seuraava »

[Neilikka]

No,"tavalliseksi" iäkseni tiedän 43,mutta 25.11 sekin jo vaihtuu 44:ksi. Tunnen itseni noin kolmikymppiseksi.Kaikki parhaat ystäväni ovat minua huomattavasti nuorempia ja tunnen vetoa itseäni nuorempiin miehiin  Edellinen rakkaani oli minua 8 vuotta nuorempi..Toisaalta nuorempana noin kaksikymppisenä oli päinvastoin-hassua...
Luonteeltani olen kyllä aika lapsellinen ja ajattelematonkin,sellainen "nuori kapinallinen" Viimeksi baarireissulla minua arvioitiinkin noin kolmikymppiseksi.Pukeudun nuorekkaasti,rennosti ja urheilullisesti.Naisellisuutta en ehkä niinkään korosta.Jakkupuvut,suorat housut jne muu niinsanottu klassinen pukeutuminen olisi aivan kauhistus!!!
Sieluni kuitenkin on varmaan ns vanha sielu,kun on noita entisiäkin elämiä ollut niin monia. Tällaisia siis Neilikan aatokset tänään 

[tuuli-juulia]

Hei Neilikka! Kuulostipa tutulta tuo sinun pohdintasi, mulla tosin sitä "tavallista" ikää vasta ens kuussa 32, mutta luonteeltani lapsellinen ja elämässäni menossa sellaisia vaiheita joita normaalisti parikymppisillä, eli opiskelut ja parisuhteen etsintä, ihastus joka on tavallaan vähän niin kuin ensimmäinen vastaava tunnekokemus, ja kohde sen 8 vuotta nuorempi Baarireissuilla ja muuallakin mua luullaan yleisesti sellaseks 23-28-vuotiaaks, ja kesätyöpaikassa yks keittäjä sanoi järkyttyneenä luulleensa mua "huomattavasti nuoremmaks"...siis ihan kakara, ei voi mitään...Kun en mä kuitenkaan usko, että se ihan välttämättä on pelkästä ulkonäöstä kiinni se nuorekkuus, vaan siihen vaikuttaa pukeutuminen ja käytös jne. Ja 9v pojan äitinä samaistun jatkuvasti teiniäiteihin , johtuen ehkä siitäkin, että hän syntyi ensimmäisessä seurustelusuhteessani, muutin avoliittoon suoraan lapsuudenkodista (vasta raskausaikana) ja olin todella riippuvainen vanhemmista ja varsinkin äidin neuvoista vielä silloin    Mutta se tässä vasta hassua onkin, että vaikka näin jälkikäteen ajatellen olin parikymppisenä vielä lapsellinen ja kypsymätön, SILLOIN luulin olevani kypsä, fiksu ja ikätovereitani aikuisempi  :   Mutta oppia ikä kaikki 

[Elia_]

Minulla ei ole ikää.
Olen joissakin asoissa vasta kävelemaan oppivan lapsen tasolla ja joissakin olen niin kokenut, että ne tulevat huomaamattaan. Olen elänyt jo pitkään (ja pelottavaa kyllä hyvin samojen ihmisten kanssa) ja tulen elämään, mutta en tunne silti itseäni minkään ikäiseksi, Tai ehkä juuri siksi.

[astrada]

Itseasiassa, en ole oikein koskaan ajatellut sitä asiaa. Mutta nyt kun rupesin miettimään, niin tunnen itseni saman ikäiseksi kuin oikeasti olen.

[Timotheus]

Mulla on parisataavuotias olo... vanha ja väsynyt vaikka näytänkin nuorelta ja söpöltä(paitsi aamuisin ja maanantaisin)...Mutta kun tää elämä on ollu tällaista rallia nämä vuodet...
 Seppo tulkitsi näin*noususolmu ravussa lasku kauriissa. Karmasi kulkee kylmyydestä lämpöön ja vanhuudesta nuoruuteen. Osa tämän asetelman alla syntyneistä näyttääkin vain nuorentuvan mitä iäkkäämmiksi he tulevat.* kuolen siis ainakanaan nuoruuteen... 

