*Kide*
|
|
« : 20.10.2006 14:46:14 » |
|
Kun olette hoitaneet/eläneet elämässä jonkin alueen ja se on ns. loppuunkäsitelty, miten lopullisesti ravistatte sen "helmasta"? Itse suunnittelen erinnäisten tavaroiden, vaatteiden ja kirjeiden yms. polttamista... roskiin ei voi pistää! Se olisi kuin ruumiiin hautaamatta jättämistä Tuhoaako tuli myös esineissä olevat "vibat"?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilja-82
Vieras
|
|
« Vastaus #1 : 22.10.2006 00:02:29 » |
|
Itse sain viime joulua ennen aivan uskomattoman vimman hommautua eroon kaikesta vanhasta ja ylimääräisestä roinasta. Muun muassa vanhoista päiväkirjoistani, koska kävi niin tuskalliseksi pelkkä tietoisuus siitä, että ne ovat kaapissani.
En kuitenkaan polttanut niitä vaan revin ja heitin roskiin. Se mielentila oli sillä hetkellä tärkeämpi kuin se tapa jolla niistä hommauduin eroon.
Jos et ole henkisesti itse valmis päästämään irti niin mikään rovio siihen ei voi kauheasti auttaa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*Kide*
|
|
« Vastaus #2 : 22.10.2006 10:47:49 » |
|
Jos et ole henkisesti itse valmis päästämään irti niin mikään rovio siihen ei voi kauheasti auttaa.
En tiedä Minulla on alkanut vaihe elämässä, jolloin siivoan käytännöllisesti katsoen kaiken turhan ja romun ulos talosta ja elämästä...Tämä vaihe alkoi pari vuotta takaperin ja on kiihtyvää laatua eli kun ei pyöri rahassa on tarvinnut pistää vyötä kireälle ja säästää... nyt olenkin sitten vaihtanut huonekaluja, uusinut kodin tekstiilejä yms. materiaalista. Lähipiirinikin on saanut kokea kuinka tomut lentää ja jyvät erotellaan akanoista siinähän ihmettelevät... Mutta oma menneisyys käsissäni on iso laatikko päiväkirjoja, muistoja, kirjeitä yms. ajalta jolloin olin hyvin epävakaa nuori, hain paikkaa hinnalla millä hyvänsä arvet on sen mukaiset. Haen voimaa käydä ne läpi ja katsoa silmästä silmään olinko minä sekaisin koska olin minä, vai vaikuttiko siihen asiat joille en voinut mitään... Lisäksi vaakakupissa on pelko, jotta omat kasvavat lapset lukevat ne joskus
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
kooky
Vieras
|
|
« Vastaus #3 : 22.10.2006 18:43:26 » |
|
Mutta oma menneisyys käsissäni on iso laatikko päiväkirjoja, muistoja, kirjeitä yms. ajalta jolloin olin hyvin epävakaa nuori, hain paikkaa hinnalla millä hyvänsä arvet on sen mukaiset. Haen voimaa käydä ne läpi ja katsoa silmästä silmään olinko minä sekaisin koska olin minä, vai vaikuttiko siihen asiat joille en voinut mitään... ymmärrän omakohtaisesti. ei niissä kuitenkaan mitään pahaa ole. olen jo oppinut lukemaan niitä hellyydellä, ja koen että se on lahja mulle multa itseltäni, voin mielessäni halata ja lohduttaa sen eksyneen olennon muistoa...ja voin kuunnella sisäisen lapseni viisauksia, koska kirjoitusten perusteella tuo lapsi joka olin säilyy muistoissa, vaikka en enää olekaan sama ihminen. kyllähän monet asiat herätti jossain elämänvaiheessa häpeääkin,voimakasta sellaista, vihaa ja pelkoa unohtamatta, mutta olen iloinen että mulla on nuo kirjoitukset.
