seuraava »

[Alzbeta]

Hei, aloin pohtimaan, että mikä saattaisi tehdä ihmisestä yksinäisen suden?
Joko omana valintana tai sitten olosuhteiden, elämäntilanteiden tms. pakottamana. 

Siis sellaista "eksistentiaalista yksinäisyyttä" että tuntee muidenkin seurassa olevansa yksin. Voisin laittaa oman karttani esimerkiksi ja saisitte kertoa mikä tuollaista aiheuttaa... mutta siis mennään nyt kuitenkin yleisellä tasolla.

Mitä pitäisi katsoa?

[Mamie]

Heippa!
Olin jo vakaasti päättänyt, etten nyt jaksa kirjautua sisälle ja kirjoittaa, mutta jokin pakottava voima sai mut nyt tarttumaan tähän Alzbetan aiheeseen

Olen saanut käsityksen, että erityisesti henkiset ihmiset, luovat, herkästi vaistoavat jne. kokisivat tätä yksinäisyyttä, myös seurassa. Itselläni on aikoinaan ollut todella pahoja tällaisia tuntemuksia, mutta kun oppii itseään tietyllä tavalla, alkaa kokea yhteyttä muihinkin paremmin.

Kartoilla liittäisin nää jutut neptunukseen ja saturnukseen..

Mulla on ollut pitkään tunne, että noi ulkopuolisuuden tuntemukset liittyy vahvasti johonkin oppimiskokemukseen. Lähinnä henkistä työtä jota ihminen tekee, ihmetellessään maailman menoa. Kertoisi potentiaalista, joka on vasta kasvamassa ihmisen sisällä.

Olen kyllä lukenut, että useimmilla ihmisillä on jossain vaiheessa elämäänsä tällaisia kokemuksia. Erityisesti sellaisilla jotka eivät ole yhteydessä jotenkin itseensä.

Mitäs mieltä muut on?

[CorvusLeonis]

Yksinäinen susi ilmoittautuu. Kartallanikaan ei ole juuri mitään erityisen sosiaalista, vaikka ihmisten kanssa toimeen tulenkin.  ,  ,  ,  ja sitten vielä  . Pieni jengi on satunnaisia keskusteluja varten, mutta eri kaupungissa kuin nyt asun ja enimmäkseen laahustankin paikasta A paikkaan B yksikseni. Tämä sopii hyvin, sillä koen itseni sosiaalisesti riippumattomaksi ja opettelen vastedes välttämään huonoa seuraa. :

[Raskaiden Vesien]

Usein ihmiset, jotka eivät ole avautuneet tunteistaan tuntevat olonsa yksinäiseksi, sillä kokevat, että ovat ainoita, joilla jotain. En usko, että ihmiselle riittää faktat siitä, että on muitakin, jotka kokevat, tuntevat ja ymmärtävät samoja asioita; ihminen tarvitsee aina kokemuksen. Ihmisen on kuultava joskus jonkun sanovan "tiedän tarkalleen mistä puhut", varsinkin asioista, jotka liittyvät häpeään ja yksinäisyyteen kuvittelisin - päästäkseen irti niistä.

Mutta yksinäisyys on sananakin jo monitulkintainen. Onko yksinäinen susi aina yksinäinen?

Tuntuu siltä, moni joilla on sosiaalisia pelkoja on sitä mieltä tai ainakin uskottelee itselleen, että jotkut vain ovat yksineläjiä ja jotkut ovat jotenkin erilaisempia kuin muut (he itse). Epäilen... Tuskin kukaan on yksineläjä syvimmästä tahdosta ja elämänilosta, eikä kukaan ole niin erilainen, että olisi yliluonnollinen.

no joop. mietinpä vain. Olen huomannut että jos kasihuoneessa on monta planeettaa, ihminen helposti eristäytyy. Sen voisi tulkita niin, että kun kasihuone muunmuassa merkitsee syventymistä ihmissuhteissa, ja kasihuoneissa on paljon planeettoja varsinkin  tai vaikka  , herkästi muodostetaan pelkoja tuon ison ja käsittämättömän asian edessä, kuin toinen ihminen ja silloin eristäydytään.

