seuraava »

[Artemis]

Itselleni tulee aika ajoin suuri vapauden kaipuu jolloin tekisi mieli vain pakata reppu selkään ja lähteä maailmalle, sinne minne jalat kuljettaa.
Tuntuu välillä että kaikki velvollisuudet, työ ja muut sitovat liikaa ja estävät minua tekemästä sitä mitä oikeasti tahtoisin tehdä 
Ehkä olen ollut kulkuri aiemmin   
Onko kukaan haaveillut ns. kulkurin elämästä, uusien ihmisten tapaamisesta, vaeltamisesta sinne minne mieli tekee, nähdä uusia paikkoja, elää vapaana vailla velvollisuuksia ja sitoumuksia?


Takaisin maanpinnalle... kolkkoon toimistoon 



  Haaveilíja Artemis 

[Pikkusisko]

MINÄ.
Olen sen kaksi kertaa tehnytkin, mutten niin vapaasti kuitenkaan kuin olisin tahtonut. Lähdin jäädäkseni, mutta palasin.

Nyt on taas se hetki. Suden aika. Onneksi pääsen edes muuttamaan eri kaupunginosaan.  :

[Sister of Night]

Kyllä, samasta "kulkurisyndroomasta" minäkin kärsin, eikä ole oikeastaan mitään lisättävää noihin sinun tuntemuksiin. Samoja aatoksia siis itselläkin.

Minä saan lievitystä tähän aina kesäisin liftireissujen tms. muodossa. Nyt olen jo monena kesänä ystävän tai poikaystävän kanssa pakannut reppuni ja lähtenyt maailmalle sen kummempia suunnittelematta. Se tunne, joka aina jossain vaiheessa reissua valtaa tajunnan, että voin mennä mihin vain, mutta minulla ei ole kiire mihinkään, on aina yhtä liikuttava, kyyneliin asti.  

Ja ihmiset, joita noilla reissuilla tapaa, varsinkin liftatessa, jotka pyyteettömästi auttavat. Se on aina myös yhtä upea kokemus.

Mutta tuokin nyt on sellaista kesäkulkurielämää. Kyllähän se kuukauden reissaus ja poissaolokin antaa perspektiiviä, mutta joskus olis kiva kyllä repäistä ja lähteä vaikka vuodeksi kiertämään. Nythän se olisi vielä mahdollistakin kun ei ole perhettä..

Mutta kyllä sitä siis monesti miettii, että mikä järki tässä toimistolla mollottamisessa on, vaikka sinänsä kokeekin tekevänsä ihan mielekästä työtä. Mutta elämä voisi olla myös jotain ihan muuta..

*yhtyy haaveilijoiden joukkoon* Ehkä vielä jonain päivänä..

[härkä-69]

Kyllä. Haaveilen joskus mustalaiselämästä.

[Totsi]

Minä tein sen kerran ja voisin tehdä toisenkin kerran kokemuksesta innostuneena . Käämit paloi ja yhden päivän aikana järjestin itselleni asunnon uudessa paikassa (vieläpä ensimmäinen puhelinsoitto toi asunnon), ilmoitin läheisille ja pakkasin. Enkä kadu hetkeäkään, sillä juuri silloin tarvitsin kipeästi irtiottoa, jos en olisi tehnyt, en uskaltaisi nyt olla sitä mitä olen. (ja vieläkin hetkittäin soimaan itseäni siitä, että olen liikkeissäni liian varovainen, tarvitsen siis vielä lisää impulsiivista suunnittelemattomuutta)

Vaeltajan luonteesta
Olen aina pitänyt Nuuskamuikkusesta(siitäkin huolimatta että hän tupakoi), sillä jotenkin näen hänessä paljon itseäni. Hänhän on juuri vaeltajaluonne, uusien asioiden tutkija ja uskaltaa lähteä vaikka maailman äärin luottaen kaiken järjestymiseen. Nuuskamuikkuselle on tärkeää olla vapaa ja omata mahdollisuus tehdä niitä irtiottoja (minkähänlainen astrologinen kartta muuten Nuuskamuikkusella on?)  

Tämä ilta on laulun ilta,
ajatteli Nuuskamuikkunen.
Uuden laulun,
jossa on yksi osa odotusta,
kaksi osaa kevätkaihoa
ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä,
että saa vaeltaa,
olla yksin
ja viihtyä oman itsensä seurassa. 
Tove Jansson)

[Dimma]

Just nyt ei tee mieli painua tielle. Olen pari kertaa nuorempana lähtenytkin ja oli se hienoa, mutta myös vaikeaa pärjätä omillaan tuolla maailmalla!
Nyt on semmonen aika että on hyvä projekti joka on kiinnostavampaa kuin kulkeminen, siihenkin liittyy liikkuminen paikasta toiseen- mutta pienemmässä mittakaavassa ! Oon kyllä viime vuosina vaihtanu paikkaa ihan tarpeeksi..siitäkin menee maku jossain vaiheessa!
Mutta suunnittelen "eläkepäiviä" jolloin ei tarttis omistaa mitään, kiertelis vanhana akkana ympäriinsä (tietysti vaan lämpimissä maissa ettei ala luita kolottaa.. )

[Lion paradoxal]

Olisi ihanaa kokeilla omaa rohkeuttaan ja häippästä jonnekin. Jotenkin vain pelottaa se, kun on nainen... äijät voivat käyttää yksinäistä hyväksi... 
Tällä budjetilla olisi sulaa hulluutta lähteä minnekään. Kyllä olisi parempi mieli, jos tietäisi, että kovan paikan tullen on rahaa, mihin turvautua.
Olen tiedonjanoinen, joten haluaisin nähdä miten muut elävät ja mahdollisesti sitten oppia jotain heiltä.