|
|
« Viimeksi muokattu: 22.10.2006 18:45:32 kirjoittanut sign9 »
|
tallennettu
|
|
|
|
nikki
|
|
« Vastaus #4 : 22.10.2006 22:30:42 » |
|
jaspis en tiedä ikääsi enkä raskaita kokemuksiasi, mutta jos päiväkirjoistasi löydät itsesi, niin säilytä joku otos, ehkä se itsen määrittely onnistuukin vasta vanhempana, itse yli nelikymppisenä olin hiukan ihmeissänikin kun luin alle parikymppisen "nikin" ajatuksia ja aattelin ,herttilei minähän olin valmis jo tuolloin, siis se perusminuus oli löydettävissä jo sieltä, elämän spiraalit tuovat siihen vain lisäväriä, sipuliin lisäkerroksia, totaalisen tulinen oinasystäväni pisti samanikäsenä nuorena kaikki saunan uuniin,minua hirvitti seurata vierestä, mutta hällä olikin kipeät kokemukset, mutta eivät ne polttamalla hävinneet, keski-ikä toi miunuden kriisin ja terapian, joskus kun sutta lähtee karkuun,tuleekin karhu vastaan, toisaalta olen sellanen säilyttäjä luonne itse, en henno tuhota omia tuotoksiani.. paitsi nyt muuton alta olen alkanut "vainajien muistopäiväkokkoa kyhätä, sellasta jonnenjoutavaa roinaa, jos vähänkin palavaa,eikun kokkoon, oisin polttanut sen tänään mutta kun sataa,ei syty, lisätään roinaa vielä, muuten ennenvanhaan vainajan vaatteet poltettiin, romanit pitävät nämä ruumiinvalvojaiset vieläkin suuren kokon pystyttäen,näin olen ymmärtänyt, minäkin olen kokkoa polttanut äitini muistolle kuin myös muutamille muille, pakanallinen tuli palaa
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #5 : 22.10.2006 22:49:51 » |
|
Tuo Nikin teksti on aivan ihanaa! Onkohan sinulla sama juttu kuin minulla, sillä joskus ajatus vie sormia niin ettei se iso kirjain ehdi tulla näppäimiltä? Minullekin siis sopisi tuo tyylisi. Minäkin tarvitsisin ison kouran niskaani, joka ottaisi jo nokittaisi minut tuolla komeron nurkissa. Koko viime vuoden olen aikonut ja aikonut ja se aikomus todella jo painaa. Tyhjentää vanha kama! Mikä saisi sen vimman aikaan? Mutta ihmistä, ihmissuhdetta ei voi pölyttää pois noin vain, eikä kai ole tarkoituskaan. Jokainen ihminen jättää minuun jotakin lähtemätöntä. Voin ymmärtää omat reaktiot toisin ja parantaa omaa suhtautumistani, mutta en repiä tunteen jälkiä pois kokonaan. Ei varmaan ole tarviskaan. Eräs romaani sanoi minulle kerran nuorena, kun kohtasi minut laivalla niin murheen murjomana, että " Haukan kynnet, pahat kynnet. Niistä voi päästä irti, mutta niistä jää pahat jäljet". Ja kunpa meilläkin poltettaisiin tosiaan vainajan kanssa kaikki hänen irtain omaisuutensa. Minulla kun on vieläkin kaapissa äidin vaatteita. Nyt tuli niin surullinen olo...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
nikki
|
|
« Vastaus #6 : 22.10.2006 23:08:07 » |
|
ja minulla laatikollinen äidin nuoruuden aikaisia kirjeitä, kirjeitä "henkisemmälle" miehelle kuin minun maajussi-isäni,joka kylläkin omaa jo jumalansormen osoittamana saturnuksen henkisen kasvun vaatimuksen, mutta joskus mieli leikittelee ajatuksella,entä jos.. olisiko minua,tälläistä minua.. ei taatusti, kai se yläkerta tietää ketkä yhteen järjestää,saa rakastumaan, jotta "nikkikin" pääsisi näppäimistölle.. mutta kumman pitkä aika tuonkin käsittelemiseen menee, sieltä tulevat äidin haaveet ja pelot ilmi, ei ole ollut niiden aika vielä, isä ei edes kaipaile koko nivaskaa,salakuljetin....
