Hei,
minulla on kyllä jo lapset tehtynä, mutta laitan itseni silti tähän jonon jatkoksi. Ollut tosi rankka vuosi (avioero ja pluto yhtymä aurinkokin tässä menossa), joten kiinnostaisi kuulla, mitä sanottavaa sinulla on minulle. Lapset ja rakkaus kiinnostavat.
Kiitos

jos sinulta löytyy muutama sana minullekin. Ja kiitos vaikkei löytyiskään

En näe lapsia sinulle tulevaksi, tosin yh-isän myötä taitaapi tulla

menee tovi vai joko se on jo likellä..tämä rakkaus meinaa..näe tumman pitkän komean miehen jolla on valloittava hymy

Kiitoksia Savotar!
No minulle ei tosiaan tule enää omia lapsia, kun ikää on jo

yli 40. Tarkoitinkin, näetkö mitään erityistä noista jo olevista murkuista

.
Vai tumma, pitkä, komea, hymyhuuli

yh-isä sieltä tulla tupsahtaa. Paremmalta ei voisi kuulostaa. En tiedä, meneekö tähän tovi vai onko jo nurkan takana. Sen tiedän, että ei ole taidettu vielä tavata - ainakaan näissä merkeissä. Mutta kyllä minä jaksan odotella. Hyvää kannattaa aina odottaa.
Kiitos!!!!!!!

Hei

onko muuten yhden murkun kanssa vähä ongelmia

jotenkin näen masennusta''poika'' ei oikein tiedä mitä haluaa ja kapinoi?
En näe mitään vakavaa vaan että kaikki menee aurinkoon päin ja he löytävät paikkansa pienen taistelun tiimoilta

Nyt(kin) osuit täysin oikeaan. Toisen murkun, nimenomaan pojan kanssa, on pieni lieviä ongelmia, kapinaa. Päivittäin kinastelemme, huudamme,

ym. - siis minäkin menetän

malttini (nolo). Jos se tällä asteella pysyy, hyvä niin, mutta olen ollut huolissani, josko menee vielä pahempaan suuntaan ja ajautuu esim. väärään seuraan. Sinänsä poika on kiltti. Poikaa voi myös hieman "masentaa" eromme. Onneksi isä ja poika kuitenkin tapaavat viikoittain ja heillä on yhteisiä harrastuksia. IHANA

kuulla, ettet näe mitään vakavaa. Pieni taistelu on nimensä mukaisesti pientä.
Vielä kehtaan kysäistä, tuleeko sinulle mitään mielikuvaa, milloin tuon hymyhuulen

tapaisin - noin niin kuin suurinpiirtein? Myös työpaikallani on asiat sekaisin. Minulle tuli uusi esimies, johon en valitettavasti

luota. Välillä käyttäytyy aivan ihmeellisesti

. Itselläni on olo, ettei hän minusta pidä

ja tahtoisi minut ulos koko firmasta. Tällä hetkellä vain olen "avainasemassa", joten hän ei asialle nyt voi mitään tehdä. Jotenkin on sellainen olo, ettei hän minua ja tekemisiäni arvosta. Olen aina pitänyt työstäni, mutta nyt viime kuukausina ei työpaikalle ole ollut niin kiva mennä. Tuleeko sinulle tähän jotain näkemystä?
Olet sinä vain aika tietäjä. Mielelläni asioisin kanssasi pidemmän kaavan mukaan ja ihan korvauksenkin vaivastasi maksaisin. Teetkö tätä työksesi?
Kovasti kiitellen
