seuraava »

[monikakson]

Herään monesti siihen todellisuuteen, että olen vasta 22-vuotias, vaikka tunnen itseni paljon vanhemmaksi. Tarkemmin sanoen ei puhuta pelkästään tämän elämän vuosista, vaan voisin sanoa itseni satoja vuosia vanhaksi. Tässä sitä kuitenkin taas tallataan täällä ja tuntuu että aika kulkee liian hitaasti.   :

Kuinka vanhaksi koette itsenne? Netissä pystyy testaamaan henkisen ikänsä, ja mulla tulee kyllä aika hyvin oma ikäni tai nuorempikin. Mä vaan oon sitä mieltä, että ne puutarhatontut kokoontuu öisin karviaispensaan alla!  (hakukoneella voi hakea vaan, että "testaa henkinen ikäsi")

[mazuka]

aah, hitto! mä olen 15vuotiaasta asti haaveillut eläkepäivistä. henkilökohtaisesti olen ihmetellyt elämääni leimaavaa totaalista kunnianhimon puutetta ja mielenkiinnon puutetta "tavallisia ihmisiä kohtaan", ne kun ovat niin tylsiä, -pirulaiset. 
 amerikkalaisen kulttuurin ilmentymät eivät myöskään saa minua innostumaan, small talk, paska ruoka ja kaikki muut hiton diskot alkaa vaan nukuttamaan. harrastuksiini kuuluukin kynttilöiden polttaminen, teen nautiskelu, ruoan laitto ja leppuutus. olen eläkeläinen ja 26 syntymätodistukseni mukaan..
 joskus toivoisin olevani kykenevänpi nauttimaan tämän "kulttuurin " anneista, mutta ei kai tuollaisille ominaisuuksilleen mitään voi. voiko? apua!

[Lilli]

Se vaihtelee, kuinka vanhaksi on itsensä tuntenut.

Lapsena esim. en koskaan ajatellut tällaista asiaa. Tunsin kyllä olevani erilainen ja ihmettelin, kun muut olivat kiinnostuneita aivan toisenlaisista asioista kuin muut, mutta silti oli ihan nastaa olla lapsi. Ruumiin muuttuminen naiselliseksi ja kuukautisten alkaminen olivat syvä shokki joskus silloin teini-iässä.

Pitkäksi aikaa kehitys sitten junnasi parikymppisen tasolla. Välillä oli raskaita jaksoja, jolloin tuntui vanhentuneensa 20 vuotta yhdessä kesässä, mutta silti sitä eli pitkään sellaista ikikapinallisen ja kohtuullisen vastuuttoman nuoren aikuisen elämää. Halusinko kasvaa aikuiseksi? No en taatusti. Kasvoin silti - kun en kerran hyvällä niin sitten pahalla.

Tällä hetkellä en tunne itseäni oikein minkään ikäiseksi. Sitä on jotenkin "ikuisen ikäinen", mikäli ymmärrätte, mitä tarkoitan.

[Artemis]

Itsessäni on pieni lapsi ja vanha nainen. Olen tietyssä tilanteessa leikkisä, lapsekas ja yli innostunut kuin pieni lapsi, kiukun puuskineen. Usein minun on kuitenkin vaikea käsittää nykymaailman nuoria  Ihan niinkuin itse muka vanha olisin...
Minua on usein luultu vanhemmaksi mitä olen. Olen pienestä saakka joutunut tulemaan yksin toimeen joten "vanhuus" tulee varmasti sieltä. Hankala sanoa, minussa lienee lasta ja vanhusta muttei mitään siltä väliltä 

[tuulikello]

Minulla se toteutuu kyllä juuri päinvastoin eli tunnen itseni nuoremmaksi kuin olen. Ja pelästyn aina kulkiessani silloin peilin ohitse. Pidän nuorista ja viihdyn heidän kanssaan hyvin. Tykkään hullutella ja nauraa sekä tehdä pieniä / myös hyviä jekkuja ystävilleni sekä tutuilleni. 

Liikkuisin mielelläni nopeasti ja ketterästi, mutta fyysinen olemukseni jo rajoittaa hieman vauhtia. Nopealiikkeinen olen edelleen ja ajatuksen juoksukin on kohtalainen. 

Väsyneenä tai kipeänä tunnen itseni vanhaksi eli juuri ikäisekseni. Mutta päätän aina kyllä piristyä, kunhan....

Eli taidan siis haluaisin olla ikinuori, kalkkista minusta ei saa sitten millään...

[Stareyes]

Jaa, että kuinka vanhaksi tunnen itseni?

