Välillä pitää löysätä vaatimuksia itseltänsä ja antaa muiden porhaltaa. Ja nykyäänhän ei luokalle jäädä, vaan SAA KERRATA. Lahjahan se vain on ympäristöltä!
näin minäkin näen. en tiedä olenko friikki, mutta minä ainakin vain
innostun, kun huomaan että jotkut tietää jostain asiasta enemmän kuin minä. juuri heiltähän voin oppia uutta, ja se on hauskaa. olisi tosi tylsää jos ei oppisi silloin tällöin uutta.
kannattaa unohtaa ne koulun jättämät "traumat"...minusta tuntuu että luokittelu ja numerointi paremmuusjärjestyksiin on jättänyt meille kaikille jonkinasteisia "ajatusvammoja". nyt koen, että olen vapautunut niistä, mutta voi kuinka paljon se vaikutti, kun oli päänsisälle muodostunut se asioden ja ihmisten "luokittaminen" peruskoulusta.
moni ihminen kärsii aikuisenakin siitä, kun joskus lapsena ennenkuin oma minuus on muodostunut, on tullut luokitelluksi vaikka kerran jonkun yksilön toimesta esim koulussa...
tää käsitys itsestä ja siitä, mihin luokkaan kuuluu, jää helposti alitajuisesti vaikuttamaan ja rajoittamaan itseä.
ei se kuule kerro vielä mitään siitä mitä ihminen on tai millaisia mahdollisuuksia hänessä on, että millaisen "roolin " hän joskus sattui saamaan opetustilanteissa.
sideerisesti, haluan aina muistuttaa ihmisiä, että uskokaa enemmän itseenne ja kykyihinne älkääkä aliarvioiko itseänne
niin monesti ihmistä jarruttaa vaan oma itsen aliarviointi, joka perustuu väärin opittuihin syihin. siihen mitä joku on joskus sanonut tai minkä numeron sai jostain kokeesta...
no joo, tottahan kannattaa olla realisti itsensä suhteen, mutta ei itsensä aliarvioimisesta ainakaan mitään hyötyä ole, ja minusta juuri SE on isompi ongelma monille kuin itsensä yliarviointi...