[Artemis]

Ihanaa että löytyy muitakin 
Olen todella tunnollinen ihminen ja järkevä siinä mielessä että aina pitää hoitaa laskut ajallaan, olla töissä hyvä ja tehokas ja tehdä tiettyjä rutiininomaisia asioita päivittäin, haaveena olisi repäistä ja kerrankin tehdä jotain hullua ja rohkeaa. Mennä sinne minne minäkin päivänä tuntuu, kokea asioita maailmalla ilman päämäärää 
Haaveita vaan mutta päiväunissani totta.
Olisi ihanaa olla täysin vapaa.
Hitsi täällähän on rohkeita tyyppejä, itse en ole koskaan rohjennut edes liftata 

Jonain päivänä  :

[Asterix]

Onko kukaan koskaan ajatellut vaan ottaa reppua selkään ja häipyä?

Olen ja olen laittanut asian käytäntöönkin monta kertaa.
Monessa maassa olen asunut ja nyt olen Itävallassa.

Työskentelen PR ja Marketing Managerina ja siinä ammatissa on helppo
vaihtaa yhtiötä parempaan etenkin kansainvälisen kokemuksen karttuessa.
Vapautta siis ammatinvalinnassakin.

Ensimmäisen kerran otin repun ja häivyin 14 vuotiaana
Englantiin kouluun.
Perhe oli kauhuissaan, mutta suku tuki ja sinne menin,
vaikka suut ammottivat kauhusta aukinaisena.

Tätä ennen olin vain kova karkailemaan jo siitä asti kun
opin kävelemään.

Opin karkailussani myös ovelaksi.
Saatoin olla naapurissa öitä valehdellen,
että vanhempani tietävät kyllä missä olen,
vaikka en ollut sanonut halaistua sanaa heille.

Kun valheellinen probagandani ei mennyt enään läpi,
oli pakko opetella kokoamaan teltta.

Olin yötä rannalla tai metsikössä.
Nykyisin mietin, kuinka saatoin olla rauhassa
kaikilta lasten raiskaajilta ja muilta pussikalja-kummajaisilta,
joita en koskaan tavannut näillä reissuillani.

[kooky]

Onko kukaan haaveillut ns. kulkurin elämästä, uusien ihmisten tapaamisesta, vaeltamisesta sinne minne mieli tekee, nähdä uusia paikkoja, elää vapaana vailla velvollisuuksia ja sitoumuksia?

kyllä tosiaankin jo pienestä pitäen. ei ole vielä tullut toteutuksen asteelle isommassa mittakaavassa.

[Artemis]

Minäkin jo pienenä muistan pakanneeni reppuni ja kun olimme maalla häivyin omille teilleni, tosin lähimetsikköön rämpimään. Mutta sekin oli seikkailu, oli ihanaa vaan kulkea 
Isommassa mittakaavassa olisi ihanaa vaihtaa maata kun huvittaa ja nähdä kaikkea. Ja nimenomaan "rähjä" reissuna, ei mitään hienoja hotelleja, eikä lentämistä bisnesluokassa vaan ihan vanhanajan reissaamista 
Olen yrittänyt miehelleni ehdotella että lähtisimme kesällä kunnon reppureissuun maailmalle mutta hän on hieman.. hmm... mukavuudenhaluisempi eikä innostu moisesta  Joten reissaamme varmaankin taas "sivistyneesti" 

[Artemis]

Ai niin, Asterix, missä kaikkialla olet asunut? 

[Stareyes]

Artemis 
Et suinkaan ole ainoa, joka haluaa ottaa rupisen repun selkään ja lähteä tästä kaikesta arjen ja velvollisuuksien täyttämästä elosta - vapaille markkinoille.
Mulla ilmeisesti vaikuttaa siihen  - ja  -
Ja progilla  + +   !!!
Solar arctilla  +    ,  -

Ja taas mennään......

[taiska]

Haaveilen täydellisestä vapaudesta useinkin ja se on yksi asia joka ei vuosien kuluessa ole koskaan muuttunut   

[Synapsi]

On varmasti! Olen kierrellyt maailmalla 17-vuotiaasta. Silloin lähdin ekan kerran interreilaamaan ja nimenomaan A-luokan reissuun eli yksin. Mikään ei ole nautinnollisempaa (ainakin silloin tuntui ) kun saada menne minne jalat ja vaistot vie. Pesin välillä hiukseni rautatieasemien vessassa käsisaippualla ja vietin kaikin tavoin oikeata kulkurielämää. Mitään pahaa ei koskaan sattunut.

Se on aivan mielettömän hieno tunne, kun yksin matkustaessaan ainakin minulla lähtee semmoinen jännä vire päälle. Pystyn sulautumaan melkeenpä mihin maahan sekaan ja sosiaalisella tuulella ollessani seurueeseen vaan mukaan. Opettelen jonkin verran paikallista kieltä AINA, siten pääsee lähemmäksi paikallisia ihmisiä. Ja vaistot pelaavat 120 prosenttisesti, ketkut kierrän kaukaa tai annan lähdöt 164 senttisen auktoriteetillani 

Kaikki vielä perheettömät seikkailunhaluiset immeiset, menkää ihmeessä kokemaan reissaamisen ja vapauden hohka! Opitte itsestänne enemmän kun voitte kuvitellakaan.

T.Synapsitäti joka nyt nysvää vaan kotona tyytyväisenä...toistaiseksi, ootanpa vaan kun lapsi kasvaa..vielä on paikkoja koluamatta