Sivuja: 1 [2] 3
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Onko kukaan koskaan ajatellut vaan ottaa reppua selkään ja häipyä?  (Luettu 26261 kertaa)
0 jäsentä ja 7 vierasta katselee tätä aihetta.
Oikku67
Vieras
« Vastaus #15 : 23.10.2006 19:35:15 »

Onko kukaan koskaan ajatellut vaan ottaa reppua selkään ja häipyä?
Varovasti arvioiden miljoona kertaa, mutta siihen haaveiluun/ajatteluun se on sitten jäänytkin..  Sad
tallennettu
enska
Vieras
« Vastaus #16 : 23.10.2006 20:02:26 »

Hieman sama tilanne ja samoja kokemuksia kuin synapsilla...Voi että niitä kaipaa, tuosta vaan tien päälle-vaiheita..

Ajattelin josko ensi kesänä voisi lapsen kanssa tehdä liftimatkan toiselle puolelle Suomea, ja ottaa pehmeänä laskuna paluuta tuohon reissailuun..

Onneksi ei ole niin hirveästi sitonut itseään mihinkään maalliseen, etteikö tuo reppu selkään-tilanne olisi vain järjestelykysymys..
tallennettu
Asterix
Vieras
« Vastaus #17 : 23.10.2006 20:05:26 »

Ai niin, Asterix, missä kaikkialla olet asunut?  Smiley

Jos lasketaan ihan elämän alusta asti opiskeluineen ja kaikkineen, niin...

Ranska/Suomi
Suomi
Britannia
Saksa
Ranska uudelleen
Monaco 8 kk, kunnes rahat loppuivat Grin
Saksa uudelleen
Italia
Thaimaa reilu puoli vuotta sukellellen -> töihin jälleen
Britannia uudelleen
Itävalta
Saksa jälleen Jumal' auta!!!
Belgia/Suomi
Itävalta uudelleen

Saman yhtiön palveluksessa on mennyt aika moni maa,
vaikka olen pakannut reppuni ja lähtenyt nostelemaan
ko. yhtiöstä sapattivapaalle aika monta kertaa. Grin
Nyt vihdoin vaihdoin yhtiötä parempien etujen
ja palkkojen ahneudessani. :Smiley

Tykkään pitää työni hauskana ja luovana. Smiley

En ole niitä ihmisiä, jotka tekevät työkseen
jotain sellaista, mitä pitäisi puskea pakolla hampaat irvessä,
minulla pitää olla työ, jonka tekemisestä nautin.

Tähän olen koko elämäni tähdännyt ja vaivaa nähnyt! Smiley

Voitte kuvitella, miten kova työ on ollut puskea omat halut
läpi opiskelupaikkaa valitessa ja sittemmin omaa uraa
rakentaessa koko helevaton ympäristön painostusta
ja odotuksia vastaan. buck2

Jopa omat vanhemmat voivat olla kateellisia paskiaisia,
jotka kostavat omia täyttymättömiä toiveitaan
ja/tai elämätöntä elämäänsä lapselleen,
joka sitten tekeekin kaiken sen,
mistä he ovat uskaltautuneet vain unelmoimaan. Wink

Elämä on riskin ottoa ja se ei pelaa, joka pelkää. Smiley

Minua on auttanut paljon, että olen oppinut antamaan muille
ihmisille vapauden ajatella ja sanoa minusta ihan mitä itse mielivät.
Ei ole minun päänsärkyni. Grin


« Viimeksi muokattu: 23.10.2006 20:08:10 kirjoittanut Asterix » tallennettu
kooky
Vieras
« Vastaus #18 : 23.10.2006 20:06:05 »

voi Synapsi, miten kuulosti ihanalta koko viestisi  smitten
tallennettu
Artemis
Astroholisti
*****
Viestejä: 3621



Profiili
« Vastaus #19 : 24.10.2006 08:26:58 »

Ompas Asterixille kertynyt maita  Smiley
Kivoja juttuja teillä. Varsinkin se tukan pesu aseman vessassa  smitten Tuollaista sen pitäisikin olla  Grin
tallennettu
eppana
Astroholisti
*****
Viestejä: 1258



Profiili
« Vastaus #20 : 24.10.2006 13:13:46 »

Voi kyllä. Periaatteessa mua ei suomessa pidättele mikään, mutten halua tehdä sitä äidilleni(kuulostaa kummalta, mutta ollan tosi läheiset). Olin jo myymässä tavaroitani, kädessäni osoite josta olisin voinut "hävitä". Myös vapaaehtoistyö tiibetissä ja afrikassa houkuttelee. Eräs selvännäkijä kyllä sanoi että jos afrikkaan lähden, löydän kohtaloni ja sinne myös jään ja siellä kuolen- ei suositellut Grin.