Muodostamme pelkoja vain asioihin, jotka ovat meille merkityksellisiä.

noh, kyllä se yksinäisyys ja yksineläminen tarkoittaa monia muitakin asioita varmasti.
ajatuksen juoksua... mitä tuumitte?

[taiska]

No minun mielestäni yksinäisiä susia on varmaan aika paljon erinäisistä syistä  , mutta yksi asiahan on se, että ainakin henkilökohtaisesti tarvitsen omaa aikaa ihan ilman muita monestikin ja silloin kun täydellinen luomisvimma on päällä (käsityöt, maalaaminen jne...) koen muut suoraan sanoen häiritsevinä.Minulla on onnea siinä suhteessa, että mieheni on samanlainen (Vesimies, nousumerkki Rapu), joka viihtyy yksin ja kotona ollessammekin hän tekee omia kiinnostavia juttujaan ja minä omiani.Sitten kun kaipaamme juttelua kipaisemme toistemme luo 
Yksi asia jonka myös olen huomannut on se että toisinaan (en todellakaan tiedä mistä se johtuu  ) tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi vaikka porukkaa olisi kuinka paljon ja luulen että yksi syy on se, että koska olen aika herkkä vaistoinen, niin jos eksyn vääränlaiseen porukkaan en koe mitään yhteyttä heidän kanssaan.Päinvastaisesti saattaa joskus kävellä vastaan aivan uppo outo ihminen jonka kanssa tuntuu että juttelun aiheita löytyisi vaikka kuinka paljon ja olotila tuntuu niin luontevalta 
Minä en ole yksinäinen susi muulloin kuin halutessani, mutta minulle se olotila on oma valinta ja mitä vanhemmaksi tulen sen useammin se toistuu 

[apache]

Hmmm...Edellä mainittuihin lisäisin vielä muutaman jutun:

-retrogade-planeetat

-korostuneet vesihuoneet, erityisesti 12.huone

- Saturnuksen aspektit henk.koht. planeettoihin erityisesti Aurinkoon ja Kuuhun

-Kuun ja Neptunuksen sijainnit/aspektit, kuten aiemmin taidettiinkin jo mainita.

[K-NRJ]

Minun mielestäni yksinäisyys on aika suhteellinen käsite: toiset meistä ovat äärettömän seurallisia ja haluavat hengailla kaiken vapaa-aikansa kavereiden kanssa, toiset taas (kuten minä) nauttivat yksinolosta. En nyt tarkoita että olisin aina yksin, mutta kun työelämässä joutuu jatkuvasti tekemisiin muiden ihmisten kanssa ja harrastustenkin parissa tapaa samoja naamoja, niin joskus sitä haluaa vain sammuttaa kännyn ja olla rauhassa omien ajatustensa kanssa.  Tätä jotkut eivät ymmärrä.

Jotkut meistä siis tarvitsevat yksinäisyyttä. Minulla on muutama kaveri, joka on aina menossa ja he eivät millään voi ymmärtää että jos he ovat vaikka lauantai-iltana lähdössä baariin ja mulla olis myös vapaata niin haluan mieluummin olla rauhassa kotona.

Ehkä kartalla vahva Saturnus tai 12.huone viittaa yksinäisyyteen. Ja tuo jonkun mainitsema 8.huone; eräällä tuntemallani yksinäisellä íhmisellä on vahva 8.huone.

Minulla on vahva Saturnus mutta en tunne olevani yksinäinen. Tosin lapsena oli niitä aikoja. Minulle sattui aina niin, että aina kun sain sen "parhaan kaverin" niin eipä aikaakaan kun hän muutti pois. Näin sattui tosi usein.  

