seuraava »

[enska]

Ei mitään yliluonnollista, vaan ihan arkista siis..On tullut kavereiden kanssa mietittyä aina kuulumisia vaihdettaessa jotta miten jotkut ihmiset tuntuvat saavan päivässä enemmän aikaan kuin toiset?
 
Esimerkiksi (kärjistetysti) kun kysyt tyypiltä A mitä hän teki tänään, A vastaa että töiden jälkeen kävi kaupassa, valmisti ruuan söi ja taputti itseään olalle kun sai vietyä roskat.

Tyypiltä B kun kysyy niin edellisten lisäksi hän on samassa ajassa  ehtinyt käydä body-pumpissa, kaventaa mekon, haravoida pihan, pesettää auton, vaihtaa huonejärjestystä jne jne..

Kumpaan tyyppiin te kuulutte? Itse olen ehkä lähempänä A:ta   puuskittaisine tarmoryöppyineni, joten olisi kiva tietää miten te B:t saatte ajan riittämään ja energian virtaamaan tasaisesti tuohon kaikkeen tekemiseen?

Vai olenko ainoa joka tunnustaa olevansa hieman huono ajan hallinnassa..

Hmmm..vai vaikuttaisikohan tähänkin joku astro-kuvio?

[metsätonttu]

Voi kunpa olisi sitä aikaa enemmän.

Olen joskus kovin tyytyväinen itseeni, silloin olen saanut tehtyä, asiat ovat järjestyksessä.

Mutta usein on paniikki. Olen luvannut liikaa. Monta rautaa tulessa.
Ja silloin en saa mitään tehtyä.

Ehkä olen onnellisin silloin kun saan vain löhöä ja mietiskellä ja silitellä kissaa.

Siis laidasta laitaan tosiaan. 

[kooky]

riippuu minkä aikaansaamisesta on kyse.

on tiettyjä asioita joita voisin tehdä loputtomiin ja vieläpä yhteen putkeen.

on tiettyjä asioita jotka on mulle suunnaton ponnistus vaikkei niiden tarvitsisi olla, ja niiden tekemiseen menee viikkokausia

[Sanani]

Juuri eilen selvitin ystävälleni tätä asiaa, että miten kokee hukanneensa ajan kulun kun sitä ei ole "hyötykäyttänyt". Itse olen ns. myöhäisherännäinen vaikkapa opiskelun tiimoilta. Alle parikymmpiset ja vähän päälle meni pitkälti pitäessä hauskaa ja muutenkin eläen vastuuttomasti. Kun ystäväni kävivät lukiota, minä kävin töissä ja rellestettiin sitten vapaa-ajat yhdessä. He saavuttivat sen ylioppilashatun ( mikä minun mielestäni on edelleen yliarvostettu ) mutta! jälkeenpäin olen näin aikuisena huomannut, miten paljon se aukaisee mahdollisuuksia lähteä omalle alalle tai sitten sinne vaihtoon. Siitä olen hieman katkera. Minun mieleni oli se mikä oli, 15-16-vuotiaana ja silloin tuntui parhaimmalta lähteä töihin-> voi olla pitkään jatkunut koulukiusaaminen oli se juttu, miksi en koskaan mieltänyt koulunkäyntiä mielekkääksi?

Olen myöhemmin tosiaan opiskellut työn ohella ja tuntuu sopivan minulle, mutta edelleen kaduttaa, etten nuorempana ymmärtänyt asian tärkeyttä.. Nyt koitan "paikkailla" näin 24-vuotiaana tilannetta näyttötutkinnolla, jotta pääsen jatkokouluttautumaan. Mutta niin kuin äitini sanoo; "olisihan se ollut mukava nähdä teidät valkohatuissa"..Veljeni sai kuitenkin ammattitutkinnon..

[*Alkmene*]

Niin ja kun rakas on jossain matkojen päässä, kulkee aika hitaasti, kun taas liki ja lähellä, kulkee aika nopeasti.

Ellei unohda ajankulua ja vaan on... sitten se on kovin kovin suhteellista. Suhteessakin. 

[metsätonttu]

Eipä tuollaista kannata surra, Ilmatar!

Itselläni on vähän samantapainen tie, paitsi en sure menneitä.

En ollut kypsä silloin kouluhommiin. Elin muuta, paljon sitä, mistä opiskelijat joutuvat liisimään, koska he kantavat koko ajan syyllisyyttä mitä kaikkea pitäisi lukea eivätkä pystykään nauttimaan siitä muusta.

Eli uskon, että jos nuori tuhlaa elämäänsä muuhun kuin opiskeluun, ei se varmasti hukkaan mene (jos hän ei vahingoita itseään). Se kypsyttää mieltä, ymmärrystä ympäristöstä ja sydämen juttuja aivan eri tavalla kuin opinnoissa kamppailevaa.