Asterix, missä päin thaimaata olit?
tallennettu

"Optimisti pärjää helvetissäkin, pessimisti ei taivaassakaan"- vanha sanalasku.
Asterix
Vieras
« Vastaus #21 : 24.10.2006 14:33:09 »

Asterix, missä päin thaimaata olit?

Ensin n. 3 kk Koh Taon saarella.
Sitä tuolloin vasta rakennettiin, siellä oli tasan kaksi hotellin tapaista,
siis kirjaimellisesti jotain sen tapaista,
lähinnä jotain, joka muistutti bambumajaa suihkulla ja sängyllä. Cheesy
Silloin siellä ei toiminut kännykät, eikä siellä ollut edes nettiverkkoa. Ei myöskään turisteja.
Aikaa, jolloin Koh Tao ei ollut vielä turistirysä. buck2
Keskellä ei mitään sukellellen ja syöden kalaa ja hedelmiä. Wink

Sen jälkeen parisen kuukautta Phuketissa sukellellen
ja sitten Bangkokissa n. 4 kk valmistellen markkinatalouden lopputyötä
eräälle yhtiölle. Smiley

Hauskaa ja villiä aikaa. Cheesy Suosittelen. Wink
tallennettu
meruska
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 651


Profiili
« Vastaus #22 : 24.10.2006 15:35:32 »

juuh, ehkä välillä, mutta kun on toi yksi karvapallo huolehdittavana. Onneksi ei ole koskaan tullut pakottavaa tarvetta lähteä.. oon aina löytänyt jonkin muun paineiden purkamiskeinon. Loppujen lopuksi yhtäkkiä lähteminen ilman varoitusta on kamalan itsekästä.
tallennettu

Taivasta katsellen ja ihmetellen
Artemis
Astroholisti
*****
Viestejä: 3621



Profiili
« Vastaus #23 : 24.10.2006 16:42:04 »

Voi kyllä. Periaatteessa mua ei suomessa pidättele mikään, mutten halua tehdä sitä äidilleni(kuulostaa kummalta, mutta ollan tosi läheiset). Olin jo myymässä tavaroitani, kädessäni osoite josta olisin voinut "hävitä". Myös vapaaehtoistyö tiibetissä ja afrikassa houkuttelee. Eräs selvännäkijä kyllä sanoi että jos afrikkaan lähden, löydän kohtaloni ja sinne myös jään ja siellä kuolen- ei suositellut Grin.

Asterix, missä päin thaimaata olit?

Sama täällä, vaikka mieheni saisinkin käännytettyä niin äiti olisi hankala jättää, olemme myös hyvin läheisiä  Smiley
tallennettu
Pikkusisko
Vieras
« Vastaus #24 : 24.10.2006 17:36:31 »

hmmm... minä 19 vuotiaana lähdin juurikin siksi, että repäisin itseni äidistäni irti!  Lips Sealed Hassustihan siinä kävi.  Grin
tallennettu
Sanani
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 154



Profiili
« Vastaus #25 : 24.10.2006 17:42:03 »

Hmm, onkohan kukaan koskaan huomannut sellaista pointtia, että rohkeimmin maailmalle lähtevät yksinhuoltajien lapset tai sellaiset henkilöt, joilla ei ole kovinkaan lämpimät välit vanhempiinsa? Tällä en tietenkään tarkoita sitä, että yksinhuoltajien kasvattamat lapset eivät koe vanhempaansa tärkeäksi, vaan syynä olla esim. heidät on kasvatettu itsenäisemmiksi tai se, että yksinhuoltajat "päästävät" lapsensa jollain tavalla kivuttomammin lähtemään, elämään omaa elämää, koska juuri se oma elämä on heille itselleenkin tärkeä.