Olen samaa mieltä Taiskan kanssa että vääränlaisessa porukassa on todella yksinäistä jos tuntee ettei kuulu siihen. Onneksi minulla on ihana aviomies jonka kanssa viihdyn ja joka ymmärtää minua... Ja myös niitä puuskiani kun sanon että nyt haluan olla rauhassa, eli ole hyvä ja katoa maisemista...

[CorvusLeonis]

Olen aina tottunut kuulemaan olevani omituinen, friikki, erilainen. Myös ns. vaihtoehtokulttuurien piirissä, mistä syystä sanoudun niistä irti. Siis kaikkialla on tietyt määritelmät siitä, millainen pitää olla, miten saa pukeutua ja mitä musiikkia saa kuunnella?! Nykyisilläkin kavereilla, joissa sentään on erikoisuudentavoittelijoiden vikaa, on oma käsityksensä siitä, mikä on toisille "sopivaa", ja hauskimpia ajanvietteitäni onkin heidän shokeeraamisensa. 

[irkkunen]

Mä en enää osaa tylsistyä yksin, mutta seurassa se joskus onnistuu. Tarvitsen aika paljon yksinoloa. Noista käsitteistä; itse ymmärrän "yksinäisyyden" nimenomaan negatiiviseksi, ei-toivotuksi tunteeksi. Yksinolo taas on neutraali ilmaus. Pientä pilkunviilausta, syyttäkää näitä. , , . On se ihanaa täällä astrofoorumilla, kun voi selittää.

Mun mielestäni yksinelämisessä tai -olemisessa silloin tällöin ei ole mitään vikaa eikä sen pitäisi olla mikään ongelma kenellekään, jos se on omasta valinnasta tullut. Mitäs sitä itselleen valehtelemaan, että viihtyisi joukossa paremmin kuin viihtyy. Erilaiset ihmiset elää eri tavalla.

[Alzbeta]

Mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä kommentteja, Kiitos!

Itse asiassa pilkunviilaus joskus selventää, siis todellakin yksin oleminen ja yksinäisyys ovat eri asioita. Yleensä jokainen ihminen tarvitsee yksin olemisen hetkiä ja sitten taas toisten ihmisten seuraa. Se on täysin luonnollista. Jotkut enemmän yksin oloa jotkut enemmän seuraa, mutta siis se on todella aika neutraalia. ja yleensä tasapainoisessa suhteessa molempia. Vaihdellen hieman elämäntilanteen ja -vaiheen mukaankin.

Jos taas seurassakin tuntee olevansa yksinäinen niin se jo kertoo sitten aivan eri maailmasta. Itsekin olen monesti ajatellut olevani epäsosiaalinen, mutta tajusin, että oikeasti se on sitä, että sosiaaliset tilanteet hermostuttavat ja jännittävät. Joka taas Ei ole epäsosiaalisuutta.

Jos ei jostain syystä pysty tai halua jakaa tunteitaan niin silloin on yleensä yksinäinen    Ehkä se tässä on juuri se pointti. Oma tunne elämäni on niin ongelmainen ja ailahteleva, joten siksi sitä on ensinnäkin vaikea ilmaista sanoin ja toiseksi tuntuu nololta myöntää ja tunnustaa olevansa "tuuliviiri"  ja hämillään
itsekin omien tunteidensa kanssa. 

Mitä sitten astrologiaan tulee niin syytän kaikesta Saturnusta 5. huoneessa.
Se on oikea (elämän)ilonpilaaja! 

Lisäys: Liikuttava kirja tai koskettava musiikki ja taide ylipäätään tai luonto ovat olleet elämässäni sellaisia asioita, joiden ansiosta on ollut ei niin yksinäinen
vaan, kokonainen
 

[CorvusLeonis]

Tuosta tunteiden jakamisesta. Sen lisäksi että monet pelkäävät ja vihaavat meitsiä, luontaiselle ylihilpeydelleni löytyy harvoin ymmärrystä.  Yritän päivittäin pitäytyä pokerina jotten kulkisi alituiseen hillitön virne naamallani saati räjähtäisi maaniseen hohotukseen aina kun tulee jotain hauskaa vastaan, kuten yleensä tulee. Sitten on näitä nörtti-hännystelijöitä jotka seuraavat lähes kiinni kyljessä mutta pelästyvät jos heitä puhuttelee. Siis WTF tämä on olevinaan?