En kadu ollenkaan kiertolaisen elämääni. Sellaiseen kouluun ei voi pyrkiä, siihen pitää vain sukeltaa! Siitä ei saa papereita, mutta siitä saa toisenlaista avaruutta ja kypsyyttä.

[Kotkansilmä]

                             

              AIKA, tuo alati uusiutuva luonnonvara,

               joka läheltä " liippaa ", ei kuitenkaan

                 meitä jätä, vaan seuraa kuin tauti.

                   Vaikka kuppa kyllä Töölööstä lähti!!

                     AIKANAAN, siis olkaamme valppaina!!



                             

[Lilja-82]

Tää on kyllä ikuisuuskysymys...

Jos mulla on selvä tavote mihin pyrin niin osaan olla erittäin tehokas. Suorastaan pelottavan määrätietoinen. Muistan ku vihdoin lukion jälkeen keksin että todella haluan yliopistoon niin mä tein ihan hulluna töitä opiskelujeni eteen avoimessa ja sain paljon aikaan.

Nykyään kun on jo opiskellu niin monta vuotta eikä motivaatio ja päämäärä oo ihan akuutti niin mun ajanhallintani... hoh hoijaa...

Mä oon just sellanen ihminen, että mun täytyy keksiä ittelleni mielekästä ja kiinnostavaa tekemistä. Muuten on vaikeeta päästä edes sängystä ylös. Puhumattakaan että saisin jotain järkevää aikaan päivän mittaan...

Oon kyllä niin psykologian esimerkkitapaus siitä miten kaiken ihmisen toiminnan takana on joku motivaatio, pyrkimys johonkin. 

[Ikitosi]

kaiken ihmisen toiminnan takana on joku motivaatio, pyrkimys johonkin. 

Jetsulleen. Mutta kenen tai minkä ohjelman ja aikataulun mukaan kukakin ihmisyydessään kulkee,, Siis ei niinkään se tietoinen määränpää, vaan kaikki sillä matkalla voikin olla se oikea tavoite.

Tavoitteeseen pyryn aikapaine voi myöskin olla tiedostamattoman ihan tavoite...

[Kotkansilmä]

                           :  :  :


                     K U U L O S T A A, kuin

                        kyseessä olisi joku

                          kauko-ohjattu,


                            robotti!



                                 

[Chandra]

 

Onhan ajankohtainen kysymys minulle.En ole A,enkä B,vaan jokin öö-mapissa laahustava.
Nytkin olisi pitänyt tehdä muuttoa jo pari viikkoa.Olen saanut sen verran aikaan,että tyhjiä laatikoita on kämppä täynnä.Vaan kukas ne täyttäisi?

Minullapas on tärkeämpää tekemistä!
Meedioistuntoa olen ystävätteren luona ollut suunnittelemassa.Kerännyt väen kasaan ja hankkinut nauhurit,että jokainen saa omansa kasetille.
Jaksanut kertoa ensikertalaisille ummet ja lammet,eikä lainkaan väsytä.

Tämän istunnon piti olla uudessa kodissani,vaan kuis pääsi taas näin käymään. :
Eli talkoot on taas järjestettävä ja aikaan saapia ihmisiä mukaan.
Mutta huomenna on istunto ja tiedän vanhastaan,että meikäläisen patterit on täyteen ladattu,eikä väsytä yhtään!

Ihailen noita ihmisiä,jotka ehtivät päivässä tehdä saman,kuin minä kk;ssa.

[Ikitosi]

Roboteilla ei liene vapautta päättää, miten matkansa kulkee...

Ihan läheltä meitä ohjataan 

[metsätonttu]

Ohhoh, Chandra sinun juttujasi ja tekemisiäsi!

Arvaapa kuinka monta ihmistä ei tee tuollaista edes kerran elämässäkään!

Haluaisinpa olla mukana!  

[Chandra]

Tervetuloa vaan mukaan!!!

Kokemusten etsijä,taivaanvaeltaja,,,
Mutta saisi kyllä nuo maallisemmatkin asiat jonnin verran enemmän kiinnostaa.
Yritän olla tuntematta syyllisyyttä villahevosista suin muista,muttei se aina onnistu.
Ja joka ilta sama juttu.Huomaan,että TAASKAAN en ole saanut mitään aikaan.  

[metsätonttu]

En voi kehua minäkään!

Lauantaina on tanssiesitys, pitäis olla kunnossa ja puku valmis.

Tukka roikkuu harmaan suorana ja puku on vielä röyhelöiden ja pitsien osasina tuossa koneen vieressä. Ajattelen että onhan vielä aikaa! Huomenna on uusi päivä! Mutta ....

Tässä vain istun... väsyttääkin.