Lapsena olin "vanha ryppyotsainen"  -lapsi, joka otti elämän todella raskaasti, huoh....

Mitä "vanhemmaksi" tulen, sen iloisemmaksi olen muuttunut

En tiedä mistä tuo johtuu, mutta kait elämä se on heitellyt minua jos jonkinnäköisiin kuoppiin ja sitten tietysti olen itse-kaivanut-verta-nenästäni , se on loppu nyt, seo myähästä ny, juu : :

Ehkäpä olen iätön ikisielu vai Tulisydän taisin ollakin
Sitä ominaisuutta en edes yritä kitkeä pois

Toisaalta tuntuu, että olen ikäloppu, se taas on riippuvainen tunnetilasta. Opin tässä juuri sen, että ei ole hyötyä tarttua kiinni tunteeseen, sillä tunteet tulevat ja menevät, ainoa, joka pysyy, on Rakkaus - Todellinen Rakkaus

[nataraja]

Riippu, miltä kannalta katsoo...  : Tunnen sieluni kyllä todella vanhaksi ja oppineeksi omalla tavallaan.  Mutta tässäkin elämässä olen jo kaksi kertaa "syntynyt uudestaan" henkisten oivalluksieni osalta...vaikea selittää     ja fyysinen ikäni on kuitnenkin vasta 17. Näin normaalisti, minkä ikäiseksi tunnen itseni, voisin sanoa että n.22 vuotias.. Asun poissa kotoa, olen jo monta vuotta täysin ottanut itsestäni vastuun, olen kihloissa, ja haaveilen jo vauvasta... Jätän nyt vielä sen haaveilun tasolle, vaikka tiedänkin, että olisin siihen valmis, mutta käyn kouluni loppuun ja haluan taata että pystyn hänet myös elättämään.

[taiska]

Se vaihtelee....toisinaan tunnen itseni lapseksi ja toisinaan teiniksi ja toisinaan taas tunnen olevani ikivanha 

[Mio]

Tunnen olevani olemassa  

[Rakkauden enkeli]

IÄTÖN JA IKUINEN

[sawotar]

Itse olen 36v ja monikaan ei usko että olen sen ikäinen, moni luulee paljon nuoremmaksi, vaikka en pukeudu mihinkään merkkivaatteisiin enkä ole massa pukeutuja  mutta en pukeudu mitenkään erikoisestikkaan! Mieleltäni olen ikuinen teini   mutta toi kroppa ei oikein anna myötä  : mutta nautin tästä iästä nyt ja yritän vanheta viisaasti tai vähemmän viisaasti

[Kotkansilmä]

Aina lienee ajankohtainen kysymys
               Kun peiliin katsoo, niin siellä kurkkaa tuttu tyyppi, mutta
               valokuvassa taas on joku puolituttu, jopa vieras!!
         
                : JA kuulema olen tällä pallolla
           
                jo toista inkarnaatio kiertoa, joten eiköhän tämän pitäisi
                viimeinkin alkaa sujua ihan oikein !!   

               

[Eklektikko]

Hei!

Olen lopulta asiaa tutkiskeltuani havainnut, että oloni/olemukseni on täysin iätön - ei minkään ikäinen. Sen sijaan ohimenevät mielentilat voivat olla  ihan minkä ikäisiä tahansa, vauvasta vanhukseen asti.

t. Eklektikko

[CorvusLeonis]

Erään lyyrikon sanoin:
"I was ancient when your ancestors were naught but protoplasmic slime!"

Lähes satavuotias isosetäni Savon perukoilta herkesi kahvipöydässä vannomaan Allahin nimeen ja puhumaan ulkoavaruuden asukkaista samalla kun tarinoi talvisodasta.
Koin itseni varsin määrittelemättömän ikäiseksi.

[VE!]

Eräänä yönä muutama vuosi sitten (muistaakseni 25 syntymäpäiväni tienoilla) heräsin syvään ja hieman melankoliseen vanhuuden tunteeseen. Jotenkin tunsin siinä hetkessä kaikkien elettyjen elämien painon, ja valtavan väsymyksen koko rumbaan. Tuntui siltä että kyllä tämä on nyt jo nähty tarpeeksi monta kertaa (en tosin kuvittele että eläisin viimeistä elämääni tms). Tunne meni onneksi ohi, elämää olisi muuten varsin hankalaa elellä! 

Elämäni oli silloin, kuten vieläkin, muuten varsin mukavaa. Taisin vain olla jossain omituisessa aika-avaruus-vääntymössä