seuraava »

[Alzbeta]

Niin kyllähän sitä voisi tehdä elämästään taidetta, mutta ollako taiteilija vai taideteos... kas siinä pulma...

Kun mulla on vähä sellasia tasapaino ongelmia, että jos on sosiaalinen niin unohtaa miten olla yksin ja sitten taas kun on yksin riitävän kauan niin ei enää muista miten ollaan ihmisten kanssa jne. noidankehä.

Sitäpaitsi kun tunnen ne porukan energiat niin helposti ja jos ne on negatiivisia niin sitten meen ihan lukkoon. Eikä tiedä miten olis.

Oon muuten aina kuvitellu, että osaisin olla yksin, mutta enää en oo niin varma.
Se tuntuu välillä sellaselta synkältä kuilulta. Toisaalta toisten seurassa jotenki ei oo oma ittensä...

Mulla on muuten  12. huoneessa? Kun siitä 12. huoneesta oli puhetta...

[K-NRJ]

Alzbeta, koska sulla Rapu nousee niin olet äärettömän herkkä ympäristöllesi, eli uskon täysin että tunnet ympäristön energiat. Me nousurapuset emme viihdy yhtään vihamielisessä ympäristössä!! Eikä sen tarvitse olla edes vihamielinen, ihan joku pikku asia voi aiheuttaa sen ettei viihdy porukassa (ne Ravun tuntosarvet...).

Tuo Kuu neliö Neptunus on sulla tosi tärkeä koska nousurapuna Kuun aspektit ovat tärkeitä luonteen määrittäjiä. Tuossa aspektissa voi joskus ilmetä todellisuudenpakoa, niin että jos joskus et tunne oloasi hyväksi tietyssä ympäristössä, luot itsellesi sellaisen ympäristön, jossa viihdyt, vaikka sitten omassa päässäsi. En halua kuullostaa sekavalta enkä väitä että sinä olisit sekava, tiedänpä vaan tuon nousuravun äärettömän herkkyyden, ja siihen vielä tuo aspekti, niin...

Nuo asiat ovat sulla pinnalla juuri nyt kun transiitti-Pluto aktivoi tuon Kuu-Neptunus kuvion, eli en yhtään ihmettele miksi pähkäilet näiden asioiden kanssa juuri nyt. Pluto neliö Kuu transiittina ei ole helppo! Onneksi se on nyt väistymässä.

Toinen juttu mikä mulla tuli mieleen karttaasi vilkaistessa on Solar Arc (Aurinkokaari) Aurinko, joka on nyt konjunkiossa radix Neptunukseen, eli nuo Neptunusmaiset asiat korostuvat siinäkin. Unohtamatta sitä että transiitti-Neptunus liikkuu nyt MC:lläsi, eli siitäkin tulee samoja teemoja. Neptunusta kerrakseen siis! 

Uskonpa vahvasti että ensi vuonna noiden kuvioiden väistyttyä sullakin tilanne helpottaa ja elämässäsi ilmenee muitakin kuin noita neptunusmaisia teemoja...

[ishtar]

...lempeää iltaa.
hyvä aihe.

hm.
"every man, and every woman, is a star."
jokaisella oma kiertoratansa, ja toisinaan ne leikkaavata toisiaan, ja törmäisivätkö jotkut peräti joskus. mutta itsenäisiä, yksinäisiä, eikös se ole perusolemuksemme - ja juuri sen itsenäisyyden/yksinäisyyden kautta olemme samalla vain murto-osa sitä isompaa yksinäisyyttä/yhtenäisyyttä. nou?


koen toisinaisen kuulumattomuuden tunteen kuuluvan kuvaan, ja on luultavasti toivottavaakin, että sen jaksaa ymmärtää voimanlähteenä eikä rangaistuksena jostain.
yksinäisyys itsessään on oman tähänastisen kokemukseni mukaan yhtä suhteellista kun rakkaus, kaikkivoipa ja melkeinpä jotain itsenäistä. kun eikös me itse päätetä, miten me se rakkaus tai tässä tapauksessa yksinäisyys koetaan? oli se sitten sidoksissa toisiin ihmisiin, tai ei. ja ehkä ennemmin sittenkin ei. siinä mielessä, että rakkaus näyttää olevan olemassa ilman kohdettakin, ja yksinäisyys myös ilman ihmisiä. vaan, kuten kohdeton rakkaus, syvin yksinäisyyskin voi olla mitä, ja sitä, kauneinta, ja rikastuttavinta.

