

Vaan omasta kokemuksestanikin täällä maan päällä voin sellaisen ilmaista, että jokaiselle kuuluikin nämä tasapainoa tuovat energiamme noin tuntea - eli heilua ikään kuin puolelta toiselle - sen takia, koska se elävä elämämme siten juuri HAKEE sitä tasapainoa. Ja nythän se on jo monen kohdalla saavutettu, joten eiköhän se kaikilla kohta jo helpota.