[Kotkansilmä]

kuuluukin kynttilöiden polttaminen, teen nautiskelu, ruoan laitto ja leppuutus. olen eläkeläinen ja 26 syntymätodistukseni mukaan..
 joskus toivoisin olevani kykenevänpi nauttimaan tämän "kulttuurin " anneista, mutta ei kai tuollaisille ominaisuuksilleen mitään voi. voiko? apua!

        jOSPA nykyisessä elämässäsi onkin tarkoitus olla oikea
                        lepovaihe päällimmäisenä, koska kysymyksessä lienee
                        ns. palkkiokierto levollisesti ottaen, koska edellinen saat-
                        toi olla, rankka ja " sotainen " !
               Eikun nauttien..

                     

[Hiisitär]

Hei Neilikka! Kuulostipa tutulta tuo sinun pohdintasi, mulla tosin sitä "tavallista" ikää vasta ens kuussa 32, mutta luonteeltani lapsellinen ja elämässäni menossa sellaisia vaiheita joita normaalisti parikymppisillä, eli opiskelut ja parisuhteen etsintä, ihastus joka on tavallaan vähän niin kuin ensimmäinen vastaava tunnekokemus, ja kohde sen 8 vuotta nuorempi Baarireissuilla ja muuallakin mua luullaan yleisesti sellaseks 23-28-vuotiaaks, ja kesätyöpaikassa yks keittäjä sanoi järkyttyneenä luulleensa mua "huomattavasti nuoremmaks"...siis ihan kakara, ei voi mitään...Kun en mä kuitenkaan usko, että se ihan välttämättä on pelkästä ulkonäöstä kiinni se nuorekkuus, vaan siihen vaikuttaa pukeutuminen ja käytös jne.

Hei Tuuli-Juulia! Kuvauksestasi tuli mieleen, että olet käymässä läpi neljättä kasvun tasoa. Jokainen elämä sisältää 7 eri kasvukohtaa aina syntymästä kuolemaan. Yksi tärkeimpiä kasvukohtia tulee esille 30. ikävuoden tienoilla, toisille aikaisemmin ja toisilla myöhemmin. Silloin sielu alkaa ilmentää itseään juuri sellaisena kuin on ja mitä enemmän on joutunut rajoittamaan sieluaan aiemmin, sen kovemman irtioton se ottaa. Arkikielellä puhutaan "kolmenkympin kriisistä"  Se on se hetki, kun naapurin rouva/herra tuntuu pipahtaneen ihan lopullisesti, koska hän alkaa näyttää ja käyttäytyä ihan oudolla tavalla!   Tämä kasvukausi on hyvin kasvattavaa aikaa - syntyy paljon uutta ja vanhaa kuolee pois. Tämä vaikuttaa jokaiseen hyvin yksilöllisesti.
Jos sielu on pystynyt ilmentämään itseään vapaasti ennen kuin tämä neljäs kasvukausi alkaa, se ei vaikuta niin paljoa. Tarkoitus on, että sielu voisi vapaasti murtautua ulos kaikista sen kahleista ja sielu pystyisi rauhassa keskittymään omaan kehitykseensä.

Mielenkiinnolla odotan, mitä minulle mahtaa tapahtua!

P.S: Sama asia toistuu hiukan samoin murrosiässä ja varhaisaikuisuudessa, joskin tapahtuma on käänteinen. Lapsesta kasvaa nuori, jota alkaa painaa materialistinen maailma (pitäisi olla ystäviä, hyvä koulutus, kumppani, itsenäiseksikin pitäisi päästä, kroppa alkaa muuttua jne). Yleensä nuoruusiässä myös katoaa kosketus tuonpuoleiseen tai se ainakin heikkenee - myös itselläni kävi näin. Myös tämän kasvukauden vaikutus on yksilöllinen.