on sellainen olo, että kummatkin yllämainitut lähtevät sellaisesta perusluottamuksesta joka taas on tekemisissä perusturvallisuuden kanssa. ja vaikka tuo meneekin ehkä näennäisesti psykologian puolelle, seilaan joitain ihan muita meriä kun freudin ja kumppaneiden.

tjaahh.
henkilökohtaisessa pähkinänkuoressa, viihdyn sekä yksin että seurassa, ja toisinaan seurassa on yksinäinen olo, vaan ei ikinä yksin. yksinäisyys taas johtuu tunteesta ettei kohtaa ihmisiä joiden kanssa on, ja sen! voi! ratkaista joko päättämällä kohdata kenet tahansa, tai vaihtaa seuraa. tai hyväksyä se kuulumattomuuden tunne osana itseään, ja tehdä sitten jotain sellaista mikä on itselleen ja olemiselleen mielekästä. ei sitä TARTTE olla sosiaalinen, vain koska se "kuuluu" ihmiselämän etikettisääntöihin. äähh, tehkäämme omat sääntömme; kunnioittakaamme sitä kautta itsejämme ja ennen kaikkea muita.

valoa kansalle!

[Alzbeta]

Kaurisenergiaa, KIITOS PALJON!  

katselin itsekin noita transiittejani: Pluto neliö Kuu ja Neptunus yhtymä MC on voimassa vuoden 2006 loppuun. Mukavasti uutena vuotena alkaa ikäkausi tr. Pluto yhtymä Neptunus, joka kestää sitte taas lokakuuhun 2007.
Eli ens vuosi vaikuttais aika samanlaiselta Neptunus painotteiselta...
Alkaa tosiaan oleen yliannostus Neptunisia voimia  

Mutta eiköhän sitte viimeistään tr. Uranus yhtymä Kuu herätä neptunuksen unelmista ( tai painajaisista.. ) 2009... vai aktivoituuko se neliö taas silloin? KRÄÄH!
radix Kuu on periaatteessa hyvin sijottunu enimmäkseen kolmioita, Jupiter, Chiron ja Mars... mutta sitte toi yks himputin neliö aktivoituu.  

Ishtar, kauniita ajatuksia! Minkä nimen sinä antaisit sille psykologian merelle, jossa seilaat? Tuon edellisen viestini perusteella siis tekisin itsestäni sellaisen diagnoosin, että perusturvallisuuden tunteeni on horjuva tai epävakaa? No jaa kuten ehkä persoonallisuuskin... mutta syytän Neptunusta... tai vanhempiani

[Alzbeta]

Sain pienen AHAA-elämyksen...

Yksinäisyys on eräänlainen sielullinen tyhjyyden tila, jota jokainen sitten yrittää täyttää ja käsitellä eri tavalla. Joku alkaa laihduttamaan, toinen syömään liikaa, kolmas shoppailemaan ja neljäs täyttämään kalenteriaan erilaisilla tapahtumilla ja menoilla... jne...

Kun sielu on kokonainen niin silloin ei tunne olevansa yksinäinen, oli konkreettinen elämäntapa tai -tilanne sitten mikä tahansa.

 

[taiska]

Sain pienen AHAA-elämyksen...

Yksinäisyys on eräänlainen sielullinen tyhjyyden tila, jota jokainen sitten yrittää täyttää ja käsitellä eri tavalla. Joku alkaa laihduttamaan, toinen syömään liikaa, kolmas shoppailemaan ja neljäs täyttämään kalenteriaan erilaisilla tapahtumilla ja menoilla... jne...

Kun sielu on kokonainen niin silloin ei tunne olevansa yksinäinen, oli konkreettinen elämäntapa tai -tilanne sitten mikä tahansa.

 

Minusta tuo oli niin hienosti sanottu, että sitä ei enää voi parantaa 

[Paula]

Heippa taas kaikki, etenkin Alzbeta

Ei ole ehtinyt kirjoitella oikein tälle uudelle foorumille, mielenkiintoisimpia kirjoituksia vain aina ohimennen olen vilkaissut..