Itse olen tätä joskus miettinyt ja nämä kaksi mainitsemaani "ihmistyyppiä" ovat olleet suurin osa lähtijöistä  (joilla on ollut maailmalle kiire ) ainakin minun lähipiirissäni. En tiedä onko ollut vain sattumaa vai voisiko olla kyse siitä, etteivät ole kokeneet perhesuhteitaan niin vahvoiksi ja tämä ajaa menemään. Sattumoisin juuri nämä ihmiset ovat olleet myös niitä, joille ystävät ovat ns. perhe ja keräävät erintyyppisiä ihmisiä ympärilleen tyyliin aivan sama, kunhan on vain laaja verkosto lähettyvillä

Tietenkään ei voi yleistää Smiley
tallennettu
Ippuska
Astroholisti
*****
Viestejä: 5054


4ever


Profiili
« Vastaus #26 : 24.10.2006 17:56:11 »

Olen yh ollut jo kohta 13 vuotta (alusta asti) ja aiemmin olin varsinainen reissunainen. Aina kun kynnelle kykenin, niin reissasin.
Useimmiten yksin lähdin omaa vapauttani ja siipiäni kokeilemaan. Kerrassaan ihania muistoja ja kuvia on saaliiksi reissuiltani jäänyt, aivan ihania immeisiä tapasin ja kunhan "napanuorani" venyy tarpeeksi asti, niin kuuntelen taasen kulkurinviettiänikin  Cheesy
TAI jos en ENÄÄ reissaakaan, niin onpahan mukavia muistoja matkassa istuessani kiikkustuolissa ja ratkoessani sanaristikoita  laugh
tallennettu

Ophiuchus

Trooppisesti:
 aurinko jousimies , kuu leijona , askendentti vesimies

Sideerisesti:
 aurinko skorpioni , kuu leijona , askendentti kauris

Maya: Sininen Kosminen Yö
Pikkusisko
Vieras
« Vastaus #27 : 24.10.2006 18:09:24 »

Hmm, onkohan kukaan koskaan huomannut sellaista pointtia, että rohkeimmin maailmalle lähtevät yksinhuoltajien lapset tai sellaiset henkilöt, joilla ei ole kovinkaan lämpimät välit vanhempiinsa? Tietenkään ei voi yleistää Smiley

En usko kylläkään sitä... liikaa yleistettyä olisi sanoa näin. Monta tekijää vaikuttamassa miksi joku on itsenäinen, rohkea, seikkailunhaluinen tms. ei pelkkä kasvatus...
tallennettu
härkä-69
Vieras
« Vastaus #28 : 24.10.2006 18:59:01 »

Ens viikonloppuna vois lähtee "maailmalle".  :Smiley
tallennettu
Asterix
Vieras
« Vastaus #29 : 24.10.2006 19:22:54 »

Hmm, onkohan kukaan koskaan huomannut sellaista pointtia, että rohkeimmin maailmalle lähtevät yksinhuoltajien lapset tai sellaiset henkilöt, joilla ei ole kovinkaan lämpimät välit vanhempiinsa?

Voi tietenkin auttaa asiaa jollain tasolla,
mutta puhuisin ennemminkin perheiden/suvun mustista lampaista.coolsmiley

Yksinhuoltajat voivat olla joskus hyvin takertuvia lapseensa/lapsiinsa. Wink

Perheeni/sukuni ihmisistä kukaan ei elä oikeasti omaa elämäänsä
ja kokee minun elämäni jotenkin tarunhohtoisempana
jo siitä asti kun opin puhumaan ja ajamaan kolmipyöräiselläni.

Olen tehnyt vanhempieni, perheeni ja sukuni mielestä kaiken
väärin, enkä mitään oikein ja hyväksyttävästi. Grin

Silti olen ainoa, joka on heidänkin mittapuunsa mukaan saavuttanut
"jotain" ja nauttinut tekemisestään. Wink

Osalle suvun jäsenistä olen oikea lellikki toisille taas
oikea paholaisen maanpäällinen ruumiillistuma kaksilla ehtivillä
jaloilla ja käsillä. Grin

Siellähän kärvistelevät. Nuolin jo kolme vuotiaana
kostoksi heidän ruokailuvälineitään, kun ne eivät nähneet! :Smiley

tallennettu
Sivuja: 1 [2] 3
  Tulostusversio  
 
Siirry: