Kaikkihan eivät halua ottaa onkeensa muiden kokemuksista, vaan haluavat kokeilla kaikkea itse. Tästä syystä nuoret eivät kuuntele vanhempiaan eivätkä muitakaan, jotka varoittavat tai kehottavat välttämään tiettyjä toimia. Kalkkiksen, tiukkapipon ja moraalisaarnaajan leimanhan siinä saa otsaansa. Saahan sitä opetella kaiken kantapään kautta, mutta helpommalla pääsee, jos luottaa siihen, että muidenkin kokemuksissa voi olla jotain yleispätevää viisautta tai jotain annettavaa.
Se, mitä on kokemuksen kautta opittu, leimaa myös tulevia kokemuksianne, erityisesti tilanteiden ja asioiden tulkintaa. Ei siinä mitään pahaa ole.
No eihän.
Kokemus on eksistentiaalista, toisen kokemukseen uskominen ei.
Miten se sitten muuttaa mitään asioita?
Mitä muuta se on kuin tietoa siitä miten toiselle kävi?
Eikö kaikki ole yksilöitä? Asiat vaikuttaa jokaiseen eri tavalla?
"Kaikkihan eivät halua ottaa onkeensa muiden kokemuksista, vaan haluavat kokeilla kaikkea itse. "
No mieti minkälainen olisit jos et olisi joskus kokeillut itse?
Vaan olisit uskonut jotain toista niin että sinun ei tarvitsisi kokea mitään?
Mä en pysty keksimään mitään muuta motivaatiota tuollaiseen kuin se että on itse katkera siitä että joskus uskoi toista eikä tarttunut hetkeen.
"Se, mitä on kokemuksen kautta opittu, leimaa myös tulevia kokemuksianne, erityisesti tilanteiden ja asioiden tulkintaa. Ei siinä mitään pahaa ole."
Juuri kerroin mitä pahaa siitä on.
Perustele nyt miksi ei olisi pahaa?
Mitä hyvää on siinä että elämä on kokemusta kokemuksen perään?
Jos kokemus on eksistentiaalista niin mitä se on kun se siirtyy päähän ja sen perusteella alkaa toimia?
Se on valmiita käytösmalleja ja ajatuksia tilanteisiin jotka ovat eksistentiaalisia eli kokonaan ajattelun tuolla puolen.
Mitä sitten jos on monitasoista?
Silti este nykyhetkelle.