seuraava »

[tiikeri]

 Kysyisin onko teille kellekkään tapahtunut mitään vastaavaa
  Ystäväni vei poikansa juna asemalle ( poika on kuuro ) ja jätti hänet sinne.. Lähti siitä menee kotiin.. Mutta ajettuaan jonkin matkaa
tuli jokin aavistus että hänen täytyy kääntyä takaisin.. ettei kaikki ole nyt ok. No hän sit kurvasi aseman pihaan näki siellä poikansa
näppäilevän viestiä puhelimeen. Poitsu ei ollut saanut lippua koneesta
(jonkin vuoksi). Oli jo myöhä eikä lippua voinut ostaa muualta kuin
automaatilta.. No hän sit kokeili itse saada omalla kortilla ja onnistuikin siinä.. Ja viellä he jännäsivät ehtiikö poika junaan.
Mutta kaikki meni sit loppujen lopuksi hyvin.

Minusta olisikin kiva kuulla onko teille sattunut vastaavia tapauksia?

Itsellenikin on vastaavia aavistuksia käynyt mutta en nyt jaksa muistaa
niitä.. Mutta kerron kyllä kun mieleeni tulee

[tiikeri]

     



haluaisin tietää mistä tämmöinen aavistus tulee..Onko tästä mitään selitystä??

[nikki]

luonnollinen,vahva äidinvaisto,jotta poikanen selviäisi hengissä niin sanotusti,tältä osin ihmisen vaistot toimivat kuten eläintenkin,
hengissäsäilymisen vaisto,
ei kai vauvat selviäisi ilman että äiti osaa "lukea" niiden tarpeet,
toimii sitten isompanakin,
mitä läheisempi suhde,sen parempi telepatia,
urbaani ihminen ei vain välttämättä osaa aina kuunnella tätä vaistoaan,
vaikka se hälyyttääkin,tai ei ota sitä tosissaan,
oinaalla on minusta erittäin vahva elämää suojeleva vaisto,
onhan sen vuodenaikana elämä vasta nupullaan ja mitä hyvänsä voi tapahtua,samoin leijonalla,skorpionilla,
no,äiti kuin äiti,merkki kuin merkki,kyllä se luonnostaan poikastaan suojelee,kuka kiihkeämmin kuka vähemmän

[metsätonttu]

Voinpa kertoa erään tarinan.

Lähdin kerran äitiä tapaamaan E-Suomeen. Olin tehnyt tutun rekkakuskin kanssa treffit eräälle huoltoasemalle, josta saisin kyydin takaisin P-Suomeen kotiini ja työpaikalleni.

Olin silloin nuori ja aina rahaton.

Tunnin odotin huoltoasemalla, eikä miestä näkynyt. Joten illan hämärtyessä jo päätin lähteä liftaamaan kotiin. Astelin räntäsateessa tien viertä, kun huomasin potkaisseeni markan rahaa. Nostin sen, riisuin kenkäni, laitoin sen sinne, sillä joskus olin kuullut, että silloin onni toimisi.

Liftatessani viereeni pysähtyi auto, nuoria virnuilevia miehiä. Yhtäkkiä en halunnut kyytiin (se VAISTO) ja keksin matkan erään tiekyltin mukaan. Eihän onneksi tämä auto sinne mennytkään. Pääsin siitä pälkähästä ja jatkoin kävelemistäni.

Sitten pysähtyi iso rekka jarrut kirskuen tien viereen. Seillä oli tuttavani rekkakuski, joka huokasi helpotuksesta, kun löysi minut. Oli tullut viivytyksiä.

Kyllä huokasin minäkin.