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #7 : 22.10.2006 23:13:52 » |
|
Nikki,
koska olet salakuljettanut ja säilyttänyt, siellä on varmasti jokin viesti sinulle. Ehkä olet sen jo löytänytkin.
Minä olen taas tehnyt muutamia vuosia silloin tällöin töitä, jotta saisin äidin päiväkirjat puhtaaksi kirjoitettua. Se on nyt yhtä valokuvaa vaille valmis. Tuossa on vieressä tulostus 'Omakirja-kustantamolta', jonne aion sen lähettää. Olemme sisarusten kanssa päättäneet antaa sen muillekin sukulaisille, sillä siinä on mukana koko nuoren sota-aikainen elämä ja kylän historiaa, eikä mitään tuomitsevaa tai salailevaa tekstissä ole. Siis varmaan se suurin perintö, mitä äitini jälkeen jätti.
Tuntuu, että siinä on jokin 'asioiden loppu ja lopetus' myös. Sehän ei tarkoita pelkästään hävittämistä, vaan myös viimeistelyä ja kunniaan kohottamista. Siis positiivisesti näinkin. Eikö?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
nikki
|
|
« Vastaus #8 : 22.10.2006 23:30:00 » |
|
kyllä,hieno kunnianosoitus äidillesi, tuntuu hyvältä lukeakin tuollaisesta työstä, saat äitisi antivertexin konkreettisesti elämään hänen jälkeensä, mitä ihmiset tulevat hänestä muistamaan, muutakin kuin mielikuvia,mustaa valkoisella, rakkaudenosoitus sinulta, samalla olet ilmeisesti työstänyt hyvin perinpohjin omaa naiskuvaasi, aattele mikä rikkaus,että voit lukea ajatuksista ja tunteista, joista sinäkin olet syntynyt, mahdollisuus ymmärtää syntyjä syvemmältä
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #9 : 22.10.2006 23:43:14 » |
|
Sinäpä sen olet oivaltanut ja ymmärtänyt ehkä enemmän kuin minä! Kiitos näkökannoistasi! Herätit ajatuksia uusia Kiitos, tiedän että enkelisi hymyilee.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Jasca
Vieras
|
|
« Vastaus #10 : 23.10.2006 12:04:16 » |
|
Tuo Nikin teksti on aivan ihanaa!
Minäkin tarvitsisin ison kouran niskaani, joka ottaisi jo nokittaisi minut tuolla komeron nurkissa. Koko viime vuoden olen aikonut ja aikonut ja se aikomus todella jo painaa. Tyhjentää vanha kama! Nikin teksti on tosi upea ja kolahti kunnolla. Onneksi mulla on tuo iso (mieheni) koura niskassani. Projekti vanhan heittämisestä roskiin on ollut ajankohtainen jo ainakin kuusi vuotta, mutta en ole vielä nostanut peppua sohvalta. Joutavaa roinaa on huusholli pullollaan, mutta kun sitä joutavaa on vuoren verran, niin masentaa aloittaa yhdestä hyllystä. Mikä saisi sen vimman aikaan? Aaah.... Tuon kysymyksen olen kuullut rakkaalta mieheltäni HYVIN usein viimeisten parin vuoden aikana. Pahinta on se, että hän on jälleen kerran aivan oikeassa. Mutta kun en ole vielä keksinyt vastausta tuohon kysymykseen. Jos siis joku foorumilla tietää missä se vimma piileksii, niin nyt olis hyvät neuvot tervetulleita. Tarttis nimittäin todella tehdä jotain!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
nikki
|
|
« Vastaus #11 : 23.10.2006 12:22:55 » |
|
