Koetteleeko tämä kylmä maailma meitä herkkiä ihmisiä kohtuuttomasti vai otammeko itse asiat turhan raskaasti
Sivusta seuranneena, mieheni on nimittäin nousurapu, voisin sanoa, että nousurapu ottaa asiat useinkin turhan raskaasti. Etten sanoisi jopa lievää luulotautia.
Monta kertaa olen joutunut tolkittamaan hänelle, ettei ole syytä vajota synkkyyteen oletettujen kaltoinkohteluiden takia.
Mutta useimmiten, hän kyllä pitää jääräpäisesti kiinni näkökannastaan...
Ja sanoisinko, että hän ottaa kaikki elämän vastoinkäymiset (ja oletetut sellaiset) henkilökohtaisesti. Ja useinkin kokee, että lähes koko maailma on häntä vastaan.
Noh, on tietenkin hyviäkin puolia paljon, mutta tuohon nousurapuun liittäisin nämä piirteet.
