Ikitosi!
Olen kyllä kokenut molemmat puolet.Tullut torjutuksi ja ollut itse torjuja.Kirjoitan jälkimmäisestä,jos siitä mitään apua sinulle.
Aivan suhteen alussa koin/koimme valtavan voimakasta ykseyttä,jota en ollut koskaan kenenkään kanssa tuntenut.
Se oli sitä silloin tällöin näkemistä ja huumaa vielä muutenkin.
Mitä enemmän olimme yhdessä,sen ahdistavammaksi koin suhteen.Oletan,että molemmat ovat rehellisiä ja uskaltavat tuoda kaikki puolensa näkyville,jos jotain yhteisteloa vietetään.
Meillä ei näkynyt kuin rakkaus,muita tunteita mies pelkäsi.Pari kertaa vilahti jotain alkukantaista vihaa ja raivoa,jota jälkikäteen häpesi suunnattomasti.
Yritin keskustella asiasta ja kerroin,miten paljon olin vihaa ja väkivaltaa nähnyt,kokenutkin.Etten pelkää sitäkään yhdessä käsitellä.
Hän ei halunnut.Suhteemme päättyi siihen,etten"antanut"sen pimeän puolen olla kaapissa,vaan kuulemma pakolla kaivoin sen esiin.
Kaipa niin olikin.Mutta en pystynyt luottamaan,enkä antamaan itsestänikään kaikkea suhteelle,kun herkkänä vaistosin,että jotain perin kummallista on kätkössä.Vähitellen aloin vetäytyä yksinäisyyteen ja iski torjunta päälle.
Joku voisi ajatelle,että mikset vaan ollut siinä rakkaudessa.Sitä on vaikea selittää.Kaikki oli kuin näytelmää,jossa piti olla roolit päällä,enkä löytänyt omaani.Niinpä vetäydyin pois ja aloin kärsiä minäkin.
Siinä ei ole kummankaan hyvä olla.Oletan,että vaistoat myös herkästi toisen mielentilat ja sisimmän.Jos et saa kumppaniasi avautumaan,kertomaan mistä on kysymys,niin lähde hyvä ihminen!
Itseään ei kannata kovettaa,ja niin siinä ajan kanssa käy.
Katsoin pelin loppuun ja siitä oli se hyöty,että tästä lähin luotan vaistoihini.Hän oli siis opettajani.Mutta enää en jaksaisi,jos vastaava tilanne eteen tulisi.
Ei kannata hätiköidä,muttei myöskään jäädä hautaholvi tunnelmaan,kuten itse kotiamme kutsuin silloin.
Jaksamista valintaasi!