vimma piileksii marsin transiitissa, transiitti aurinkoon,venukseen tai konjuktio askendenttiin ja käytössäsi on energian tulva pari,kolme päivää,että hulinaksi, se miten tämä energia ilmenee,riippuu henkilöstä, joskus se voi ampua yli ja varsinkin oinasenergiaa jo alunperin omaavalle nousee kolmen päivän korkea kuume, lapsella tämä kannattaisikin muistaa,joskus kuume onkin mars transiitin aiheuttama ja menee ohi kolmessa päivässä,tr merkuriukseen eri toten, joo,menee ohi aiheen, mars edustaa karkeaa fyysistä energiaa,uranus taasen hermostollista hienojakoista,nopeampaa mentaalista energiaa,katalyytti, mutta plutohan se on se lopullinen katharsis,puhdistaja, patoutumien purkaja ja menneisyyden poispyyhkäisijä, kuunkierrossa viimeinen neljännes-uusikuu (juuri mennyt) sopii asioiden päättämiseen,sitä edellinen jakso inventaarion tekeminen, uusi kasvava kuu taasen aloittaa uusia asioita, kuu tulen merkissä on energinen,varsinkin kasvava, kuu oinaassa sopisi hyvin tuohon tuliseen puhdistamiseen, ainakin itse olen silloin energisin,jos ei muut kuviot ime tuota energiaa,mitä usein sitten tapahtuukin, ja olen kyllä noita viime tingassa toimijoita, vähän kuin kriittisten asteiden käsky: viimeinen mahdollisuus toimia,pakko!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*Kide*
|
|
« Vastaus #12 : 23.10.2006 13:11:19 » |
|
Lämmin kiitos Nikki, ensimmäinen viestisi huokui lämpöä, viisautta ja myötätuntoa, sen jälkeen syntynyt dialogi vain vahvisti minussa turvallisuuden tunnetta tehdä se tutkailu... ehkäpä päätän sitten mitä noille pitää tehdä Alustavan kokon jo poltin eilen illalla siinä meni roskaa, pinnejä, rättimäisiä vaatteita, papereita, kortteja yms. Tuntui hyvältä katsella liekkejen syödessä vanhaa ja katsoa kuinka se muuttui tuhkaksi Olen siis siivonnut muutamia vk.ja vapaa-aikoinani kaappeja ja säilytyskomeroita, nyt kun urakka alkaa olla melkein takana, tuntuu kuin kodin ilmapiirikin olisi kevyempi, väljempi, mukavampi ja ennen kaikkea siistimpi
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilja-82
Vieras
|
|
« Vastaus #13 : 23.10.2006 20:06:20 » |
|
Mulla sen vimman sai aikaan Pluton neliö Kuulle ja AP kartan nouseva Skorpioni. Näin uskon ja silloin Pluto oli vielä planeetta... : Pluto/Skorppari tyyliin halusin eroon vanhasta, koska siitä oli piirtynyt mieleeni niin kestämätön kuva. Pluto on ehdoton, mutta ehkä niistä ajoista joskus tulevaisuudessa piirtyy mieleeni kunnioittavampi kuva, joka antaa niille sen arvon, joka niille kuuluu. Nyt haluan vain pitää vaihteeksi katseeni suoraan eteenpäin enkä miettiä menneitä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
kooky
Vieras
|
|
« Vastaus #14 : 23.10.2006 20:11:05 » |
|
Pluto oli vielä planeetta... onkohan se nyt sitten oikeasti lopettanut astrologisen merkityksensä, koska ihmiset ovat päättäneet että se ei ole enää planeetta. : kerkesin tietenkin saada ne universumin 6 viimeistä pluton neliötransiittia (plus yhtymää akselille) niiden viimeisen kymmenen vuoden aikana kun pluto oli planeetta. lopettakaa nyt saturnuskin sitten. mä haluun että mun kartalla on vaan venus ja jupiter.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|