Alzbeta, löysin jälleen itseni kirjoituksestasi, joten pakko vastata. Monta samanlaista olen lukenut, mutta kun aika on ollut niin himputin tiukilla, että ei ehdi netissä tsättäillä.

Olen aina ollut yksinäinen susi, jos asian voi niin muotoilla. minulla on ollut yleensäkin muutamia ystäviä ympärilläni, sellaisia joiden kanssa jaan yhtenevän ajatusmaailman ja samat intressit. (mulla myös sat. vaa assa,6. huone kylläkin..)

Nyt "aikuistuttuani" siedän paremmin jo muunkinlaisia ihmisiä kuin juuri itseni kanssa saman maailmankuvan omaavia , ja heitä on jopa ystävinäkin.

Kerroit mielestäni jossain kirjoituksessa masennuksestasi, jota vastaan olet kamppailut vuosikaudet. Kuulostaa tutulta, ja sekin varmasti osittain vaikuttaa seurallisuuteen.. Masennuksesta ja aaltoilevista mielialoista huolimatta koen ehkä silti olevani aika yksinäinen ihminen - seurassakin. Tai ehkä ensimmäisestä masennuksesta hieman toivuttuani tunne vain voimistui. Pidän ihmisistä ja ystävieni seurasta, mutta yleisesti ottaen tunnen olevani  enemmän yksin kuin aiemmin, vaikkapa yläaste/lukioiässä. Tunnen jonkinlaista henkistä yksinäisyyttä huolimatta siitä, että muita olisikin ympärillä. Yksi vaikea masennuskokemus on varmasti vaikuttanut siihen, että en tunne enää jatkuvaa spontaania onnellisuutta, hetkessä elämisen tunnetta, sekä jatkuvan väriloiston näkemistä. Itsekin olen paljon pohtinut, kuinka sen voisi palauttaa ..

Toinen asia, joka varmasti vaikuttaa onnellisuuden tunteen kehittymiseen ja siihen, millaiseksi oman olonsa tuntee, on lapsuudenkoti;vanhempien välinen suhde, kodin ilmapiiri, ym. Näitä asioita olen ainakin omalla kohdallani paljon pohdiskellut.

ja astrologisesta vinkkelistä:      ,
                                           


Siinäpä muutamia ajatuksiani....  haleja kaikille 

[Laksmi]

Onpas mielenkiintoinen aihe  : Etenkin kun mulla on meneillään nyt "sadan vuoden yksinäisyys". Jatkunut jo tovin, välillä ehdin jopa nauttia siitä, mutta nyt taas välillä panikoin. Kirjoitin jossain vaiheessa vanhaan forumiin näistä mun yksinäisyysongelmista. En käy niitä läpi nyt mutta kerron että olen niin yksinäinen etten ole tällaista kokenut koko pian 35 v. elämäni aikana. Olin siinä 14 v. paikkeilla myös kovin yksinäinen, ja myös 17-18 ikäisenä koin monta yksinäistä hetkeä. Tämä on kuitenkin jotain aivan muuta, koska nyt on niin etten pysty itse vaikuttaa tähän juuri ollenkaan. (Pitkä tarina, mutta kiitos kuuluu Sepolle joka on kirjoittanut hyvä juttuja tästä asiasta- luettuani tällä sivustolla olleen jutun en enää väkisin yritä keksiä ratkaisuja).
Yksinäisyydestä en syytä ketään enkä halua mitään neuvoa että miks et tehnyt niin ja näin, tai ainahan voisit yrittää sitä ja tätä. Tosiasia on että selvisin hengissä ihan hirveistä asioista ja siitä olen onnellinen.

Mutta asiaan. Minulla on    7. huoneessa enkä minäkään ole koskaan osannut flirttailla. Tai siis en luonnollisesti ihan kenen tahansa kanssa, ihan miten sattuu. 12.huone on tyhjä mutta sitä hallitsee vesimerkki Nyt kun alan hyväksyä tämän yksinäisyyden elämä menettelee, mutta joskus iskee paniikki että koska se loppuu, entä osaanko elää enää ihmisten parissa.

Olen siis väjäämättä miettinyt että näkyyköhän se yksinäisyys tähdistä vai onko enemmän kyseessä transiitit. Itse uskon jälkimmäiseen.

