Kuuleppas Artemis, kun Oinaalla ei välttämättä ole ns. omaa alaa. En minä ainakaan ole löytänyt, tosin en ole liiemmin etsinytkään. Elän vain Elämää.
Hyvin monella alalla on mielenkiintoisia asioita ja katsantokulmia. Oinaan tehtävä on kuitenkin luoda itselleen oma tila ja omat näkövinkkelit, onhan Oinas tie aukaisija ja auraaja muillekin, teki sitten vaikka mitä.
Itse olen toiminut liki 30:llä alalla, jonkun aikaa kussakin. Yleensä monta hommaa yhtä aikaa, jolloin mikään ei ehdi kyllästyttää. Ja jos kyllästyttää, eiku potku prs:lle ja menox. Siis eteenpäin.
---
Mutta sinua, Artemis, katsoessani planeettasijaintien perusteella, sanoisin että sovit yrttiparantajaksi ja mielellään siinä kouluttajaksi. ASC Ravussa pehmentää Oinaan suoruutta edes hiukan, jolloin oppilaan on helpompi ottaa vinkit hyödykseen. Lisäksi siellä on Ceres, joka auttaa 'isoisen' roolissa melkoisesti. Toki Rapusijainti tekee ehkä hiukan liian huolehtivaisen otteen, kun se on Vanhemman roolia kuvaava.
Oivaltavuuttahan tämä Oinasrypäs -siis Aurinko, Kuu, Venus, Mars nostaa pintaan, joten älä helkutissa piilota kynttilääsi vakan alle.
Perusprotestantteina (siihen uskontoryhmäänhän luterilaliset kuuluvat) me suomalaiset emme meinaa uskaltaa tehdä kömmähdyksiä =virheitä. Kuitenkin oppiminen tulee vahvimpana juuri yrityksen ja erehdyksen kautta.
Venus ja Mars Oinaassa mahdollistavat Sinulle olla ryhmässä sekä pomona että osallisena, siis vuorotellen.
Merkurius MC:llä Kaloissa antaa hyvin monia pehmeitä toisten persoonallisuuksien lukuominaisuuksia. Näitä jos mitä perehdyttäjä tarvitsee tehtävästään suoriutuakseen.
---
Ups! Siis peruskysymyshän oli 'Kuinka olette löytäneet oman alanne, Oinaat?
Minulla on ollut onni pyöriä elämässäni hiukan siellä sun täällä. Rutiineihin en sovellu, se on sitte hirsipuun paikka, jos paikalleni suostun jäämään. Tosin siihenkin tarvitaan monta miestä ja heille hyvät piilopaikat, jotta väijyen onnistuvat minut riippukeinuun laittamaan.
Sovellun ehdottomasti parhaiten töihin, joissa saan käyttää luovuutta, toimia useissa eri tehtävissä pitkin päivää. Ensimmäinen , joka lentää kaaressa työn aloittaessani, on ehdottomasti kello. Sellaista hirvitystä en kestä edes ranteessani. Toki usein unohdan ajankulun tyystin, mutta mieluisissa töissä sillä ei juurikaan ole väliä. Mitä nyt joskus unohdan kokonaan päivämäärät, kuukausien vaihtumisen jne.
Nykyisinkin teen vuorotellen useampaa työtä, siis freelancer. Vertaan tilannettani tuoliin. Jos siinä on useampi kuin yksi jalka, se pysyy paremmin pystyssä, jos taas joudun vaihtamaan jonkun työni uuteen, ei tuolini keinuminen haittaa, kun siihen todennäköisesti menee muutama päivä. Elämä ei siis kaadu, korkeintaan horjuu. Joutuvat silloin selkälihakset edes hiukan tekemään töitä pitääkseen kroppani kunnossa, tai edes hiukan paremmassa.
Juonteena eri toimissani on ollut toisten palvelu, toisten auttaminen, toisten hoitaminen, toisten turvaaminen, pampunheilutus, turvallinen liikenne, hmm... ai niin kyynelkaasuakin olen joutunut käyttämään. Ampuma-aseetkin ovat tuttuja, mutta eivät työssä. Neuvominen on aika rakas puuha kaiken muun menon ja melskeen keskellä.
Ammatinvalintakysymyksiinkin (sekä persoonan vahvaan tuntemiseen= itsetunnon rakentamiseen siis) olen puuttunut, samoin parisuhdekysymyksiin ja teamityön kehittämiseen. Nämä viimeksimainitut ovatkin aina sydäntäni lähellä. Miksikö? Helppohan tähän on vastata: Yhteiskunta on sitä vahvempi mitä omemmissa toimissa jokainen ihminen täällä puuhastelee. Silloin työn tulos myöskin on rahallisestikin antavinta sekä henkisesti antoisaa, luovuutta inpiroivaa.
Jatkossa toivon voivani elää mahdollisimman liki luontoa. Katsotaan, antaako elämä yhäkin minun tehdä henk koht oman elämäni päätökset.