[Faust]

Hööö. Joksus oon kellarissa, jonne jäin kerran loukkuun, koska paiskasin oven raivoissani kiinni. Siellä on biljardipöytä!! Rakastan biljardia, vaikk raihnainen selkäni ei kestä sitä.   Sitten joksus lueskelen siellä ja soitan kitaraa, koska olen siinä rasittavan hyvä, paitsi sormeni ovat jäykkistyneet.
Joksus myös kaivan nenää oikein kauan ja oikein syvältä. Se on hauksaa, oikein kourin. Siellä on myös nyrkkeilysäkki, jota joksus hakkaan huvikseni, käsilläni. En suostu kummiskaan istumaan nojatuolissa.

[K-NRJ]

Alzbeta, periaatteessa Saturnus 12:ssa huoneessa viittaisi enemmän yksinäisyyteen kuin 5:ssa. Saturnus 5:ssa on ennemminkin tuo "ilonpilaaja" niinkuin sanoit, eli ihmisen voi olla vaikeaa pitää spontaanisti hauskaa. Ehkäpä kohdallasi onkin kyse tästä eikä niinkään yksinäisyydestä?

Minulla on Saturnus 11:ssa, huoneessa, ja se näkyy niin etten tunne oloani hyväksi suurissa ihmisjoukoissa ja ryhmissä. Pikku porukassa taas on kivaa, mieluiten viihdyn juuri yhden kaverin kanssa kerrallaan. Ehkä ole ikinä ymmärtänyt sitä että miksi aina pitää haalia hirvee hovi siihen ympärille jos on vaikka syömään menossa...

Tuo Saturnus 5:ssa voisi olla myös sitä, ettei niin helposti lähde mukaan flirttailuun ja harmittomiin romansseihin, vai miten sulla?

[taiska]

Alzbeta, periaatteessa Saturnus 12:ssa huoneessa viittaisi enemmän yksinäisyyteen kuin 5:ssa. Saturnus 5:ssa on ennemminkin tuo "ilonpilaaja" niinkuin sanoit, eli ihmisen voi olla vaikeaa pitää spontaanisti hauskaa. Ehkäpä kohdallasi onkin kyse tästä eikä niinkään yksinäisyydestä?

Minulla on Saturnus 11:ssa, huoneessa, ja se näkyy niin etten tunne oloani hyväksi suurissa ihmisjoukoissa ja ryhmissä. Pikku porukassa taas on kivaa, mieluiten viihdyn juuri yhden kaverin kanssa kerrallaan. Ehkä ole ikinä ymmärtänyt sitä että miksi aina pitää haalia hirvee hovi siihen ympärille jos on vaikka syömään menossa...

Tuo Saturnus 5:ssa voisi olla myös sitä, ettei niin helposti lähde mukaan flirttailuun ja harmittomiin romansseihin, vai miten sulla?

Minulla sekä Saturnus että Kuu on kuudennessa huoneessa ja Neptunus on neljännen ja viidennen huoneen rajalla, niin että viisaammat kertokaa mitä se minun seurusteluluonteestani kertoo ?   

[Alzbeta]

Hei kaurisenergiaa, no en tosiaan ole mikään flirtti. Kuten kaiken muunkin tässä elämässä otan flirtinkin kai vähän liian vakavasti...

Spontaanius! Juuri tuota ajatusta yritin hakea. Milläs sitä saisi lisää spontaaniutta ja juhlinnan riemua, kun tuntuu niin kuin päässä heti joku ääni sanoisi että "onko tää nyt ihan oikein, sun pitäis tehdä jotain järkevää" kun hiemankin pidän hauskaa niin hirveä moraalinen krapula.

Niin mutta siis siihen yksinäisyyteen varsinaisesti... olisiko
    jonkinlainen vastaus johonkin?