Yksinäisyyteni vaivaa minua oikeastaan vaan muutamasta syystä jotka ovat a) sukulaiset. He ovat ihan paniikissa, nyt kun on joulut ja veljeni häätkin tulossa. He eivät voi suhtautua minuun enää normaalisti, ja sehän on rasittavaa. b) biologinen kello tikittää.

Totaalinen yksinäisyys on ollut päällä vajaat ½ vuotta ja sehän ei ole niin paljon. Sinkkuna olen ollut jo kohta kolme vuotta, en sinä aikana ollut kertaakaan treffeillä.

PS. älkää kirjoittako minulle neuvoja miten voisin saada yksinäisyyteni loppumaan, ei se lopu. Voin ehkä oppia taas täyttämään sitä jollain mutta en tässä vaiheessa. Nyt haluan ennen kaikkea oppia nauttimaan myös yksinolosta (yksinäisyyshän oli eri asia) enkä panikoida kun sukulaiset panikoivat. Etten vaan tule hulluksi enkä selviäkään " hengissä"

[CorvusLeonis]

Sain pienen AHAA-elämyksen...

Yksinäisyys on eräänlainen sielullinen tyhjyyden tila, jota jokainen sitten yrittää täyttää ja käsitellä eri tavalla.

Nimenomaan Onneksi muzakki, liikunta ja kahvi on keksitty. Ja maailma.

[Sowelu]

Niin, ja onneksi tämä foorumi on olemassa!!
Mulla kanssa menossa yksinäinen kausi, osittain olosuhteiden pakosta ja osittain omasta valinnasta. Mutta aika on kulunut kyllä täälä foorumilla melko tiiviisti, vaikka en niin usein itse kirjoittelekkaan. Tuntuu kuin osan porukasta jopa jollain tavalla tuntisi..ja jos olo on ollut välillä tosi paha, niin tännehän minä huomaan sitten ajautuvani.

[elviira]

Hei,
mitenkä vaikuttaa 3.huoneessa planeetat: pluto, uranus ja kuu, tekeekö se yksinäisyyden tunnetta tai  halua olla omassa rauhassa ?

t. Elviira

[K-NRJ]

Hyviä mielipiteitä teillä!

Laksmi, ymmärrän tosi hyvin mitä tarkoitat tuolla sukulaisten sekaantumisella. Se on todella ärsyttävää! Muistan kun minä pääsin ylioppilaaksi ja minulla ei ollut poikaystävää siinä missä yliseurallisella serkullani oli poikaystävä. Ja kyllä mummi ja vanhemmat olivat tosi inhottavia, he pitivät saarnoja siitä kuinka tärkeää on löytää hyvä puoliso jne. jne.... Saati sitten kun tuo serkkuni meni kihloihin ja minä taas en ollut löytänyt sopivaa. Heidän suhtautumisensa oli jotain niin törkeää, etten vieläkään sitä ymmärrä vaikka hyvää kai he tarkoittivat. Silti he teilasivat minut ihan lyttyyn.

Nyt voisin näyttää pitkää nenää, sillä tuo serkkuni on jo avioeron kokenut kun taas minä olen onnellisesti naimisissa ja kahden pienen lapsen äiti.

Silti, tuo heidän sekaatumisensa ja vaatimuksensa olivat todella rasittavia. Eihän kenenkään elämä mene niin että 20-v. löydetään kumppani, mennään kihloihin, sitten 24-v naimisiin ja sitten syntyykin jo lapsi. Tai jos jollakin menee niin se ei tarkoita sitä että kaikkien elämänpolku olisi samanlainen.

Minulla nyt kävi hyvä säkä kun löysin hyvän kumppanin. Kaikille niitä ei löydy, mutta se ei vähennä ihmisen arvoa pätkääkään. On paljon fiksuja ja älykkäitä sinkkuja, joista joillekin sinkkuus on jopa oma valinta. Voi kun vanhat sukulaiset joskus ymmärtäisivät tämän.

[Alzbeta]

Saiga  Jos tunnistit itsesi minun kirjoituksestani niin täytyy kyllä sanoa, että oli sinunkin kokemuksesi aivan kuin omasta elämästäni. Kuu opp. Saturnus... luin jostain että tähän liitettäisiin jonkinlainen "äitikompleksi" ?

