Näistä asioista puhuessa, joskus törmää oudoksuviin ihmisiin, jotka eivät kykene käsittämään, miksi joku pohtii elämää, maailmankaikkeutta ja kaikkea - miksei kaikki vaan voi olla normaaleja ihmisiä, jotka tyytyvät maalliseen työhönsä ja perheen huoltamiseen, ja antavat maailman pyöriä painollaan ...
Niin, miksei voi tyytyä tavallisen pulliaisen elämään ja pohdintoihin?
Miksi haluaa ymmärtää elämää ja sen ilmiöitä?
Miksi ihan tietoisesti haluaa ajatella monimutkaisuuksia, kun helpommallakin pääsis? (Vai pääsiskö?!)
Elämäntilanteissa, joissa hengissäselviytyminen on ollut etusijalla, maallisten perusasioiden, kuten asunto, ruoka, terveys yms. puuttuessa (ja vieläpä samanaikaisesti), olen löytänyt apua ja lohtua elämän pysyvien totuuksien ymmärtämisestä.
Oikeastaan, ne ovat ne, joiden ymmärtämisen ansiosta olen selvinnyt hengissä.
Olen kiitollinen sieluni oivallisesta apuvälineestä; mielestä, joka on yhteys ajattomuudesta ajallisuuteen, ajatuksien kautta.
Elämänseikkoja olen pohdiskellut syntymästäni saakka - olen aina halunnut ymmärtää mitä elän.
Vasta viimeaikoina olen löytänyt kaltaistani seuraa (Kiitos Astrofoorumin!)
Ja ajatusten vaihdon kautta kuviot ovat entisestään selkiintyneet.
Mikään ei ole turhaa, vaan kaikki, myös nämä kekustelut, ovat ravintoa sielullemme; kokemuksia ja oivalluksia, joiden avulla jaksaa tätä elämää elää.