[tuuli-juulia]

Jep, oikeassa oot, AthaMaarit    Joskus jonkun kirjan lueskelin missä noista seitsemästä tasosta kerrottiin, ja mainittiinhan siitä psykologian luennollakin juuri tänä syksynä. Ja sen kirjan lukemisen jälkeen oli olo sellainen, että oli pakko viestitellä yhdelle ikätoveri-ystävälle syntyneistä oivalluksista. Hän ei ollenkaan kokenut samoin, perusteli sen sillä että on "lasten kanssa ja muuten niin kiireistä ettei ehdi itseään miettiä"...tuli siinä sitten jotenkin syyllinen olo, kun mä vaan kehittelen kriisejä ja toiset oikeesti elää    Nyt tajusin, että ystävälläni ehkä menee tää vaihe kevyemmin, jos hän ei ole joutunut rajoittamaan sieluaan niin paljon kuin minä. Oon nimittäin aina ollut sellainen "muitten mielen mukaan eläjä", ja vasta nyt tässä kolmenkympin nurkilla (n. 28 ->) oon alkanut elää ns. omaa elämääni. Ja hienointa on huomata, että asiat menee juuri niin kuin niiden toivoo menevän, kun vaan toimii oman päänsä ja intuitionsa mukaan eikä aina kysele neuvoja koko suvulta ja kaikilta kavereilta 

[Hiisitär]

Kuulostaa todella ihanalta, Tuuli-Juulia!  Hienoa, että tämä "kolmenkympin kriisi" oli tuttu aihe. Todella mukavaa, että siihen saadaan ihan normaali selitys, yleensähän asiaa viitataan kintaalla ja tuumataan, että se nyt on vain tuollaista haihattelua, vaikka sillä on hyvinkin suuri merkitys. Itsestäni tuntuu siltä, että kun tämä kasvukausi kohdallani lähtee liikkeelle, se on hyvin merkittävää. Ehkä viimeinkin saan itseni mukaan liikunnan iloon! Sisälläni olisi palava into liikkua (Oinas kun olen), mutta huonot kokemukset, huono kunto ja oman lajin puuttuminen estävät asiaa. Uskoisin myös vapautuvani viimeisistä rajoituksista, jotka vaikuttavat elämääni juuri nyt. Varsinkin ikävuodet 27 ja 30-32 tulevat olemaan minulle merkittäviä, sen tiedän. 

[Norzi]

Minulla on päässäni luku 472... Luulisin että sieluni on syntynyt 472 vuotta sitten.

[Heli]

Tein sen nettitestin henkisestä iästä, tulos oli 43 vuotta.
En kyllä oikein luottanut siihen testiin, kunhan mielenkiinnosta tein !
"oikeasti " olen 28v. Minua on myös luultu ikäistäni nuoremmaksi aika usein.
Naaman perusteella luokitellaan vähän yli parikymppiseksi.

[selkälokki]

tuokin vaihtelee,
tänä aamuna tuntui siltä, että olen nuori kuin mikä ja elämä hymyilee ja
nyt taas väsyneenä tunnen itseni ikälopuksi vanhaksi pieruksi.
Mutta luotan siihen, että päivä on taas kirkkaampi huomenna, hyvin nukutun yön jälkeen.

[Vajra]

Minulla on päässäni luku 472... Luulisin että sieluni on syntynyt 472 vuotta sitten.

Kyllähän se pysyvä sielu minästämme ja se miten
käsitämme sen, on muodostunut mielessämme.
"Olemme sellaisia kuin ajattelemme olevamme" sanoi Buddha.

Suhteellisesti kaikki syntyy, on yllä ja sitten kuolee.
Äärettömästi ovat tyhjiä ilmiöistä ja
mikään ei ole syntynyt eikä kuollut.

[Kotkansilmä]

               Ihan liian vanha vastaamaan.
                                                       

           

[T-H]

Jaa-a. On vaikeantuntoinen kysymys. Joskus muka tein henkinen ikäsi- testin ja sain tulokseksi 40+. Ehei, ei se kyllä pidä paikkaansa. Ei niin kattavaa ja monipuolista testiä ole olemassakaa että riittäis kertomaan  kokonaisuuden iässä.

Voin sanoa olevani ihan itseni ikäinen kuin nyt olen. En ole mitenkään vanhanaikainen taikka tapoja sellaisia tekevä. Minussa on aina se tietty lapsemielinen leikkisyys ja hölmäys Joku joka on mua enemmän tuntenut voi sanoa ja onkin sanonut, että joissakin mielipiteissäni olen "kuin kitisevä lapsi"