Siitä masennuksesta, miten en itse edes tajunnut kuinka tuhoisa vaikutus sillä tosiaan on ihmissuhteisiin(kin)!

Apua, sukulaiset! On todella hienoa mennä sukujuhliin sinkkuna kun pikkuveljenikin, joka jo pääsi hänkin ylioppilaaksi, seurustelee. Voi sitä ahdistusta ja alemmuudentunnetta, joka noissa tilanteissa aina iskee! Eikä pelkästään sukulaisten ja vanhempien kanssa, vaan siinä vaiheessa kun ystävienkin kanssa keskustelu menee alueelle parisuhde-lapset, ja yleensä se menee... niin minulla ei ole mitään sanottavaa. Vielä vuosi sitten saatoin noissa yhteyksissä mainita joskus jotain vanhempieni suhteesta tai omasta lapsuudestani kun ystäväni puhuu omasta lapsestaan, mutta nykyään olen ihan hiljaa. Vanhemmista ja omasta lapsuudesta ei enää yli 20 vuotiaan sovi tuollaisissa keskusteluissa puhua (oman tulkintani mukaan), mutta sitten kun ei ole omia kokemuksia ei parisuhteesta kuin äitiyden iloistakaan niin aikas hiljainen on tunnelma.

Tämä jos mikä sitten taas on masentavaa tai masentaa vielä lisää, jos on muutenkin jo maassa.

Yleensä yritän edes jotenkin pelastautua vaihtamalla puheenaihetta. Jos hyvin käy niin toinen kohteliaisuudesta juttelee hetken, mutta menee sitten mielenkiintoisempien ihmisten seuraan.

Mutta nyt alkaa meneen itsesäälin puolelle... Ei hyvä... 

[monikakson]

Minäkin tahdon sanoa pienen sanasen omasta elämästäni. Yksinäiseksi sudeksi joudun itseni tunnustamaan myös. Siitä en pääse yli enkä ympäri. Niin on ollut ja niin tulee olemaan. Koen aina välillä kasvukipuja sitä kohtaan, mutta koko ajan ymmärrän enemmän ja enemmän.

Mulla on aurinko kaksosissa, nousujouskari, kuu vaa'assa, venus ravussa.. kaiken lisäksi olen kohtalokseni saanut JODin, mikä selittää paljon asioita elämässäni.

Olen aina viihtynyt yksin, mutta pidän seurastakin. Ahdistun toisinaan seurasta, koska mulla on taipumus myös tuntea epämiellyttävät energiat ympärilläni. Juuri tässä viikon verran olin hirveän monen ihmisen ympäröimänä ja kanssa tekemisissä. Olin lopulta niin ahdistunut, ettei auttanut muu kuin oma huone, yksinolo ja musiikki. En halunnut ketään kavereistanikaan lähelle.

Tähän yksinäisen suden rooliin liittyy myös se, etten tunne olevani kenestäkään riippuvainen. Tietysti äiti ja isä, sukulaiset, ovat perhe, mutta niin moni ihminen on kulkenut mun elämäni aikana läpi ja moni tulee vielä kulkemaan. Ahdistun, jos mulla on velvollisuuksia pitää jotain ihmissuhdetta yllä. (Tämmönen juttu tietysti menee aika paljon kaksosten piikkiin.)

Mutta masentuneisuutta on ollut minullakin. Se kuitenkin aika pitkälti johtuu siitä, että minun tulee hyväksyä itseni tällaisena. En voi olla niin kuin muut, enkä ole. En edes halua olla. Nautin yksinolosta, mutta toisinaan se vaan käy liian raskaaksi. Silloin ei kuitenkaan osaa ojentaa kättään niin, että joku siihen tarttuisi.
Sepolta tilaamani luonneanalyysi on kyllä niin hurja ettei sitä pääse pakoon millään!   

[Paula]

Alzbeta..!

"äitikompleksi" löytyy, juu..

Äiti on oinas, molemmilla kuut oinaassa. Vaikeaa oli lapsuudenkodissa, koko ajan sukset ristissä.

Muistatko, mistä löytyy kirjoitus -aspektista?
Onko sinulla kenties samainen aspekti.....?   :smitten:Saiga